lauantai 28. lokakuun 2017

Leppoisan lauantain tunnelmia

4

MOIMOI IHANAT!

Tänään on kuulemma satanut vettä ja ollut räpiskäkeli…se ehkä on jäänyt tämän muuten niin supersuloisen lauantain varjoon. Silloin kun on kivaa, niin sää on sivuseikka 🙂 Aamulla tosin olin sitä mieltä, että tästä päivästä ei voi tulla hyvä. Ja huomio, en yleensä ikinä kuuna päivänä ajattele aamulla noin vaan toistan itselleni tiettyä positiivista lausetta päivän varalle. Mutta, kun vihdosta viimein huomasin, että olisin halunnut aikaeroväsymyksen jälkeen nukkua aamulla pitkään, niin mitä tekee koira? Jep, hän juuri joka on nukkunut viimeiset kaksi vuorokautta putkeen (masutauti). Hän herättää jo ennen kasia ulos. Olisin ihan heittämällä pystynyt nukkumaan pari tuntia lisää.

Eikä siinä vielä kaikki vaan ajattelin, että lenkin jälkeen mennään jatkamaan unia. Mutta ehei, leikkiä olisi pitänyt 😀 No mutta, kun sain kahvia koneistoon, niin lauantai muuttui heti mukavammaksi. Ja onneksi Tobyn vatsatautikin helpotti. Ei tosin oksentanut kuin kerran torstai-iltana, mutta ruoka eikä vesi maistunut ja eilen illalla oli jo niin väsynyt, että loppujen lopuksi juotin ruiskulla väkisin lisäravinnetta sisältävää vettä. Siitä vointi alkoi nopeasti kohenemaan.

Leppoisa lauantai on sisältänyt Ikeaa (miehen pyynnöstä, mutta saatiin mancaven bistroon baarijakkarat ostettua!), anopin ja appiukon herkkupatojen äärellä syömistä ja ex tempore -glögittelyä ihanien ystävien kanssa. Edessä vielä leffailta miehen kanssa. Ei voi valittaa, päinvastoin ♥ Siitä piti sanomani, että ei hertsyykkeli aloin jo kyseenalaistamaan omia kokkaustaitojani, mutta oletteko te saaneet gluteenittomasta kaupan valmistaikinasta ilmavia joulutorttuja? En nyt muista mitä taikinaa ostin, mutta sen verran epäkuvauksellisia olivat, että kuvissa sen toisen pellillisen tuotokset 😉 Maku ja koostumus toimi hienosti.

Nämä joulunaluskuukaudet/viikot ovat kyllä ihania – tunnelma on käsin kosketeltavaa. Ilmassa leijuu jo tietynlainen joulun tuoksu, kiitos glögin ja tuntuu että tuo ympärillä oleva pimeys antaa pölypallotkin anteeksi nurkissa. Jatketaan nauttimista ♥

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. mun oliivipuu mustalla sivupöydällä kärsii big time! Miten ihmeessä sain sen pidettyä hengissä viime talven? Siinä on ehkä noin 7 lehteä enää jäljellä…


perjantai 27. lokakuun 2017

❆ Fredagsmys ❆

2

HEISSULIVEI!

Toivottavasti siellä on viikko sujunut mukavasti ja hyvillä mielin lähdette viikonlopun viettoon! 🙂 Täällä ainakin perjantai-iltaa on odotettu; se aikaeroväsymys ei vaan suostu väistymään. Eilen heräsin ekan kerran vasta herätyskelloon, mutta tänäänkin päivä on alkanut 04.40. Liekö siitä johtunut, mutta huh, mikä perjantai meillä oli töissä. Aivan hervotonta menoa. Jälleen kiitos tuolle luottotuotteelleni Kanebo 38 -maskaralle, ettei ihan kokonaan valunut poskille. Vaikka väsynyttä menoa olikin pitkin viikkoa, niin oli kyllä hurjan mukava ja tehokas työviikko. Kuten olen niin monta kertaa todennut, niin mulla on maailman parhaimmat työkaverit. Se on ihan suunnattoman ihana asia!

Hei, perjantaimyyssiruoka juontaa tällä kertaa viime viikon reissulta. Eräänä iltana sightseeing-päivän jäljiltä vedimme hieman happea hotellin aulabaarissa. Vaikka emme kovin nälkäisiä olleetkaan, niin silti teki mieli napostella jotain. Lähetin miehen baaritiskille ja saatesanoiksi annoin ”yllätä mut” 😀 Hetken päästä baarimikko palasi parmesanranskalaisten ja gin tonicien kanssa. Enpä olisi aiemmin ajatellut, että rapeat ranskikset ja parmesan sopii niin hyvin yhteen. Tuo iso lautanen hujahti parempiin suihin alta aika yksikön.

Tänään oli alunperin tarkoituksenani tehdä samanlainen setti, kunnes bataattiranuhimo iski. Ei ole rapeiden bataattiranskalaisten voittanutta. Tällä kertaa ostin bataattiranskalaiset kaupan pakastealtaasta, mutta eipä nuo niin vaikeita itsekään ole tehdä 🙂 Kun bataattiranskikset tulivat uunista ripsottelin niille sormisuolaa ja raastoin parmesania päälle. Kylkeen valkosipulimajoneesidippiä sekä pinaattiparsakaalisalaattia. Yksinkertaista, mutta ah niin hyvää. Parmesanbataattiranskalaiset tulivat jäädäkseen. Suolaisen ja makean liitto toimii aina!

Viinilasillinen ja sohvalle vatsan viereen köllöttelemään. Odottelemaan. Saan raksun kotiin vasta vähän myöhemmin. Toivottavasti bataattiranskalaiset eivät pahastu pienestä mikrolämmityksestä 😉 Viinikin ehtii hienosti ilmaamaan itsensä lasissa tässä odotellessa. Perjantain musiikista vastaa iki-ihana Melissa Horn ♥ Ja ehkä myöhemmin Vain elämää -tähdet!

IHANAA ALKANUTTA VIIKONLOPPUA,

PS. muistakaa siirtää kelloja! Kerrankin sitä toivoisi, että kelloja siirrettäisiin eteenpäin eikä taaksepäin 😀


torstai 26. lokakuun 2017

Ensilumitortut since 1995

10

HEI HUOMENTA IHANAT!

En tiedä, mikä kirvoitti kirjoittamaan näin heti aamusta. Suihkuun piti menemäni ja valmistautua töihin töihin, mutta yhtäkkiä huomasin avaavani tietokoneen 🙂 Ehkä se on tuo tunne tuolla rinnassa. Sisällä pulppuava ilo ja onni. Mitä tulee vuoden ensimmäiseen lumisateeseen, niin taannun pikkutytön tasolle. Siinä, missä useat manaavat ensimmäistä lumisadetta kesärenkaineen päivineen on se mulle yksi vuoden kohokohdista.

Sitä se on ollut aina. Ensimmäiseen lumisateeseen liittyy vahvasti myös ensimmäisten joulutorttujen paistaminen. Yleensä ostan torttuainekset kotiin jo lokakuun alussa. Mikäli luumuhilloa on silloin jo saatavilla. Odottamaan sitä h-hetkeä. Kun ensilumihiutaleet alkavat leijailemaan maahan, uunista on tulvinut ensimmäiset joulun tuoksut. Eilen illalla odottelimme lumisadetta. Kävimme lasten kanssa vuoron perään ikkunassa katsomassa, että joko. Ei vieläkään. Kello alkoi lähestyä yhdeksää ja lasten nukkumaanmenoaikaa. Annoin periksi. Paistettiin tortut jo ennen konkreettista näyttöä siitä, että lunta tulee. Mies innostui pikkuisemman kanssa hakemaan kaupasta glögiäkin. 

Se tunne, joka ensilumen satamiseen liittyy on jotenkin sentimentaalinen. En tiedä miksi, mutta samalla kun se tuo ihan suunnatonta iloa on se jollain tapaa myös hyvin koskettava hetki. Ensilumitortut käsitteenä syntyi vuonna 1995. Olin muuttanut juuri opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle ja siellä pienessä kerrostalon alimman kerroksen yksiössäni fiilistelin ensilumisadetta. Tuolloin tapanani oli hillitä koti-ikävää leipomisen ja ruoanlaiton merkeissä. Istuin kahden hengen ruokapöydän ääressä keittiönurkkauksessa ja nostin sälekaihtimet ylös. Kun ensimmäiset lumihiutaleet alkoivat leijailemaan takapihalla olevan urheilukentän valokeilassa, paistoin ensimmäiset joulutortut.

Kaikkien näiden vuosien aikana mieleen on ehkä jäänyt vahvimmin ne muutamaa vuotta myöhemmin Tampereelle takaisin muutettuani olleet ensilumihetket. Valkoiseen huntuun peittyvä kotikaupunkini on niin kaunis. Eräästä opiskelukämpästäni näkyi Koskipuistoon ja Tammerkoskeen. Muistan maiseman olleen liki satumainen, kun ensilumi peitti kosken rannan. Illan ilmasta tuli taianomaisen värinen. 

Eli ensijoulutortut since 1995. Perinne, josta en suostu luopumaan. Perinne, joka korkkaa joulunodotuksen. Ja hei saatiinhan mekin sitten loppujen lopuksi eilen lunta. Kello taisi olla puolenyön paikkeilla, kun viimeisen kerran miehen kanssa nousimme sängystä raottamaan sälekaihdinta. Jep, lunta tuiskutti. Arvatkaa kuinka onnellinen olen tuosta raksusta, joka yleensä tuppaa vähän murahtelemaan mun hömpötyksille….nyt oli jutun juonessa ihan täysillä mukana 😀 Tai sitten kauhulla odotti sitä lunta. Kesärenkaineen päivineen 😉

Toivottavasti siellä sujuu töihinmenoliikenne turvallisesti. Itsekin mattimyöhäisenä vaihdoin (tai no, lahjoin tuotannonpojat vaihtamaan 😉 eilen vasta talvirenkaat. Viime tippaan meni, mutta silti ajoitus kohdillaan. Nyt sinne suihkuun ja sitten; pikaiselle ensilumilenkille koiran kanssa. Ai että ♥

IHANAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,

PS. ja tiedän, että täällä meillä päin saatiin ensilumi virallisesti viikonloppuna. Mutta koska emme olleet sitä todistamassa, niin sen kunniaksi ei voitu paistaa torttuja aiemmin. Meille ensilumi satoi viime yönä 🙂


tiistai 24. lokakuun 2017

Aika aikaansa kutakin / Heippa mökki!

5

KIITOS!

Sinulle, joka saat sydämeni pakahtumaan onnesta. Joka kuuntelet hiljaa ja myötäilet äänettömästi. Sinulle, joka pidit meitä jälleen hellässä huomassasi kuuden kuukauden ajan. Olit pakopaikka, jonne suunnattiin usein. Paikka, jossa meidän kaikkien  on niin hyvä olla. Sinulle, jonka hirsiseinien väliin on sujautettu unihiekkaa. Jonka seinät eivät ole vatupassilla mitattu. Sinulle, jolla on luonnetta. Joka suojelet meitä myrskysäällä. Viilennät hellepäivänä. Sinulle, jota ilman emme pystyisi enää elämään yhtä onnellisena. Sinä olet ilopilleri, jonka tapaamista odotamme koko perhe. Kerta toisensa jälkeen.

Siinä meni kiitokset tuolle rakkaalle mökille tästä mökkikaudesta, mutta samalla haluan myös kiittää teitä. Kiitos, että olette siellä ja kiitos jälleen ihanista viesteistänne, kommenteistanne ja palautteesta ♥

Mökki on nyt sulkenut ovensa tältä mökkikaudelta. Siinä missä vuosi sitten päätimme, että ensi kesänä olemme mökillä enemmän taisi kääntyä niin, että tänä kesänä mökillä tuli oltua vähän vähemmän. Kiitos tuon muuttoruljanssin heinäkuussa ja muutamien viikonloppumenojen syksyllä.

Mökkikausikin alkoi pari viikkoa myöhemmin kuin aiemmin, sillä ne pirskatin jäät eivät meinanneet sulaa ollenkaan. Hyvillä mielin kuitenkin paketoitiin tänään mökki talviteloille. Tasan puolen vuoden päästä on suunnitelmissa päästä saareen uudelleen. Pitänee ostaa aamukampa, jotta on jotain mitä odottaa 😉 Tuosta tuli mieleeni, että meillä ostettiin tänään ensimmäiset joulukalenterit. Jep, ja eilen viriteltiin kausivalot. Kausivalokausi on täten korkattu ja nyt aletaan pikkuhiljaa hiipiä täällä bloginkin puolella kohti joulua. Aika aikansa kutakin, sanotaan. Heipat siis mökkikaudelle ja tervetuloa (maltillinen) joulunodotus ♥ 

Joko siellä on sanottu heipat mökille?

Hei, nyt valmistautumaan treffeille. Nukkumatin kanssa nimittäin. Tänä aamuna herättiin vasta puoli kuuden aikaan…josko huomen aamulla saisi jo nukuttua kuuteen asti? Meillä on vähän erilainen työpäivä huomenna edessä, sillä sinne sonnustaudutaan ulkovaattein ja haravoin. Tyky-päivä. Tavallaan 😀

TIISTAITERKUIN,


maanantai 23. lokakuun 2017

Aamuyön rumbaa

4

Klo 03.08 Herään ja eka ajatukseni on ”Jes, herätyskello soi varmaan ihan pian. Olo on levännyt eikä jetlagista ole tietoakaan.” Päätän tarkistaa kellon kännykästä. Jepjep…
Klo 03.12 Joku koputtaa jalkaan. Tunnen Tobyn toisella puolellani, joten sen on pakko olla jompi kumpi tytöistä. Pikkuisempi ei saa enää unta. Kömpii peiton alle kanssani.
Klo 03.26 Toby päättää vaihtaa asentoansa minulle ”epäsuotuisalla” tavalla enkä raaski siirtää toista.
Klo 03.43 Pikkuisempi haluaa omaan sänkyynsä, mutta ei halua kävellä sinne yksin.
Klo 03.44 Olen juuri vetänyt peiton korviin, kun esikoinen huhuilee sängystään. Ei saa enää unta. Nenä on tukossa ja mitä kaikkea.
Klo 03.52 Mies siirtyy esikoisen sänkyyn nukkumaan ja esikoinen minun viereeni.
Klo 03.59 Toby on päättänyt ottaa ilon irti siitä, että ollaan kotona jälleen. Herää ja löytää jostain luunsa, jota alkaa kovaäänisesti kaluamaan.
Klo 04.12 Ihanaa, talo on hiljainen. Päätän katsoa netistä hätsynpikaisesti Hermosa Beachin Airbnb-asuntoja.
Klo 04.28 Mietin, että pitäisi laittaa puhelin pois kädestä ja yrittää saada unta.
Klo 04.42 Huomaan guuglettavani sitä, miten lentokone selviää turbulenssista (nimimerkillä ”pomppuinen kyyti Losista Chicagoon”)
Klo 04.52 Löydän meille ihan täydellisen mustan pyöreän ruokapöydän, vaikka valkoinen oli hakusessa 🙂
Klo 04.59 Ihanaa, kohta voi nousta keittämään kahvia!
Klo 05.11 Jos tähän väliin katsoisi työsähköpostit…
Klo 05.19 Ehtisin vielä nukkua reilun puoli tuntia, mutta mitä sitä turhaa.
Klo 05.25 Kaivan villasukat jalkaan ja pitkähihaisen päälle. Unentulo ei ole kaukana.
Klo 05.30 Vatsa kurnii nälkäänsä.
Klo 05.41 Luovutan ja hiivin alakertaan keittämään kahvia. Sytytän kynttilän, koska aamun hygge ♥
Klo 05.55 Istun sohvannurkkaan aamupalani kanssa ja tuumaan, että ei lainkaan hassumpaa syödä se taas ihan rauhassa, kunnes
Klo 05.56 Kuulen yläkerran rappustasanteelta epämääristä vinkumista ja käyn hakemassa pimeää pelkäävän koissulin sohvalle kanssani
Klo 06.12 Olemme (kyllä, minä ja koira) syöneet aamupalani puoliksi. Kahvi on jäähtynyt ja silmät alkavat lurpsimaan kiinni.
Klo 06.30 Maanittelen Tobyn kanssani ulos. Vetää liinat kiinni orapihlaja-aidan vieressä. Pimeys ja kylmyys käyvät itsellenikin luihin ja ytimiin.
Klo 06.42 Suihkuun ja
Klo 06.52 Rusinana sieltä pois. ”Toivottavasti muillekin jäi lämmintä vettä!”
Klo 07.13 Hiukset kuivattu ja valvomisesta kärsineet kasvot meikattu
Klo 07.15 Kierros vaatekaapissa ja lopputuloksena ”Mulla ei ole mitään päällepantavaa”.
Klo 07.28 Valmis lähtemään töihin, mutta olisikohan mahdollista sittenkin kaivautua peiton alle nukkumaan? 🙂

HELLOU IHANAT!

Ja terkkuja koti-Suomesta. Ihanaa olla kotona. Ollakin, että mitään pehmeää laskua arkeen ei ollutkaan. Yleensähän olen ollut maanantait kotitoimistolla, mutta en tänään. Lounaan jälkeen väsymys iski todenteolla päälle ja iltapäivästä työn tehokkuus oli mitä oli. Noh, huomenna uusi yritys 🙂 Lauantaina lähdettiin hotellilta yhdeksän maissa ja eilen tultiin kotiin viiden aikaan illalla. Välissä toki 10 tunnin aikaero. Lapset lähtivät heti kavereidensa kanssa ulos ja me urakoimme miehen kanssa matkalaukut tyhjiksi. Hellyydenkipeä Toby seurasi koko illan perässä ja kellahti aina tilaisuuden tullen selälleen rapsutettavaksi ♥

Tänään näemmä karvainen kaveri jatkaa samalla linjalla. Koska sanallinen arkkuni on tällä hetkellä tyhjä, kiitos tuon aamuöisen rumban ja sitä seuranneen aamun samban, niin jatketaan taas huomenna, jooko? Ja toivotaan, että ensi yö tanssitaan nukkumatin melodioiden tahtiin 🙂 Nyt iltaruokaa, pyykin pesemistä, koiran lenkittämistä ja ihanasta maanantai-illan arkihyggestä nauttimista.

MAANANTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »