HEIPSULIHEI VAAN,
muistatteko, kun kerroin viime postauksessa, että loppuelämäni ensimmäinen päivä oli eilen? No siltä se on tuntunutkin. Tukka putkella on painettu paikasta a paikkaan b 😀 Ei vaiskaan, eilen aamusta ajettiin mökiltä kotiin vaihtamaan juhlavaatteet. Takaisin autoon ja suunta kohti länttä. Vietettiin ensimmäisiä rippijuhlia maaseudun rauhassa. Ihasteltiin keltaisia rypsi/rapsipeltoja, huojuvia viljameriä, pilviä ja luonnon ääniä. Illaksi ajettiin kotiin ja vietettiin toisia rippijuhlia tuossa naapurissa. Tajusin jossain vaiheessa juhlahumua, että kuinka ihana on, kun ei ole kiire minnekään. Kun ei tarvitse katsoa puhelinta 10 minuutin välein. Oikeastaan molemmissa juhlissa olin liikenteessä ilman puhelinta, puhelin oli autossa tai kotona. Viimeiset kuukaudet kun olen ollut naimisissa puhelimen kanssa. Just in case. Sitä puhelinsoittoa odotellen. Olo on ollut vapautunut ja nyt oikeastaan vasta on tajunnut sen, kuinka raskas tuo mennyt talvi, kevät ja alkukesä oli. Hatunnosto ja jaksamisia kaikille samassa tilanteessa oleville.
Ystävyyssuhteet ovat kärsineet. Tottakai, elämässä tulee priorisoitua ja aina elää olemassa olevan tilanteen mukaan. Heti tänään, loppuelämäni tokana päivänä, otimme menetettyä aikaa takaisin. Istuimme iltaa ystävien kanssa. Pitkästä aikaa leivoin, katoin pöydän, sytytin kynttilät ja fiilistelin kuinka kivaa tuo touhu on. Tuntuu, että nyt on aikaa elämälle. Omalle elämälle. Niille omille jutuille, jotka aiemmin ovat näytelleet niin suurta osaa, mutta jotka epäitsekkäistä syistä jäivät hetkeksi taustalle. Hetkeäkään en vaihtaisi pois tuosta ajasta, vaan onnellinen olen, että omistin elämästäni seitsemän kuukautta äidin hyvinvoinnille. Läsnäololle, tuelle ja turvalle.
Tänä iltana kahvipöydästä löytyi gluteenittomia herkkuja. Täytyy myöntää, että koskaan ennen en ole tehnyt mitään gluteenittomista jauhoista. Hienosti tuo britakakku taipui ko. jauhoistakin. Pakastealtaan luona gluteenitonta taikinavalikoimaa ihmettelin tovin. Lehtitaikina tarttui mukaani ja siitä tein tomaattijuustopiiraan. Uusimmassa Glorian Ruoka & Viini lehdessä oli hyvän kuuloinen resepti, jonka pohjan korvasin gluteenittomalla lehtitaikinalla. Tätä täytyy tehdä toistekin. Itse asiassa, tuo gluteeniton lehtitaikina maistui jopa paremmalle kuin tavallinen lehtitaikina. Hetken aikaa luulin sitä voitaikinaksi, sillä oli niin rasvaisen oloista. Alla olevaan kolmen yrtin tomaattipiiraaseen löytyy alkuperäinen ohje siis Glorian Ruoja & Viini -lehdestä…hieman sitä taas sovelsin 🙂
GLUTEENITON TOMAATTIPIIRAS
Pohja
gluteeniton lehtitaikina
Täyte
rasia kirsikkatomaatteja (250 g)
1 tl sormisuolaa
2 valkosipulin kynttä
1 rkl hienonnettua tuoretta oreganoa
2 rkl oliiviöljyä
1 tl mustapippuria
2 dl emmental-juustoraastetta
– siivuta tomaatit, levitä leivinpaperin päälle ja ripottele päälle sormisuolaa
– anna itkettyä noin 10 minuuttia
– levitä lehtitaikina leivinpaperilla vuoratun vuoan pohjalle ja reunoille
– painele tomaateista nestettä talouspaperilla kevyesti painellen
– sekoita oliiviöljy, oregano ja mustapippuri
– levitä juustoraaste lehtitaikinan päälle
– lado päälle tomaatin siivut ja lopuksi sivele tomaatit yrttiöljyllä
– paista 225 asteessa noin 30-40 minuuttia
– jäähdytä ja koristele basilikalla
************
Kaikki meni ja kokki kiittää 🙂 Nyt täytyykin sopia taas lisää kyläilyjä. Lomaa on himpun verran vajaa kaksi viikkoa jäljellä, joten loppuaika pyhitetään sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Plus yhteen ulkomaanreissuun. Jotenkin tässä välissä lomaa alkaa aina tuntumaan siltä, että on ihan valmista kauraa töihin. Huomenna täytyy mennä pariksi tunniksi orientoitumaan töiden pariin, ettei ihan pääse laiskistumaan 😉
IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,
Images via Inside Out
