HEIHEI IHANAT!
Laatuhetkiä – yhdessä ja yksin, sitä vuorossa seuraavaksi. Crowmoorin yhteistyökampanjan myötä pääsin fiilistelemään hyvän juoman, seuran ja ruoan äärellä. Tässä postauksessa keskityn näistä kahteen ensimmäiseen, myöhemmin palataan tuohon ruokapuoleen. Vielä pari vuotta sitten en osannut yhdistää laatuaikaa yksinoloon. Viimeisen vuoden aikana olen oppinut siitä nauttimaan. Takkatulen äärellä, hyvä kirja kädessä, villasukat jalassa. Olen oppinut nauttimaan ihan vain omasta seurastani. Voiko olla ihanampaa tapaa nauttia elämästä? Vielä jos tähän lisätään ulkona pauhaava syysmyrsky, niin yhtälö on täydellinen. Syksyisen koleaan lauantaipäivään takkatulen lämmittäessä sopi myös Crowmoorin uutuussiideri Crowmoor Hazy & Sour. Kypsä, itsenäinen ja positiivisen introvertti. Ehkä hieman salaperäinenkin tuo kaverini lasissa. Kuiva omenasiideri on yksi lempijuomistani, kun haluan nautiskella lasillisen. Tämä uuden country cider -siiderisarjan ensimmäinen tuote vastaa kasvussa olevaan käsityöläissiideritrendiin. Sen korkea omenamehu-pitoisuus (36% lisättyä omenamehua) luo tuotteeseen aidon, vastapuristetun omenan makua. Osa käytetystä omenamehusta on suodattamatonta.
Vaikka rakastankin laatuhetkiä yksin, niin silti voiton vievät laatuhetket sen rakkaimman kanssa. Todellista laatuaikaa, sitä saan viettää tuon rakkaan aviomieheni kanssa päivittäin. Välillä ennalta sovitusti, mutta myös täysin spontaanisti. Ne arkiset askareet, jotka saa jakaa toisen kanssa – ne on niitä korvaamattomia laatuhetkiä. Mökillä yhdessä tehty puusavotta, saunan lämmitys, saunominen, kylpeminen. Laatuhetki voi olla hiljainen hetki saunan kuistilla vilvotellessa. Samalla kuistin edessä olevaa riippakoivua tuijotellen. Lähestyvän syysmyrskyn alla. Se voi olla äänetön sielujen keskustelu klapikoneen pitäessä meteliä taustalla. Ääneen sanomaton samanaikainen tarve tauolle kesken työpuhteiden. Janojuomana puoliksi juotu laadukas kuiva omenasiideri, Crowmoor Extra Dry. Ja kuten laatuhetkenkin, niin senkin sain jakaa tuon elämäni rakkauden kanssa.
Illaksi syysmyrsky tyyntyi ja maisema oli kovin seesteinen. Laatuhetkiä ovat myös ne ex tempore elävän tulen ääressä vietetyt hetket kaksistaan. Ne hetket, kun lapset ovat uppoutuneet elokuvaan ja saadaan yhtäkkiä päähämme mennä parantamaan maailmaa terassille. Taljojen päälle ja shaalien alle. Ne hetket, kun syksyinen ilta alkaa hämärtymään ja järvi on peilityyni. Kirpeän syysilman lempeästi puraistessa nenän päätä. Vaikka maailmaa parannetaankin, niin myös hiljaisuus on sallittua. Sitä voi tuossa lepotuolilla toisen vieressä maatessa päästä hetkiseksi toisen pään sisälle ja ajatuksen juoksuun kiinni. Hiljaa nyökytellä, että samoilla linjoilla ollaan. Saada vahvistusta omalle näkemykselleen ja tarvittaessa uutta näkökulmaa, jota ei olisi uskaltanut edes itse ajatella. Kuulla lähestyvän joutsenen laulun jostain kaukaa ja todistaa joutsenpariskunnan näyttävää laskeutumista lahdelle. Miettiä, että siinä on kaikki ainekset onneen; läpi elämän kestävä onnellinen liitto. Yhteen hitsautuminen, vastatuuleen lentämisen vaikeus ja myötätuulen lentämisen kepeys.
Kiitos Crowmoorin, laatuhetkemme maistuivat vieläkin laadukkaammille! Crowmoor -siiderit ovat raikkaita ja englantilaistyyppisiä kuivia siidereitä. Mielestäni sopivat juurikin meille vähän varttuneemmille, kuivemman siiderin ystäville. Miksei myös nuoremmillekin, mikäli pitää kuivemmasta siideristä! Esanssin makua näistä siidereistä saa hakea, näissä maistuu oikea punaposkinen ja kirpeä omena! En malta odottaa, että pääsen kertomaan teille siiderin ja ruoan pyhästä liitosta. Siideri ruokajuomana on ehkä monelle vielä hieman tuntemattomampi käsite, joten seuraavalla kerralla lähdetään tutustumaan siiderin ja ruoan liittoon.
Vietetäänkö siellä ruudun toisella puolella samankaltaisia laatuhetkiä vai millainen on teidän laatuhetkenne? Mikähän siinä muuten on, että ainakin allekirjoittaneella laatuhetkeen liittyy kovin usein joko takkatuli tai sitten kynttilät? Ehkä se on se elävän tulen voima, joka rauhoittaa näin ruuhkavuosien keskellä ♥
TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,
YHTEISTYÖSSÄ: CROWMOOR
Sitten näiden väliin lasten koulukuskaukset, koiran pissitykset, perheyrityksen työt, siivoukset sun muut. Hirmuisen vaikea on tehdä aikataulua minuutilleen, sillä jokainen päivä on erilainen. Ihanan erilainen! Blogityössä ei tunneta lomia tai viikonloppuvapaita. Tämä rakas työni sitoo 24/7. Mutta siihenhän olen jo perheyrityksessämmekin tottunut 🙂 Viime viikkoina blogityöt ovat keskittyneet aamuun ja iltaan, sillä päivä on mennyt mummulaa tyhjentäessä. Vielä syyskuun alussa ajattelin, että jihuu, nythän mulla on blogille monta tuntia päivässä. No, ehkä se toteutuu hamassa tulevaisuudessa, kunhan tuo uusi kotimme on saatu tyhjennettyä ja remppa on käynnissä. Parin kuukauden päästä tulee täydet seitsemän vuotta bloggausta takana. Paljon työtä on sen eteen tehty, että tätä ammatikseen voi tehdä. Pari vuotta sitten ehkä tapahtui isoin harppaus blogini kannalta, kun sain ilon ja kunnian päästä mukaan Indiedays-portaaliin. Silloin tuntui, että hei, tästä tuli ammattimaisempaa. Sain ihania kollegoita ja taustatukea. Mahdollisuuden aivan huikeisiin yhteistyökampanjoihin. Rakastan tätä työtäni ja sen tuomaa vapautta. Rakastan sen tuomia haasteita, joskin koen että blogimaailmassa pärjätäkseen pitäisi olla koko ajan jotain uutta ja hienoa. Kunnes taas muistan, että haluan tehdä blogistani omani näköisen. Tehdä tätä teille lukijoille siellä ruudun toisella puolella ja jos siellä on yksikin, joka arvostaa tätä turvallista ja tuttua tyyliäni, niin en koe että blogini pitäisi muuttua. Vain muuttumisen vuoksi. Benchmarking – sitä ehkä pitäisi tehdä, mutta en usko että hyödyn siitä, että vertaan toimintaani muihin bloggaajiin. Toki muista blogeista voi saada ideoita ja varsinkin valokuvauksellisia vinkkejä.
HEIPPAHEI,
Ja niin älyttömän helppo tehdä, että ihan hävettää kirjoittaa resepti tänne. Ehkä olisi pitänyt hifistellä ja lisätä tähän jotain trendimaustetta. Mutta en sitä tehnyt ja silti keitosta tuli paras keitto ikinä. Peittoaa maullaan vanhan ystäväni bataattisosekeiton mennen tullen. Hintaa koko keitolle (neljälle syöjälle ja yhdelle nälkäiselle kokille, joka syö kuormasta jo ennen tarjoilua 😉 tuli nelisen euroa! Tämä toimii loistavasti arki-iltojen pelastajasoppana tai alkukeittona viikonlopun fiinimmissä kattauksissa. Ja hei, plussaa tuosta syksyyn sointuvasta keiton väristä!
