tiistai 07. marraskuun 2017

Lounasleipien ehdotonta eliittiä

2

ID HEIPPAHEI!

Mitä kuuluu tiistai-iltaanne? Tänne kuuluu sitä perusarkea. Tortillatiistaita ja syömisen jälkeen molemmat lapset hävisivät kuin tuhka tuuleen. Mitäpä siinä muuta kuin molemmat miehen kanssa tuumaamaan yhteen ääneen, että tehdäänkö vähän aikaa töitä.  Hän työhuoneessaan ja mä ruokahuoneessa. Näppäimistön naputus taustaäänenä. Arkiromantiikkaa kerrassaan 😉 Päätin jo, että tänä iltana vastaan kommentteihinne ja jätän postauksen tekemättä. Mutta kun tuli kirjoittamisen tarve. Kyllä ne kommentitkin vielä tämän illan kuluessa saa vastaukset.

No niinhän siinä sitten kävi, että unohdin viime viikolla laittaa teille näiden lounasleipien ohjeen. Vaikka niin lupasin. Pahoitteluni. Täytyy sanoa, että rakastan tätä tunnetta, kun on monta rautaa tulessa, mutta yllättävän usein huomaan pohtivani, että onko jotain jäänyt tekemättä. Onneksi ei ole mitään sen vakavampaa jäänyt tekemättä. Marraskuu, kaikessa ihanuudessaan, on buukattu aivan täyteen; on blogitöitä, töitätöitä, ystävien treffausta ja kaikkea muuta kivaa. Veikkaanpa, että siinä yksi syy siihen, että marraskuu ei anna lannistaa. Pahinta on jäädä möllöttämään ja yksin ihistelemään pimeyttä eikö vain? 🙂

Liian raa’at kananmunat ovat olleet itselleni pienimuotoinen kammo. Veljen vaimon kahden minuutin munia töissä olen hieman karsastanut, kunnes kerran maistoin löysäksi jätettyä kananmunaa. Suolaa ripottelin päälle ja avot. Siitä syntyi ajatus näihin lounasleipiin. Helppoa ja herkullista, jälleen kerran. Niin kuin Marian keittiössä on tapana tehdä. Täyttääkin ihan mukavasti. Kuviin en näistä paistanut öljyssä, vaan laitoin paahtimen kautta. Mutta ehdottomasti suosittelen tuota öljyssä rapsakaksi paistamista.

LOUNASLEIVÄT KAHDELLE

2 isoa siivua maalaisleipää
öljyä
1 avokado
2 löysäksi keitettyä kananmunaa
sormisuolaa
pippuria
tuoretta persiljaa
-puolita leivät ja paista niitä pannulla öljyssä
-kuori avokado ja murskaa sitä hieman haarukalla
-lisää mustapippuria muutama pyöräytys
-lisää avokado leivälle
-puolita kananmunat ja lisää avokadososeen päälle puolikas/leipä
-ripsottele päälle sormisuolaa ja persiljaa

********************

Ja nyt niiden kommenttien kimppuun. Eikun ensin oven takana ulospääsyä vinkuvan koirulin kanssa ulos. Toivottelen sinne teille oikein tunnelmallista tiistai-iltaa 🙂

TIISTAITERKUIN,

 


maanantai 06. marraskuun 2017

5 x marraskuun nujertamisvinkki

20

MOIKKAMOI!

Ei vitsit, jos maanantai alkaa klo 05.00 niin voisi kuvitella, että siitä tulee supertehokas, eikö? Mies lähti aamulennolla reissuun ja itse jäin pohtimaan kaikkia sellaisia juttuja, joiden miettimisen jälkeen saa aivan varmasti unta. Not. Esimerkiksi, että olenkohan nyt muistanut kaikki tärkeät deadlinet. Kaivoin siinä aamun varhaisina tunteina vuoron perään kalenteria ja vuoroin perään sähköpostiviestejä. Kunnes päätin, että hengitä syvään, kaikki on hyvin 🙂

Minne vain sitä meneekin, niin aina puheeksi nousee marraskuu. Small talkin ajankohtainen aihe, josta kaikilla riittää juteltavaa. Inhottava, pimeä, räpiskä kuukausi, josta ei kuulemma ole iloa kenellekään. Mä olen vuosien saatossa oppinut tykkäämään marraskuusta. Kehittänyt ne keinot, joiden avulla luovia läpi piiiiitkän ja pimeän kuukauden. Joka ei itse asiassa tunnu niin pitkältä kuin aiemmin. Pimeältä kylläkin, mutta sekin on vain plussaa!

Instan puolella seuraajat ovatkin huomanneet, että meitsi on saanut jälleen itseään niskasta kiinni urheilun suhteen. Ja tiedättekö mitä? Olo on mitä euforisin. Ihminen on luotu liikkumaan, siitä ei pääse mihinkään. Tapani mukaan aloitin taas juoksemisen himpun verran liian ahneesti. Viime viikon kolme lenkkiä kerryttivät kilometrejä liki 30. Sykkeet huitelivat turhan korkealla ja oikea polvi alkoi reistailemaan. Mutta pääasia, ettei se kesällä vihoitellut selän nivelrikko ole ottanut pahakseen juoksemisesta. Tosin nyt olen valikoinut reitit huolellisemmin ja juossut asfaltilla mahdollisimman vähän.

1. Marraskuun lenkit ovat kautta aikain olleet itselleni elinehto marraskuusta selviytymiseen. Silloin kun juoksin säännöllisemmin odotin jo töissä kotiin pääsyä. Sitä kun pääsen räpiskään ja pimeään kuuntelemaan musiikkia ja viettämään laatuaikaa itseni kanssa. Lenkkipoluilla ei ole juurikaan ruuhkaa marraskuun iltoina. Satunnaisia koiran ulkoiluttajia tulee vastaan harvakseltaan. Jollain masokistisella tavalla rakastan juosta sateella. Ollakin, että gore-texini vetelevät viimeisiään. Tai ainakaan eivät enää juurikaan vettä pidä. Se näky, kun auton valot heijastuvat vesilätäkköihin on jotenkin kiva. Salaperäinen ja houkutteleva.

2.   Kun liikun, niin se menee käsikädessä terveellisesti syömisen kanssa. Eilen tosin lipsahti pullan puolelle, kun oltiin miehen kanssa kahvilla keskustassa, mutta osa sitä hyvinvointia on osata olla itselleen armollinen. Nautittiin pullat ja päiväkahvit hyvillä mielin. Tänään pullat on unohdettu ja pyöräytetty maanantain kunniaksi pitkästä aikaa raakakakku. Siinä maistui jo pienesti joulu ja pala suklaaraakakakkua iltapäiväkahvin kanssa piristi muuten synkkää maanantaipäivää.

3.   Sen sisäistäminen, että aika aikaansa kutakin. Uskon ajattelun voimaan ja varsinkin silloin, kun mieli yrittää muuten vetää matalaksi. Milloin muulloin on yhtä ihana avata kotiovi kuin marraskuussa? Tuoksuttaa kodin tuoksu ja tuntea lämpö poskilla. Sen takia mulla on tapana jättää aina eteiseen valo ulos lähteissäni. Ihan jo koirankin takia, mutta on monin verroin kivempi tulla kotiin, jossa on tunnelmavalo päällä. Sen sisäistäminen, että me ei tälle marraskuulle mitään voida, auttaa myös. Kuten aika monen asian kanssa; mikäli ne on sellaisia, joihin emme voi vaikuttaa, niin turha tapella vastaan. Edes periaatteesta 😉

4.  Näinä marraskuun päivinä olen kehitellyt itselleni juoksemisen lisäksi uuden harrastuksen; nukkuminen. Joka ilta nukahdan sohvalle. Ei tule leffailloista mitään, mutta silti rakastan sitä tunnetta, kun saan vain kääntää kylkeä ja todeta urheiluruudun juuri alkaneet. Huomata, että mulla on vielä pari tuntia hyvää nukkumisaikaa ennen kuin siirrytään sänkyyn nukkumaan. Viikonloppuna tuli vedeltyä kellon ympäri ja voin sanoa, että siinä missä usein ylipitkät unet saavat mut kahta kauheammin väsyneeksi, niin nyt ne ovat vain tehneet hyvää. Liekö vieläkin jotain aikaeroväsymystä…

5.  Huomaan marraskuussa pesänrakennusviettini olevan kaikista vahvimmillaan. Sitä myötä trendin aallonharjalla oleva hyggeily ja kotoilu. Ojentelen tämän tästä sohvatyynyjä, heittelen sinne tänne torkkupeittoja ja kaivan esiin uusvanhoja kynttilänjalkoja. Poltan kynttilöitä niin, että patterit saa liki vääntää minimille. Takkapuut uhkaavat usein jo marraskuun iltojen ansiosta loppua. Tänä vuonna uutena pesänrakennusvietin kohteeksi on joutunut sänky. Mikä sen ihanampaa kun kömpiä sieltä sohvalta valmiiksi avattuun sänkyyn. Sillain, että peiton kulma on vedetty auki, kuten hotelleissa konsanaan.

Ah, gotta love November ♥ Olenko jälleen outo lintu vai onko siellä ruudun toisella puolella myös muita marraskuun puolesta puhujia? 🙂

MAANANTAITERKKUSIN,

PS. resepti tuohon raakakakkuun; pohjaan surautin desin auringonkukansiemeniä, desin manteleita ja puoli desiä cashew-pähkinöitä. Ripaus suolaa, puoli desiä raakakaakaojauhetta, loraus hunajaa  ja puoli desiä kookosöljyä. Painelin sen irtopohjavuoan pohjalle. Täytteeseen jouti neljä ylikypsää banaania, kaksi parhaimmat päivät nähnyttä avokadoa ja raakakaakaojauhetta iiiso huiskautus. Vajaa desi kookosöljyä ja 1 rkl kanelia. Surautin sileäksi ja kaadoin irtopohjavuokaan. Annoin tekeytyä jääkaapissa kolmisen tuntia ja koristelin raastetulla appelsiiniraakasuklaalla.

 


sunnuntai 05. marraskuun 2017

Kiireisen tyypin ”on the go” -lounas & arvonta

74

SULOISTA SUNNUNTAIHUOMENTA IHANAT!

Sanotaan, että ruuhkavuodet ovat klisee. Käsite, jonka joku on keksinyt helpottamaan meitä keski-iän kourissa olevia. Jotta voimme samaistua toisiimme ja tuntea, että emme ole yksin kiireemme kanssa. Useimmiten äitejä, mutta yhtälailla ruuhkavuodet koettelevat isiäkin. Myös lapsettomia, joiden ura on nousujohteessa. Olen pyrkinyt tietoisesti hidastamaan elämää. Mutta vainka kuinka pyristelenkin kiirettä vastaan, niin fakta on, että niitä kiireisiäkin päiviä mahtuu kalenteriin. Niitä, kun huomaat iltapäivällä kello neljän jälkeen, että olet käyttänyt koko päivän polttoaineena aamupalalla nauttimaasi kaurapuuroa. Ihmettelet voimatonta ja ärtynyttä olotilaasi, kunnes tajuat, että asialle olisi pitänyt ehtiä tekemään jotain. Olisi pitänyt ehtiä syömään. Kiitos kaupallisen yhteistyön Knorrin kanssa pääsin tutustumaan paremmin helppoihin ja herkullisiin lounasratkaisuihin, nimittäin Knorrin Snack Poteihin.

”Juoksen autosta sisään, rapsutan pikaisesti koiraa tervehdykseksi, heitän takin kaulahuiveineen eteisen tuolille. Napsaisen vedenkeittimen päälle ja kun vesi kiehuu, tarkistan sähköpostit puhelimestani. Avaan lounaspurkin kannen ja kaadan spagettien päälle kiehuvaa vettä. Hyvä, viisi minuuttia aikaa vastata pariin tärkeään sähköpostiin. Juoksen yläkertaan tietokoneen ääreen. Joitain asioita, kun ei voi vain hoitaa kännykän välityksellä. Mietin mielessäni, että onneksi näitä näin kiireisiä päiviä ei liiemmin viikon varrelta löydy. Mielessäni kiitän sitä, että joku on keksinyt meille kiireisille lounaan, jonka valmistamiseen ei montaa minuuttia mene. Lounaan, jonka mausta ei kuitenkaan ole tingitty. Lounaan, jonka voi nauttia suoraan purkista. Lounaan, jonka voi napata mukaan matkaan.”

Meillä on pari kertaa syksyn aikana ostettu kaupan kuivahyllyltä löytyviä suloisia pikkupurnukoita. Kiehautettu vettä ja odotettu muutama minuutti. Lapset ovat näitä nauttineet koulun jälkeen, mikäli ovat olleet kovin nälkäisiä. Täytyy rehellisesti myöntää, että alkujaan itselläni oli Knorrin Snack Pot -ateriaratkaisuja kohtaan hieman epäluuloja; voiko noin hyvää saada aikaan noin helposti? Muutaman haarukallisen olen lasten kipoista maistanut tämän syksyn aikana ja vakuuttunut, että aterian valmistamisen helppous ei tarkoita sitä, että mausta tai laadusta on tingitty.

”Kipaisen portaat takaisin alakertaan ja mietin, että miksi täytyy juosta. Pysähdyn, vedän henkeä ja jatkan matkaa kävellen. Lattia narisee jalan alla kohti keittiötä kävellessäni. Tuttu ja turvallinen tunne. Tuttu ja turvallinen on myös tuoksu keittiössä. Se, joka tulee Knorrin Snack Pot:sta. Tänään kiirepäivän lounaaksi valikoitui Spaghetti Carbonara. Suussa sulava kermainen kinkkuspaghetti. Sen sijaan, että olisin ottanut lounaani tällä kertaa automatkalle mukaan, päätän rauhoittua hetkeksi syömään. Istun eteisen tuolille ja sallin itseni hengähtää. Rauhassa syöminen ja ruokaan keskittyminen kun ovat asioita, joista en mielelläni tingi.”

Knorrin Snack Potit ovat tulleet viime aikoina itselleni tutuksi työpäivien nopeana ja herkullisena lounaana. Aamulla jääkaappiin katsoessani ja todetessani, että eipä sieltä mitään lounaaksi kelpaavaa löydy, olen heittänyt kassin pohjalle Snack Potin ja lähtenyt töihin. Keittänyt töissä vettä ja syönyt lounaan suoraan purkista työpisteelläni. Tai ajan niin salliessa nauttinut lounaani posliinilautaselta. Kiireisen arjen luksusta. Nämä on the go -tuotteet mahdollistavat myös sen, että ne kulkevat vaivattomasti mukana ei vain töissä vaan myös esimerkiksi työmatkoilla, harrastuksissa ja matkoilla. Termariin mukaan kuumaa vettä ja maittava lounas tai välipala on valmista nautittavaksi paikasta riippumatta.

”Nousen ylös nojatuolista, laitan haarukan astianpesukoneeseen ja roskat roskiin. Huomaan, että nojatuolin, jolla juuri istuin on vallannut tuo koiraystäväni. Katsoen kulmiensa alta kuin pyytäen hetken läsnäoloa. En malta olla ottamatta kiireen keskellä hetkeä ja upottaa sormet toisen pehmeään turkkiin. Tuntuu, että siinä missä vielä vartti aiemmin olin melkein nälkäkiukun partaalla, hymyilee elämä yhtäkkiä. Päätän, että vaikka monista asioista kiireen keskellä joudunkin tinkimään, niin maistuva lounas ei ole yksi niistä. Jätän Tobyn nukkumaan tuolille, puen takin ylle ja riennän seuraavaan tapaamiseen.”

Tuoteperheestä löytyy yhteensä viisi vaihtoehtoa meille kiireisille. Meidän perheessä on testattu ja maukkaiksi havaittu Knorr Snack Pot Spaghetti Bolognese, Knorr Snack Pot Spaghetti Napoli ja Knorr Snack Pot Spaghetti Carbonara. Seuraavan kerran täytyy ostaa Knorr Snack Pot Perunamuusi pekonilla sekä Knorr Snack Pot Rice Curry. Nämä maukkaat ja nopeat kiireisen tyypin päivän pelastajat ovat melko lompakkoystävällisiäkin; hinta purkilliselle hyvää on vähän yli euron luokkaa.

Missä tilanteessa Knorrin helppo ja maukas, 5 minuutissa valmistuva
lämmin välipala Snack Pot olisi sinulle täydellinen ateriaratkaisu?  🙂

Vastaamalla ylläolevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiosiossa, olet mukana huikean tuotepaketin arvonnassa mukana. Knorrin Snack Pot -tuotepaketti sisältää kaikki viisi herkullista makua. Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy viikon päästä sunnuntaina klo 12.00. Arvonnan säännöt löydätte täältä.

SULOISTA SUNNUNTAIN JATKOA TOIVOTELLEN,


lauantai 04. marraskuun 2017

Lauantai-illan herkkulautanen

2

MOIMOI!

Kuinka siellä jaksellaan näin pyhäinpäivän iltana? Täällä voidaan oikein hyvin. Ja mikä ihaninta, lauantai on tuntunut pitkältä. Vaikkakin aamulla nukuttiin pitkään. Osa esikoisen yökylävieraista oli valvonut koko yön. Huh, onneksi ei tarvitse olla enää nuori ;D Haudalle suuntasimme aamupäivällä, nappasimme veljen hautakynttilöineen mukaan ja ajoimme puolen tunnin matkan. Mikä siinä onkaan, että tuo matka tuntuu ylitsepääsemättömän pitkältä muulloin kuin pyhäinpäivänä, isänpäivänä, jouluna ja äitienpäivänä? Pitäisi käydä haudalla useammin. Siinä missä haudalla käynti meni joskus ihan itkuvirreksi on haudalla käyminen tänä päivänä varsin seesteinen kokemus ♥

Ilta on kulunut Kalpan kaadossa. Terkkuja sinne Kuopioon vaan! 🙂 Kalpan kaatoeväät ovat olleet kohdillaan. Pitkästä aikaa hieman tapas-tyyppistä lautasta makkaroineen, omenoineen ja juustoineen. Harmi, kun en ottanut ylös tuon sinihomejuuston kääreestä tekijää. Oli joku pienempi juustomeijeri. Niin älyttömän hyvänmakuista, että harvemmin olen tuollaista syönyt. Tapas-lautasen lisäksi tarjolla oli myös cocktail-kurkkuja, artisokan sydämiä, patonkia sekä oliiveja. Kuvauksen jälkeen kipaisin vielä keittiöön hakemaan joulupipareita. Pöydällä on sytytettynä kaksi kynttilää. Koska pyhäinpäivä.

Yhtäkkiä tuli vallan jouluinen olo. Vaikka joulu on perhejuhla ja kovin tekisi mieli viettää se uudessa kodissa, niin suuntaamme silti omalla porukalla Lappiin. Heti perjantaina 22.12. koulujen jälkeen. Kerran aiemmin olemme jouluaaton viettäneet Lapin rauhassa. Tänä vuonna tuntuu, että sitä haluaa yksinkertaistetun joulun. Älkää käsittäkö väärin, kotona sellaisen saisi myös. Mutta vaikka kuinka päätän pysyä pois kaupoilta joulunaluspäivinä, niin vielä kertaakaan se ei ole onnistunut. Tuolla Lapissa sitä vaaraa ei ole, sillä shoppailumahdollisuuksia ei juuri löydy 🙂 Jouluaattona päästään laskettelemaan, hiihtolenkin jälkeen joulusaunaan. Istumaan yksinkertaistettuun joulupöytään ja mikäli vain jaksamme valvoa niin puolen yön joulukirkkoon ♥ 

Ostin tänään kaksi uutta joululehteä. Jotenkin tuntuu, että tänä vuonna joulun odotukseen kuuluu pitkästä aikaa jouluaskartelut ja -leivonnaiset. Viime joulunalusaika kun meni vähän sumussa. Mutta nyt hurraamaan Tappara-voittoon!

LAUANTAI-ILTATERKUIN,

PS. marraskuu on näemmä näiden tummien pimeiden kuvien kulta-aikaa, valoisampia kelejä odotellessa 😉


perjantai 03. marraskuun 2017

Perjantai-illan tunnelmaa

10

HEIPPATIRALLAA!

Hei ja kiitos, kiitos te ihanat taas kommenteistanne eiliseen postaukseen ♥ (osa kommenteista odottaa vielä vastausta, mutta ei enää kauaa) Musta on syksyn aikana tullut vähän kriittinen omia tekstejäni kohtaan. Välillä julkaise-napin painaminen on jäänyt tekemättä, koska en ole uskaltanut. On aikoja, että tekee mieli kirjoittaa vaan niitä peruskuulumisia, sillä ei uskalla avata itseään. Sitä on ehkä tullut jotenkin haavoittuvaisemmaksi. On helpompi pitäytyä niissä kivoissa, arkisissa aiheissa. Mutta toisaalta se sotii ihan hirmuisen paljon sitä vastaan, mitä haluan kirjoittaa. Tiedän, että on blogeja, jotka ovat vain ja ainoastaan niitä hyvänmielen blogeja positiivisine juttuineen päivineen. Itse koen, että koska blogi on heijastus minusta eikä minuna olo ole aina ihan vain sitä diibadaapaa ja fredagsmyyssiä, niin sen takia tuo pohdiskelevampi puoleni saa myös näkyä täällä blogissa. Mutta tänään vuorossa perjantai-illan tunnelmia 🙂

Sitä aina kuvittelee, että kun perjantai-iltana tulee kotiin töistä, potkaisee kengät pois jalasta, vaihtaa kotivaatteet ja suuntaa keittiöön laittamaan myyssiruokia, niin perjantai-ilta ei voisi alkaa paremmin. Tänään kenkien pois potkaisemisen jälkeen viihdyin tunnin verran keittiössä, mutta vähän erilaisen ruoanvalmistuksen tiimiolta; esikoisen yökyläjuhlat (belated b’day party) alkoivat juuri ja pikkupitsat sun muut odottivat tekijäänsä.

Vaikka hetken haaveilin, että olispa ihana rojahtaa sohvalle, niin tuo haave sai odottaa. Perjantai-illan ihanuus ei tänään ole ollut se ruoanlaitto hyvän musiikin tahdissa, viinilasi kädessä vaan se aito ilo ja onni, joka tuon pienen sankarin kasvoilta loisti, kun ystävät yksi kerrallaan saapuivat yökyläpakaaseidensa kanssa.  Välillä sitä havahtuu sen asian äärelle, että kuinka kovin halukas sitä on luopumaan niistä omista jutuistaan lasten edessä. Kuinka sitä on valmis riisumaan ne pienimmätkin itsekkyyden rippeet. Kuinka oma onni tulee osaltaan myös lasten onnen myötä. Välillä sitä havahtuu myös sen asian äärelle, että ei tätä loputtomiin kestä. Kuusi vuotta eteenpäin niin esikoinen on jo täysikäinen. Kammottaakin jo ajatus siitä, että molemmat tytöt väläyttelevät ulkomailla opintoja. Ei saa lähteä, äiti ei anna ;D Ei vaiskaan, mikä tekee heidät onnelliseksi, tekee myös meidät vanhemmat onnelliseksi.

Joten tuossa vähän aika sitten, kun sain vaihdettua kotivaatteet, lämmitettyä lasillisen glögiä ja rojahdettua hetkeksi tuohon turvapaikkaani sohvannurkkaan en voinut muuta kuin hymyillä alakerrasta kuuluneille naurunpyrskähdyksille. Samalla kun mussutin muutaman konvehdin. Vaikka rakastin aikaa, kun lapset olivat pieniä, siis pieniä pieniä, niin ei tämäkään aika hassumpaa ole. Äitiä tarvitaan, mutta ei enää niin paljon. Osaltaan ollaan kovin itsenäisiä, mutta toisaalta kaivataan sitä vanhemman tukea ja turvaa. ID

Palatakseni tämän postauksen alkuun. Myysseistä elämän toiseen laitaan; tiedän, että huominen Pyhäinpäivä on monille teistä siellä ruudun takana raskas. Silloin kun muistetaan heitä, ketkä eivät enää täällä luonamme ole. Tiedän, että osa teistä on menettänyt juuri rakkaan ja suru on suuri. Ensimmäinen Pyhäinpäivä tuntuu varmasti sielun sopukoissa syvänä kaipauksena. Voin lohduttaa teitä, että se ahdistava kaipaus helpottaa. Se muuttuu ajan saatossa kauniiksi. Sain tuossa taannoin postaustoiveen, jota olen tässä kuukauden päivät pyöritellyt. Koska se on niin henkilökohtainen. Postaustoive liittyy suruun ja jos rohkenen, niin voisin huomenna sen kirjoitella. Painaa tuota sinistä julkaise-nappia tuossa oikeassa palkissa. Riippuen ihan siitä, mitä päivä tuo tullessaan. Jos siltä tuntuu, että itsekin kaipaa kaipauksen tilalle kepeää aihetta, niin sitten mennään sillä!

Nyt pizzojen hakureissulle 🙂

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA,

PS. EDIT: kolme vuotta sitten pyhäinpäivänä kirjoittelin surusta. Toivottavasti tuo postaus tuo lohtua ja toivoa teille, ketkä sitä näin pyhäinpäivänä kaipaatte. Postaus löytyy täältä. Kokolailla allekirjoitan kaiken vieläkin. Surua on toki mahtunut vuosiin enemmän kuin laki sallii. Tuolloin en vielä tiennyt tulevasta. Mutta tänä pyhäinpäivän aamuna mielen valtasi yhtäkkiä rauha ja levollisuus. Aurinko pilkisti pilven takaa ja jouduin siristämään silmiä. Suupielet vetäytyivät yhtäkkiseen hymyyn. Mielen valtasi suunnaton kiitollisuus. Elämässä on kaikki hyvin ♥

 


« Vanhemmat
Uudemmat »