perjantai 28. heinäkuun 2017

Fredagsmys

4

MOIKKAMOI!

Pitkästä aikaa perjantaimyyssejä. Koska alkanut arki. Lomallahan jokainen päivä on vähän kuin perjantai tai lauantai, mutta nyt kun ollaan taas viikon päivät totuteltu työn tekoon (minä, mies vielä lomaillut), niin perjantai-ilta tuntuu sitä auvoisammalta. Tämä eka loman jälkeinen viikko on ollut sarjassamme pehmeä pudotus arkeen. Parina päivänä on hommia painettu kellon ympäri, mutta parina päivänä tehty vähän omia juttuja siinä töiden ohella.

Perjantaimyyssit tulevat tänään mökiltä. Itse odotan kyllä ihan hurjan paljon ekoja perjantaimyyssejä uudesta keittiöstä. Mökkimyysseissä kun ei ole ihan sitä samaa tunnelmaa; vaikka tänään työpäivä olikin, niin silti aivot olivat jotensakin lomalla 😉 Mökillä kun arki ei ihan tunnu arjelta, vaikka kalenterin mukaan niin onkin.

Grillipizza. Oletteko kokeilleet? En tiedä missä umpiossa olen viimeiset pari vuotta ollut, mutta paljon olen grillipizzareseptejä nähnyt lehdissä ja blogeissa. Jotenkin kuvitellut, että ehkä ne ovat vähän liian vaivalloisia valmistaa. Ummistanut silmäni näiltä ihanuuksilta. Kunnes tänään yhtäkkiä muistin grillipizzojen olemassaolon. Sen jälkeen, kun olimme esikoisen toiveesta valmistaneet tom yum keittoa kanalla. Ja fettucinella 😀 Hei, fuusiokeittiö on ihan parasta.

Alkupalaksi pizzoja pääruoaksi tom yumia ja jälkkäriksi mustikoita suoraan puskista. Ei paha. Grillipizzat paistoimme leivinpaperin päällä sellaisen alumiiniritilän päällä. Pizzakivi meni ostoslistalle! Jostain luin, että nämä pystyy valmistamaan myös grilliparilan päällä. Sarjassamme helposti hyvää. Pitääkin muuten taas koostaa alkaneen arjen kunniaksi helposti hyvää arkeen -ruokapostaus. Jotenkin ihana ajatella, että aikataulut asettuvat pian uomiinsa koko perheellä. Sitä ennen tosin pitää saada tyttöjenkin nukkumaanmenoa/heräämisaikaa aikaistettua neljällä tunnilla 😉

Pizzoihin palatakseni; pohjista tuli aivan älyttömän rapeta. Ilmakuplat taikinan sisällä paisuivat isoksi aivan kuin villeimmissä pizzahaaveunissa. Jos jotain, niin olisin lisännyt pizzoihin reilusti mozzarellaa. Meillä kun ei täällä mökkijääkaapissa juuri juustoja löytynyt 😉

GRILLIPIZZA
2 kpl

2 dl lämmintä vettä
puoli pussia kuivahiivaa
4-4,5 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
loraus hunajaa
0,5 dl oliiviöljyä

-sekoita pari desiä jauhoja, suola ja kuivahiiva keskenään
-lisää lämmin vesi ja hunaja
-lisää vähitellen loput jauhot ja vaivaa
-vaivauksen loppupuolella lisää oliiviöljy
-anna kohota liinan alla noin 30 minuuttia
-leivo kaksi pyöreää pizzapohjaa
-lisää pohjille tomaattipyreetä sekä juustoa
(meillä toisessa pizzazza juustona tavallisen juuston lisäksi feta)
-lisää haluamasi täytteet
(tyttöjen pizzassa kinkku & ananas, meidän pizzassa kinkku, valkosipuli ja kevätsipuli)
-grillaa pizzoja grillin kuumuudesta riippuen noin 10-15 minuuttia
(toinen pizza tuli 8 minuutissa valmiiksi)

Nyt taisi käydä kyllä niin hassusti, että huomiselle suunnittelemamme hampparit jää väliin ja aamusta kurvailemme kohti mökkikylän maitokauppaa; grillipizzaan tuli himo ja puolikas sellainen jätti mahan huutamaan lisää 😀 Illan ohjelma jatkuu leppoisissa perjantaitunnelmissa. Seuraavaksi katsomaan leffaa koko perheen kesken ja nauttimaan vienosta jyrinästä tuolla jossain. Valtakunnassa kaikki hyvin ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKONLOPPUA,


perjantai 28. heinäkuun 2017

Aamun tärkein hetki

9

”Tavallisen ihana tiistaiaamu kello 6.30. Hipsuttelen yöpuvussani alakertaan, kaadan vesikannulla vettä kolmisen desiä kahvinkeittimen vesisäiliöön, mittaan pari mittalusikallista sitä yhtä ja ainoaa kahvia suodatinpussiin, napsautan kahvinkeittimen päälle ja suuntaan suihkuun. Puettuani käyn ottamassa keittimestä kupillisen kuumaa ja laadukasta kahvia. Nojaan keittiön työtasoon, tuijottelen ulos ikkunasta ja annan ajatuksen virrata. Aamun tärkein hetki on käsillä.”

Aamun tärkeintä hetkeä varten sain käyttööni kaupallisen yhteistyön myötä Moccamasterin kanssa huikean tyylikkään Moccamaster Cup-one  -kahvinkeittimen. Alunperin tuon aamujeni ilostuttajan oli tarkoitus mennä miehen valtakuntaan, mancaven bistroon, mutta koska tuo bistro valmistuu vasta myöhemmin, niin aamujen aurinko on vallannut keittiömme. Enkä oikeastaan ole enää lainkaan varma, suostunko siitä luopumaan 🙂 Oranssi on värinä ollut aina voimavärini, joten olisiko voinut keittimen värivalinta mennä enemmän oikeaan. Moccamaster Cup-one -keittimiä on saatavissa kuudessa eri värissä, mukana myös herkkuväri oranssi sekä sähäkkä sininen.

Yhden kahvikupillisen suoraan kuppiin keittävä kahvinkeitin, miksi? Siksi, että tyypillisesti meillä keitetään aivan liian monta kupillista kahvia. Niin, että loppupannullisen saa kaataa viemäriin. Siksi, että heräämme miehen kanssa arkiaamuina niin eri aikaan ja molemmat haluavat kahvinsa tuoreena, ei pannussa seisoneena. Saan tuoretta ja aromaattista kahvia juuri haluamani määrän eli yhden kupillisen. Siksi, että Hollannissa käsityönä valmistettu Moccamaster Cup-one kahvinkeitin keittää kahvikupillisen nopeasti, laadusta tinkimättä. Kukapa meistä kahvihifistelijöistä ei rakastaisi laadukasta kahvia. Cup-one -kahvinkeitin valmistaa suodatinkahvia edullisemmin kuin esimerkiksi markkinoilla olevat kapselikahvikeittimet. Lisäksi jätettä syntyy vähemmän, sillä kaikki jäte suodatinkahvin osalta on biojätettä. Siitä iso plussa, kuten myös tuosta ihanan hiljaisesta äänestä!

Cup-one on ihan älyttömän yksinkertainen käyttää. Itse asiassa se on osoittautunut tämän viikon aikana arkiaamujeni pelastukseksi:

1. täytä vesisäiliö erillisellä vesikannulla merkkiviivaan saakka
2. mittaa suodatinsuppiloon kaksi tasaista mitallista laadukkaita kahvinpuruja
3. napsauta aamujen ilostuttaja päälle
4. heräile rauhassa, venyttele, nauti kahvinkeittimen hiljaisesta pulputuksesta ja rentoudu noin 4,5 minuutin ajan
5. ota kahvikuppisi keittimestä ja koe makunautinto
6. äläkä huolehdi Cup-one -keittimen virrankatkaisusta, sillä se on jo tehnyt sen itse heti vesisäiliön tyhjennyttyä

Kahvi on se, mikä yhdistää. Meitä suomalaisia, mutta myös kaikkia maailman ihmisiä. Kahvi on ikäänkuin universaali väline ihmisten yhteydenpitoon. Mikäs sen mukavampaa kuin istua vaihtamaan kuulumisia ystävän kanssa kahvikupillisen myötä. Vaikka tuo Moccamaster Cup-one -kahvinkeitin keittääkin kahvia yhden kupillisen kerrallaan, on tuo kupillinen kuitenkin niin iso, että sen pystyy hyvin hyvässä seurassa jakamaan. Molempiin kuppeihin kun riittää reilu 1,5 dl laadukasta kahvia. Cup-one -keittimen mukana tulee keittimen lisäksi kaksi tyylikästä posliinimukia kuumuudenkestävällä silikonivyötteellä, 10 kpl take away -mukeja kansineen sekä suodatinpussipaketti. Lisävarusteina on saatavilla aikaa ja kulutusta kestävä Keep  cup -take away muki. Sellaisen ajattelin ostaa, sillä se menee kätevästi työmatkoilla mukana.

”Joka aamuinen oma hetkeni alkaa olla lopuillaan. Huuhtelen kahvikuppini ja suuntaan yläkertaan pukeutumaan. Aulassa siristelen silmiäni aamuauringolle, joka pilkottaa sälekaihdinten välistä. Ennen kuin riennän aamun ensimmäiseen tapaamiseen valmistan vielä mukaani yhden kupillisen kahvia keittimen mukana tulleeseen take away mukiin, kirjoitan lapsille viestin keittiön pöydälle ja suljen oven takanani. Näillä aamun pienillä ja laadukkailla hetkillä on vaikutusta koko päivään.”
Onko siellä muita laadukkaan kahvin ystäviä? Hei nyt teilläkin on mahdollista päästä mukaan testiryhmään, jossa pääsee testaamaan Moccamaster Cup-one –kahvinkeitintä. Mukaan haetaan eri elämäntilanteissa olevia henkilöitä, jotka niin ikään tykkäävät nauttia kahvia kupillisen kerrallaan. Moccamasterin testiryhmäsivulle pääsette tutustumaan täältä ja myös hakemuksen voi jättää samoilta sivuilta 6.8.2017 mennessä! 🙂

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 26. heinäkuun 2017

Kodikas koti

11

HEIPPAHEI IHANAT!

Voi jösses, sitten kun se loman jälkeinen työmoodi iskee täysillä ja olisi kova palo tehdä töitä, niin arvatkaas mikä ei ole hyvä juttu? Toimimaton tietokone. Tai no, lähinnä kuvankäsittelyohjelma. Monen uninstallaation ja asennuksen jälkeen sain kuin sainkin ohjelman aukeamaan. Ja hei, seuraavaksi vuorossa kuvien ulkoiselle kovalevylle laitto. Ne kun eivät käsittääkseni ole muualla kuin tuolla kuvankäsittelyohjelman tiedostoissa. Jaiks, säikähdyksellä selvittiin.

Kuten kerroin Instagramin puolella, niin uurastettiin miehen kanssa eilen punaiset paholaiset (muuttolaatikot ;)) keskikerroksen osalta tyhjiksi. Vielä osa tyhjistä laatikoista odottaa palauttamista. Tuossa tulevan ruokapöydän tilalla. Olohuoneessa. Saamme tilaan ruokapöydän ensi viikolla naapurista. Mummun vanhan puisen pöydän. Ihanaa! Voipi olla, että sohvaa joutuu pari senttiä siirtämään kohti sohvapöytää ja jollain välillä sohvapöydän uusia kapeammaksi. 

Tuo entinen ruokahuone on meillä tv-huone käytössä. Ihan jo senkin takia, jos sinne mancaveen tulee se sormenjälkitunnistautuminen. Ei jää sitten hömppäsarjat katsomatta ;D Oikeasti tykkään, että keskikerroksessakin on telkkari. Lapset voivat siinä katsoa ohjelmiaan, samalla kun teen ruokaa keittiössä. Tykkään tuosta tv-huoneen kodikkuudesta ihan kamalasti! Tv-huoneeseen on käynti olohuoneesta sekä sitten tuosta lukunurkkauksen vierestä.

ID

Olohuone kylpee ilta-auringossa. Sohvatyynyt ovat vähän niin ja näin ja Tobyn luita lattia täynnä.  Koti on varsin kodikas. Vähän aikaa asumatta olleessa talossa on kuulkaas jo näin viikon jälkeen
täysi elämisen meininki ja hyvä niin ♥

IHANAA KESKIVIIKKOILTAA,


maanantai 24. heinäkuun 2017

Mustikkamaitoa & maanantaisia mietteitä

2

…ja erittäin ryppyisiä mökkihousuja.

HEIPPATIRALLAA IHANAT!

Ja suloista (tosin myös sateista!) maanantai-iltaa ♥ Tänä maanantaina päällimmäisenä on ollut kolme asiaa. Toisistaan riippumattomia juttuja, joita olen päiväunien ja arkiaskareiden lomassa miettinyt. Joskus on hyvä kirjata ne ajatukset alas, jotta ne jäsentyvät.

YHDESSÄ. Suomi 100 -juhlavuoden kantava teema. Mitäs jos kaikki noudatettaisiin tuota yhdessätekemisen meininkiä, mantraa josta kaikille tulee parempi mieli. Kaikkihan me tiedämme, mitä yksi mätä omena tekee koko kulholliselle omenoita. Jep, mädännyttää pikkuhiljaa ne kaikki. Joten jos käännetään niitä suvaitsevaisuuden, ystävällisyyden ja toisten kunnioittamisen volyyminappuloita edes pikkuisen kovemmalle. Ei vielä sinne volat kaakkoon taajuuksille vaan edes pikkuisen sitä kohti.

Keskityttäisiin yhteiseen hyvään ja nautittaisiin toisten onnistumisista. Heitettäisiin kannat kattoon ja oltaisiin ylpeitä myös niistä omista saavutuksistamme. Luotaisiin ympärillemme sellainen positiivinen kierre, jolla saataisiin koko Suomi nousuun. Lähimmäisen rakkaudella ja välittämisellä. Tekemisen meiningillä. Ei turhia kyräiltäisi toisten tekemisiä, sillä uskon että kukin meistä elää oman elämänsä itselleen parhaalla mahdollisella tavalla.

Itse koen, että meillä täällä Suomessa on niin pienet piirit, että kaikki hyötyisivät siitä, että niitä pahimipia kilpailijoitansa pitäisi sen sijaan kollegoina. Kollegoina, joilta oppia. Kollegoina, jolle antaa. Joiden kanssa yhdessä rakentaa sitä yhteistä juttua. Ei vetää mattoa toisten alta ja pyrkiä kepulikonstein eteenpäin. Näyttää, että on myös lempeämpi tapa saavuttaa jotain. Yhdessä.

BACK IN BUSINESS. Hei, mä olen tänään kaivannut kaupunkiin. Ihan vain, jotta saan työhuoneeni valmiiksi. Heinäkuussa on tullut pidettyä pientä lomaa blogistakin ja nyt on luonnoksissa jo taas vaikka kuinka monta postausideaa. Välillä sitä tarvitsee etäisyyttä, jotta luovuus ja inspiraatio lähtevät nousuun. Tuntuu tosin, että on tullut lomailtua ihan jo liiaksikin. Hassua, vaikka se viime viikkoinen muutto verottikin aikalailla.

Blogitöiden lisäksi kaipaan sinne töihin töihin. Tietäen, että syyskuun 5.päivä saapuu nopeasti. Siitä se taas lähtee. Kunnon työarki. Se kun ei voi jäädä kotitoimistolle haahuilemaan tukka pystyssä ryttyisissä haaremihousuissa. Pääsen vihdosta viimein pitämään niitä 3/4 -hihaisia kotelomekkoja, joita viime syksynä ostin monta kappaletta.

Kalenteriin pitää vielä tilata uusi sisältöpakkaus ja päivittää sinne työlistaa. Tähän asti olen likipitäen mennyt muistinvaraisella kalenterilla, mutta viime vuosien aikana olen huomannut, että se ei ehkä enää riitä 😉

TYVIKASVU & LUONNOLLISUUS. Meinasin jo tilata ajan tyvikasvun raidoittamiseen menneellä viikolla, mutta unohdin. Sitten aloin taas pähkäilemään tätä jokasyksyistä ”mennäkö kohti tummempaa hiusväriä” -juttua. Argh.  Ei ole helppoa olla nainen. Sitten mieleeni juolahti vielä tuo artikkeli, jonka luin shampoottomasta elämästä. Josko sitä veisi luonnollisuuden vielä pidemmälle. Olisiko minusta siihen, sitä en tiedä. Ajatuksen tasolla houkuttelee kovin.

Mutta jotenkin kroppa kaipaa luonnollisuutta. Ulkoisesti ja sisäisesti. Kuten kerroinkin tai tuo kroppa kertoi silloin aiemmassa postauksessa. Vaikka se varsinainen ”Helli itseäsi terveellisimmillä valinnoilla” -kausi alkaa 15.8, niin pikkuhiljaa olen alkanut menemään sitä kohden. Mustikkamaito mantelimaitoon tehtynä on tehnyt hellinyt eilistä pavlovan kyllästämää vartaloani 🙂

Sellaisiin tunnelmiin, sellaisiin mietteisiin. Toivottavasti myös siellä on viikko alkanut mukavasti ♥

MAANANTAITERKKUSIN,

 


sunnuntai 23. heinäkuun 2017

Hän ♥

4

MOIMOI,

ja sunnuntaiterkkuja saaresta! Instagramin puolella seuraavat tietävätkin, että meillä vietettiin eilen hääpäivää. Tuttuun tyyliin eli maltilla. Tamperelaisittain ”Ei tehrä tästä nynnumeroo” -tyylillä 😉 Toki kippisteltiin, mutta sen kummempia seremonioita tai lahjojen vaihtoja ei suoritettu. Sillä musta tuntuu, että meille molemmille jokainen yhdessä vietetty päivä on juhlapäivä. Jokainen päivä, kun saa herätä toisen vierestä on suuren suuri siunaus.

Kuka on tämä mies kaiken takana? Kuka on hän, joka saa mut loistamaan ja hymyilemään päivästä toiseen? Kuka on hän, joka on se järjen ääni kaikissa mun hömpötyksissäni? Hän, joka vetää jalkani takaisin maan pinnalle, kun unelmat alkavat lentämään liian pitkälle?

Hän

…on maailman lojaalein perheelleen ja ystävilleen.
…tarvitsee käristetyn nakkikastikkeen tekoon lasten apua.
…on universumin fiksuin mensa-kortin omistaja ja (ainakin omasta mielestään) trivial pursuit -turnausten ylivoimainen voittaja ja senpä takia meillä pölyttyy tuo trivial pursuit kaapin pohjalla 🙂
…järjestää kauluspaitansa värijärjestykseen vaatekaappissaan.
…on perheen tuki ja turva.
…on välillä ärsyttävän harkitseva ja jokaista asiaa tarkkaan punnitseva.
…osaa silittää kauluspaitansa paremmin kuin minä.
…avaa minulle ovet ja antaa minun kulkea ensin.
…lähettelee välillä niitä ihanan ällösöpöjä whatsup-viestejä.
…on maailman paras aviomies ja isä.
…on auktoriteetti lapsillemme.
…osaa ajaa autoa erittäin hyvin.
…rakastaa golfin peluuta.
…on niin pedantti, että pyrkii tekemään jopa klapeistakin määrämittaisia.
…saattaa pelata angry birdsiä parikin tuntia putkeen.
…harvoin kiroilee, mutta silloin kun kiroilee, tiedän tilanteen olevan vakava 😀
…lässyttelee koiralle minkä kerkiää.
…jakaa kanssani intohimon matkustelemiseen.
…ei tykkää olla lentokentillä yhtään ylimääräistä aikaa.
…kiirehtii aina työreissuiltaan kotiin perheen pariin.
…ei turhia hummaile kaupungilla, vaikka välillä sinne patistankin.
…rakastaa täyteläisiä punaviinejä eikä osta niitä etiketin perusteella niin kuin vaimonsa 😉
…ei kuule tai näe mitään ylimääräistä keskittyessään johonkin juttuun.
…tekee kaiken kunnolla, ei ole oikotietä onneen. Niin vapaa-ajalla kuin töissäkin.
…ei välillä jaksa höpöttämistäni, varsinkaan väsyneenä.
…on välillä vähän jääräpäinen eikä mikään joojoo-mies, mitä arvostan suuresti.
…osoittaa rakkauttaan teoilla, ei sanahelinällä tai materialla.

Nyt tietokone lataukseen, kommentteihin vastaamiset työn alle ja pavlovan pohja uuniin. Saamme illalla yövieraita möksälle. Veri vetää jo kaupunkiin ja uuteen kotiin järjestelemään tavaroita. Purkamaan niitä 56 muuttolaatikkoa. Pari 12 tuntista yöunta takana ja ihmeitä tekee kyllä tuo nukkuminen. Pitäisi muistaa nukkua useammin, muistakaa tekin! ;D

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »