maanantai 05. helmikuun 2018

Selätä maanantai hyvällä ruoalla

4

HEIPPAHEI MAANANTAI

ja heippahei te ihanat! Maanantai on uusi alku. Siinä missä vuodenvaihdekin. Kaikki  me olemme varmasti joskus tehneet päätöksiä, joista olemme lipsuneet. Ajateltu, että onneksi tulee aina uusi mahdollisuus skarpata. Uusi maanantai, jolloin palata ruotuun. Varsinkin ruokailun suhteen, mutta myös muiden elintapojen suhteen. Kaupallisessa yhteistyössä Apetinan kanssa pääsin kertomaan teille tarinaani tai oikeastaan meidän koko perheen, tavallisen lapsiperheen tarinaa siitä, miten arjessa monipuolisesti ja herkullisesti syöminen onnistuu vaivatta.

Miten hyvinvointi perheessämme lähtee terveellisestä ruokavaliosta ja miten saada lapsillekin kuin vaivihkaa hivutettua jo kotoa se malli, että terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on kaiken a ja o. Ilman ihmedieettejä, vaan panostaen siihen ajatusmalliin, että kaikkea voi syödä kohtuudella. Miten näyttää lapsille myös se, että silloin tällöin on ihan hyväksyttävää myös revitellä ja lipsua terveellisestä ruokavaliosta. Näyttää näin aikuisena malli siitä, että ei esimerkiksi silloin tällöin nautittu perjantaipizza ole lainkaan huonompi asia kokonaishyvinvointia ajatellen.

Kerroinkin teille viime vuoden lopulla, että tämän vuoden teemani on lempeys. Se, että ei ole liian ankara itselleen. Iän myötä tämä on vain korostunut. Toivottavasti meillä lapset omaksuvat kotoa myös lempeyden ja armollisuuden itseään kohtaan. Oivaltavat sen, että ei se ole pidemmän päälle hyvä asia kituuttaa itseään jollain ihmedieetillä, vaan parasta olisi pitää huoli siitä, ettei tällaisiin radikaaleihin ihmedieetteihin olisi tarvetta. Voida hyvin ja olla terveenä ihan monipuolisen peruskotiruoan avulla.

Ruoanlaitto ja sen myötä elämästä nauttiminen näyttelee perheessämme suurta osaa. Meillä lapset ovat kasvaneet keittiössä, olleet mukana ruoanlaitossa ihan siitä lähtien kun ovat syöttötuolissa pystyneet istumaan. Viihtyneet siinä katsellen äidin ja isän ruoanlaittopuuhia. Pitäneet omaa rytmiorkesteriaan puuhaarukoiden säestämänä. Vähän isompana olleet korvaamattomina apureina. Tänä päivänä olen niin onnellinen, että olemme ottaneet lapset ruoanlaittoon mukaan jo ihan pienestä saakka. Siinä samassa ovat päässeet maistelemaan eri raaka-aineita ja valmiiden ruokien myötä myös erilaisia ruokia. Kuten kaikille lapsille, niin myös meidänkin lapsille on tullut kausia, että esimerkiksi kasvikset ovat olleet yök. Silloin on täytynyt vain soveltaa.

Usein muistan tällaisten kausien vallitessa muussanneeni jauhelihasopan haarukalla ennen lapsille tarjoilua. Siinä perunoiden ja jauhelihan sivussa on mennyt porkkanat sun muut oikein mukavasti alas. Herkulliset ja nopeat kasvissosekeitot ovat olleet myös niitä arjen pelastajia, joiden avulla lapsille on saanut syötettyä kuin vaivihkaa kasviksia. Usein sosekeittojen päälle olen murustanut Apetinan salaattijuustoa tuomaan lisää makua.

Meillä on pyritty järjestämään arkiruokailut niin, että kasvisruokien osuus olisi mahdollisimman iso. Vaikka lapset välillä siitä ovatkin eri mieltä. Onneksi molemmat lapset kuten myös me vanhemmatkin rakastamme Apetinan salaattijuustoja. Niillä saa ruokaan kuin ruokaan niin paljon enemmän makua. Niitä on myös saatavilla hurjan montaa eri laatua. On vähärasvaisempia, on potkua antavia, on makuja kaukomailta. Ne ovat oiva proteiinin korvike, mikäli tammikuu on tuonut myös teille ajatuksen vähemmästä lihansyönnistä.

Terveellisen ja monipuolisen ruokavalion kulmakivi on mielestäni se, että ruoanlaittoon ei saa kulua liikaa aikaa. Ainakaan arkisin ja varsinkaan maanantaisin. Lisäksi ainekset tulee olla suht’ simppeleitä. Mutta silti en suostu tinkimään ruoan mausta. Maanantai-illan luksusta on työpäivien jälkeen nopeasti valmistettava iltaruoka. Maanantai kun saattaisi olla helposti ruokailujen suhteen vähän haastava ja viikonlopun herkuttelut jäädä päälle. Maanantai on siis oikein hyvä päivä tehdä ryhtiliike ruokailuihin. Kehittelin maanantai-illan iloksi terveellisen ja maistuvan salaatin, jonka avulla maanantai selättyy lempeästi.

Pääosaa siinä näyttelee nuo herkulliset juustolla täytetyt broilerit, jotka köllöttelevät hedelmäisellä ja raikkaalla salaattipedillä. Tykkään yhdistää hedelmien makeutta ja raikkautta suolaisen täyteläiseen juuston makuun. Tämä juontaa juurensa jo lapsuudenkodistani, jossa yksi koko perheen lempiherkuista oli hunajameloni-juustosalaatti. Johon lisättiin myös puolikkaita kirsikkatomaatteja. Äidiltäni olen perinyt myös sen, että jääkaapista tulee aina löytyä Apetina Snack Aurinkokuivattutomaatti juustokuutioita. Sellaisen purkin hän laittoi tuohon taivaalliseen hunajamelonisalaattiinkin kokonaisuudessaan, sillä öljymarinadi ajaa hienosti salaatinkastikkeen aseman.

HERKULLISET JUUSTOPINAATTIBROILERIT SALAATTIPEDILLÄ
4:lle

3-4 broilerin rintafileepihviä
100 g Apetina® Pala 8% -juustoa
pinaattia
mustapippuria myllystä
oliiviöljyä

1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen
2. Halkaise broilerin rintafilee kahtia pituussuunnassa
3. Murustele rintafileen sisään juustoa ja lisää pienisteltyä pinaattia, mausta mustapippurilla
4. Kiinnitä rintafilee cocktailtikulla
5. Asettele broilerin rintafileet uunipannulle ja pirskottele päälle öljyä, muutama kierros mustapippuria sekä juustomurusia
6. Paista uunissa noin 30 minuuttia, kunnes rintafileistä tuleva neste on kirkasta
7. Anna jäähtyä hieman ja leikkaa palasiksi (tai tarjoile kokonaisina)
8. Nauti hedelmäisellä salaattipedillä!

Salaattipeti
1 pkt Apetina® Snack, Aurinkokuivatut tomaatit
200 g salaattisekoitusta
(rucolaa, pinaattia yms)
100 g herneenversoja
250 g mansikoita
puolikas ananas
siemensekoitusta

1. Revi tarjoiluastialle salaattisekoitusta
2. Pienistele kuorittu ananas ja mansikat
3. Lisää salaattisekoitukseen
4. Lisää paketillinen aurinkokuivattutomaattijuustokuutioita öljyineen ja sekoita
5. Koristele herneenversoilla ja siemenillä

Tarjoiluun: salaattijuustokuutioita ja siemeniä

Mikäli haluat, niin voit ottaa broilerin rintafileisiin ruskean pinnan pannulla ennen uuniin laittamista, mutta laita siinä tapauksessa juustomuru niihin vasta pannulla käyttämisen jälkeen. Juustotäytteiset broilerit voi laittaa salaattipedille joko kokonaisina tai niistä voi leikata siivuja. Ruoanlaitossa on se ihana puoli, että saa soveltaa. Soveltaa resepteissä ja soveltaa esillepanossa. Vaikka välillä arjen kiireissä ei ehdi kattamaan pöytää kauniisti, niin silti niinä kertoina kun ehtii, kannattaa se tehdä. Tavallisen arkinen maanantai-ilta muuttuu kertaheitolla mukavammaksi, kun saa istua perheen kanssa kauniisti katettuun pöytään. Syödä terveellistä, monipuolista ja ennen kaikkea maukasta ruokaa. Vaihtaa viikon ekan koulu- ja työpäivän kuulumiset ja suunnitella tulevaa viikkoa.ID

Olisi kiva kuulla, mitkä teillä ovat niitä terveellisiä maanantain selätysruokia? Itse ainakin huomaan nyt kun ruokailuihin on tehty ryhtiliike, että sitä on jotenkin ihan älyttömän paljon iloisempi ja onnellisempi. Allekirjoitan täysin sanonnan ”Tie sydämeen käy vatsan kautta.” Tuntuu, että näiden tällaisten aterioiden jälkeen sitä on yhtä hymyä. Ollakin, että on maanantai 🙂 Hei kannattaa hakea inspiraatiota ruoanlaittoon Apetinan kotisivuilta! Itse ainakin löysin sieltä vaikka kuinka monta ihanaa reseptiä jota kokeilla.

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


sunnuntai 04. helmikuun 2018

Sunnuntai on sämpyläpäivä

1

HEISSAN IHANAT!

Toivottavasti siellä on sujunut sunnuntai leppoisasti. Niin kuin lepopäivän kuuluukin 🙂 Ja hei toivottavasti olette päässet ulos tankkaamaan aurinkoenergiaa! En tiedä onko se vain korvien välissä, mutta mun mielestä aurinko lämmitti jo jonkun verran aamulenkillä järven rannalla kävellessämme. Meillä on nyt aika monena sunnuntaina leivottu joko leipää tai sämpylöitä. Tämä sunnuntai on toinen sunnuntai perätysten, kun leivomme sämpylöitä.  Joten voipi vetää mutkat suoriksi ja sanoa, että sunnuntai on sämpyläpäivä! Saamme iltapalavieraita, joten mikäs sen mukavampaa kuin kattaa pöytään uunituoreet sämpylät, juustosiivut ja paprikat. Juomaksi lämmintä teetä hunajalla.

Viime sunnuntaina leivoin pitkästä aikaa ihanan Sikke Sumarin iki-ihania Namaste sämpylöitä ja jälleen kerran mietin, että kuinka viime kerrasta on taas vierähtänyt niin kauan aikaa. Koska yksinkertaisesti parempaa sämpyläreseptiä ei ole. Tosin olen vuosien saatossa vähän jalostanut reseptiä aina sen mukaan, mitä kaapista on löytynyt. Tänään ei löytynyt tarpeeksi vehnäjauhoja, joten korvasin osan niistä ruisjauhoilla ja kaurarouheella. Myös suolan määrää olen vuosien saatossa vähentänyt siitä alkuperäisestä ruokalusikallisesta. Myöskään tuorehiivaa ei ollut tänään saatavilla, joten kuivahiiva ajaa asiansa. Täältä löytyy Siken alkuperäinen resepti. Täältä ja täältä omat sovellukseni ohjeesta. Ja alta viimeisin reseptisovellukseni.

NAMASTEN SÄMPYLÄT
7,5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
2 tl rkl suolaa
4 dl ruisjauhoja
n. 7 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurarouhetta

-sekoita kaikki aineet keskenään (taikina jää löysäksi ja sitkeäksi) anna kohota huoneenlämmössä pari tuntia.
-nostele kahdella isolla lusikalla pellille nokareita.
-huiskuta päälle vehnäjauhoa ja tee saksilla sämpylöihin risti.
-paista 230 asteessa noin 30-35 minuuttia. Älä peitä sämpylöitä liinalla vaan anna jäähtyä hieman pellillä.

Veikkaan, että Suomesta ei löydy montaa, kuka ei olisi tätä reseptiä kokeillut. Tai siis sitä Siken alkuperäistä reseptiä. Jos sinä kuulut niihin harvoihin, niin suosittelen kokeilemaan. Varoituksen sanana, ei ole paluuta enää muihin sämpylöihin näiden jälkeen 🙂 Yleensä teemme niin, että paistamme kaikille iltapalaksi sämpylät ja lopusta taikinasta aamulla sämpylät. Niin helppoja ja hyviä. Taikinaa ei tarvitse vaivata lainkaan, mistä kymmenen pistettä ja papukaijan merkki! Tämän postauksen kuvat ovat viime sunnuntain sämpylöistä, sillä laitoin juuri vasta sämpylätaikinan kohoamaan.

Nyt vielä nauttimaan viime hetken valoilmiöstä tuolla taivaalla ja sitten kohti suloisen sunnuntai-illan touhuja.
Pyykkäystä ja sitten vähän myöhemmin iltapalastelua isommalla porukalla.

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,

 


lauantai 03. helmikuun 2018

Ikävä mökille!

18

HEIPPAHEI!

Mä olen tässä jo tovin odottanut, että koska se jokavuotinen ikävä mökille iskee. Toissa yönä näin unta mökistä. Kesäilloista saaresta ja eilen aamulla oli pakko selata puhelimen mökkikuvakansiota läpi. Vaikka olen erittäin hyvä elämään hetkessä, niin silti ajatus karkaa välillä tuleviin kesäiltoihin. Joista povaan erittäin lämpimiä ja leppoisia 🙂 Jotkut teistä muistavatkin meidän murikkatestit viime keväältä. Ne huhtikuun lopun / toukokuun alun tuskaiset ajelumatkat mökille tai ei niinkään tuskaiset ajelumatkat vaan sen tuskan venesatamaan päästessämme; järvi ei sulanut ei sitten mitenkään. Mutta niinhän se on, että kun jotain oikein kovin odottaa ja kun odotus palkitaan, niin se on sen väärti. 

Miehen kanssa usein mietimme, että jos mökille pääsisimme ympäri vuoden, niin tuntuisiko se samalta. Näin kun laitamme mökin lokakuussa talviteloille ja aloittelemme kauden huhtikuulla (kyllä, tänä vuonna ne jäät saavat luvan sulaa huhtikuussa), niin on jotain mitä odottaa. Mökkeilyä ei pidä itsestäänselvyytenä, osin sen takia että ollaan luonnon armoilla. Osin sen takia, että ollaan tässä vuosien mittaan ymmärretty millainen kultakimpale me löydettiin. Ja miten kohtalolla oli näppinsä pelissä. Kesäkuussa viitisen vuotta sitten ensimmäisen mökkiviikonlopun jäljiltä kirjoitin näin:

”Monta viikonlopun varrella esiintullutta asiaa on saanut suun auki ja hiljentymään hetkeksi. Yrittäen ymmärtää sitä, että millainen onni on ollut matkassa ja miten meidät, jotka aina vannoivat, että saarimökkiä ei osteta, tämä ensimmäinen ja ainoa saarimökki sai aivan haltioihinsa.  Miettimään, että jollain suuremmalla taitaa olla tässä näppinsä mukana ♥  Ikinä en kuvitellut omistavani mökkiä, johon on 80-luvun puolivälissä mennyt ihka ensimmäinen labraerä isäni v.1985 perustaman maalitehtaan kuultavan puunsuojan sävyä, jonka mökin omistajapariskunnan rouvan äiti oli käynyt isäni maalitehtaassa yhdessä isäni ja silloisen pääkemistin kanssa kehittelemässä. Rakkaudesta lappiin ja kelomökkeihin. Kelon sävyä, josta myöhemmin tuli hitti. Mutta jonka ensimmäiset versiot siveltiin tuohon mökkimme alkuperäisosan ulkoseiniin.

Istuimme myyjäpariskunnan rouvan kanssa tuossa saunan terassilla valkoisilla tuoleilla ja hän kertoi tarinaa, kun äitinsä oli tullut sydän pakahtuen kotiin 1980-luvun puolivälissä ja kertonut saaneensa palvelua, jota ei ikinä osannut odottaa. Ja kera puunsuojan, joka pääsi veneen kyydissä saareen. Rouva mainitsi paikkakunnan, jossa tuo maalitehdas silloin oli ja sitten palaset loksahtivat kohdilleen… Pieni ihminen kyllä hiljentyy kohtalon edessä.”

Tuo yhtymäkohta historiaan merkitsee tänä päivänä vielä enemmän kuin tuolloin. Nyt meillä on palanen iskää ja iskän työhistoriaa mökin myötä mukana. Onko siinä se syy, minkä takia emme ole saaneet aikaiseksi käsitellä tuota päämökin vanhaa osaa uudelleen? Tiedä häntä, mutta aika hyvin tuo vanha kuultava puunsuoja on mökin ulkoseinässä kestänyt.

Eniten mökiltä kaipaan mökkisänkyä ja saunaa. Sitä hiljaisuutta. Niitä aamuja, kun hipsii aamupissalle ulkohuussiin, jättää oven auki ja yrittää laskea kuinka monen eri linnun äänen kuulee. Sitä olotilaa, kun ollaan ainoana saaressa. Hiljaisuutta. Ohi lipuvien veneiden bongailua. Rauhaa. Nämä pari päivää olen miettynyt kesän tulevia projekteja mökillä. Ei mitään suurta, mutta vähän sisustukseen liittyvää. Keittiötä voisi vähän freesata, samoin ruokailutilaa. Haaveissa on niin iso ruokapöytä ruokatilaan, että kylmillä keleillä mahdutaan siihen isolla porukalla syömään. Niinä päivinä, kun kesähuoneen lämppärit eivät jaksa lämmittää tarpeeksi.

Rakastan meidän mökkiä sen takia, että se on just meidän näköinen. Ei liian fiini, vaan kodikas. Sillain, että puitteet kertovat, että mökillä ollaan. Vaikkakin meillä sieltä aika paljon löytyykin mukavuuksia, niin silti olo ja elo on kovin mökkimäistä. Sellaista, johon höperöityy ♥

Ihanaa, että talvi olet täällä, mutta kerro sille kesälle että sekin on kovin tervetullut! Nyt (ilta)päiväsaunaan ja sitten kommenttien pariin. Toivotaan, että tämä koko päivän vallinnut syvähorkka ei kieli lähestyvästä flunssasta vaan siitä, että vanha talo hengittää hyvin kovilla pakkasilla ;D Mites muut kesämökkiläiset, joko on kova kaipuu mökille?

LEPPOISAA LAUANTAITA,


perjantai 02. helmikuun 2018

Ovi auki ystäville ♥

8

ID HEI HELLUREI IHANAT!

Ja teille, ketkä lähettelitte niin kivoja viestejä ja kommentteja erään kokkikolmosen (”vähänkö noloista nolointa, äiti”) videoista, lähettelen teille takaisin vielä kiitoksia tähän heti alkuun tätäkin kautta. Ja teille, ketkä ette vielä seuraa instan puolella (atmarias), niin mikäli haluatte nähdä meidän elämää blogin takana, niin tervetuloa seuraamaan 🙂 Tuo insta story on vähän sellainen, että välillä sinne tulee ladattua enemmän materiaalia ja välillä vähemmän. Tänään siellä katsastettiin, miltä näyttää bloggaajan päivä, kun kyseessä on yhden kaupallisen yhteistyön valmistelu. Sen ansiosta meillä on tänään nautittu rapeita riisipiirakoita munavoin kanssa.

Tässä kodissa on aina ollut ovi auki ystäville. Niin silloin kolmekymmentä vuotta sitten kuin tänäkin päivänä. Muistan jo aikoinaan, että äiti ja isä olivat niitä, jotka rohkaisivat viettämään aikaa ystävien kanssa täällä meillä. Silloin vietimme aikaa joko keittiössä tai täällä ylhäällä mun huoneessani. Tässä samassa  huoneessa, jota nykyisin meidän makuuhuoneeksi kutsutaan. Pari kertaa äiskä ja iskä saattoi hihkaista alhaalta aamuyön tunteina, että volyymia voisi laittaa pienemmälle, mutta yllättävän pitkä pinna heillä näin jälkikäteen ajateltuna oli. Joskus tulin kotiin ja löysin ystäviäni meidän olohuoneesta jutskaamasta iskän tai äidin kanssa. Ovet olivat aina auki. Silloinkin kun itse en edes ollut kotona.

Muistan saaneeni remppavaiheessa ohjeita, että rakentakaa lapsille omat tilat, niin saavat viettää siellä aikaa ystäviensä kanssa. Meillä on tytöillä omat huoneet, mutta aika usein kun ystäviä tuovat kotiin, niin viettävät aikaa kellarissa. Tai keittiössä. Harvoin omissa huoneissaan. Ja se sopii meille enemmän kuin hyvin. Tykkään, että saan jutella tyttöjen ystävien kanssa ja tiedän, keiden kanssa liikkuvat. Vielä tässä iässä ei ole syytä olla huolissaan, mutta jahka muutamia vuosia tulee lisää, niin se kaveripiiri, missä tytöt liikkuvat muodostuu tärkeäksi. Sillä ystävää ei jätetä.

Tänä perjantai-iltana Marian bistrossa tarjoillaan fredagsmyseväinä sipsiä, dippiä ja vähän namuja. Miesluolan lattialle on levitetty patjat ja telkkarissa pauhaa tanssipeli. Neljä punaposkista tyttöä ottaa hien päälle ennen saunaan menoa. Joku voisi ajatella, että meidät miehen kanssa on ajettu tänne ylös makkariin, mutta ehei – omasta tahdosta täällä ollaan. Ihana antaa lapsille tuo alakerta käyttöön. Kaadettiin lasilliset täyteläistä punaviiniä, otettiin tyttöjen valmistamat tex mex-ruoat ylös ja pidetään piknikkiä sängyllä. Samalla kun hurrataan Tapparaa voittoon. Kuten huomaatte kuvista, niin tänä perjantaina lasit on puoliksi täynnä 😉 Nämä hemmottelujutut, joista eilen juteltiin, ovat niitä joihin voisi todeta, että olkaamme onnellisia, että edes on se lasi. Kaikilla ei näin kuulkaas ole.

Pelin jälkeen ajateltiin laittaa elämä risaiseksi ja hakea muutamat palat raakasuklaata alakerrasta. Ottaa kirjat käteen ja olla möllöttää molemmat omilla puolen sänkyä. Perjantai-iltaa parhaimmillaan – elämysmatkailua omassa kodissa ♥

IHANAA PERJANTAI-ILTAA,

PS. kuron kommentit kiinni huomenissa, heti Asta-messujen jälkeen. Tulkaahan nykäisemään hihasta, jos näette tutut kasvot messuhulinassa 🙂


torstai 01. helmikuun 2018

Pilalle hemmoteltu?

28

MOIKKAMOI!

Ja hui, mikä myteri siellä onkaan. Tämä torstai piti olla toimistopäivä, mutta siitä tulikin ex tempore -kotitoimistopäivä ja mikäs täällä kotona ollessa. Aamupäivän ulkoilusta kasvot punoittaen. Takkatulen loimussa villasukat jalassa. Eilen iltapalaa miehelle ja mulle tehdessäni aloin miettimään, että taidan hemmotella tuon isoimman rakkauteni kyllä pilalle. ”Mä meen jo valmiiks alakertaan, onko tarjoilua sinne?” ”No tottakai on, mee vaan kulta!” 😀 Niin mä sitten paistoin iltapannarit meille ja koristelin annokset kauniisti. Vein iltapalat miesluolaan mennessäni ja söimme siinä samalla, kun jahdattiin vihollisia Xbox-pelissä. Koin suurta rakkautta ja onnea juuri tuossa hetkessä.

Mä tykkään hemmotella, niin tyttöjä kuin tuota miestäkin. Itseäni myös! Joskus muistan jostain artikkelista lukeneeni, että lasta ei saa hemmotella pilalle. Kuka lapsi voisi pilaantua siitä, että saa äidin tai isin hemmottelua? Mun mielestä ei ainakaan kukaan. Tässäkin asiassa on kuitenkin se kolikon kääntöpuoli. Hemmottelu on taitolaji, joka kuuluu ottaa osaksi kokonaiskasvatusta. Ei hemmottelemisessa mitään väärää ole, kunhan muistaa myös opettaa lapselle rajat ja omatoimisuutta. Tuossa artikkelissa, minkä taannoin luin aiheesta luotiin mielikuva pikkuisesta pilalle hemmotellusta tyrannista, jonka ympärillä koko perheen arki kärsii. Voin käsi sydämellä sanoa, että meidän lapset on hemmoteltu, mutta kiltimpiä lapsia saa myös etsiä. Osaavat olla omatoimisia ja tehdä asioita, joita välttämättä moni tuon ikäinen ei edes osaa. Osaavat nauttia pienistäkin jutuista eikä varmasti mene sormi suuhun sosiaalisissakaan tilanteissa.

Se, että olen tehnyt lapsille aamukaakaot ja voidellut leivät valmiiksi vuosikaudet ei ole keltään pois. Osaavat toki itsekin kaakaonsa tehdä ja voidella leipänsä. Koen kuitenkin, että olen etuoikeutettu niin tekemään. Mulla on joku (tässä tapauksessa kolme jokusta), ketä hemmotella. Ihan pienillä jutuilla arjen keskellä. Helpottaakseni toisten elämää. Ja hei, nyt joku siellä ruudun toisella puolella ajattelee, että miten lapset oppivat kestämään pettymyksiä, jos niitä pilttiposkia koko ajan hemmotellaan, niin voin kertoa, että pettymyksiäkin on ollut. Tytöt ovat pieneen ikäänsä nähden saaneet ja nähneet valtavasti. Mutta myös kokeneet suurta surua ja pettymyksiä. Meiltä on löytynyt se karu äiti, joka vie ostoskärryt karkkiosaston läpi ilman, että ostetaan karkkia. Ilman, että kukaan heittäytyy kaupan lattialle itkupotkuraivareissa, kun ei saa tahtoansa läpi. Itse asiassa, näin ei ole kertaakaan käynyt. Meillä voi tytöt vähän aikaa möksähtää jostain asiasta, mutta iloinen olen, että ovat sisäistäneet sen ajatuksen, että kaikkea ei voi saada.

Kuitenkin tietävät, että ovat saaneet ja saavat niin paljon. Lasten ilo on ilo myös meille vanhemmille. Ja jos on jokin keino, millä voimme heidän elämäänsä helpottaa, niin miksi emme sitä tekisi? Jos on mahdollisuus näyttää pienillä arkisilla teoilla, että elämä on ihanaa, niin miksi emme näyttäisi? Siinä missä aiemmin olen ollut mielestäni aika tiukka äiti, olen viime vuosien aikana muuttanut ajatusmallini kohti vapaampaa kasvatusta. Tietyllä tapaa olen ehkä kokenut syyllisyyden tunnettakin siitä, että tykkään hemmotella lapsia. Ikään kuin yhteiskunnassa vallitsisi edelleen se kirjoittamaton sääntö, että koivuniemen herra on paras kasvattaja. Paras kasvattaja on mun mielestä rakastava ihminen lähellä. Rakastava ihminen, joka ottaa myös lasten toiveet huomioon. Ojentaa, kun on jotain ojennettavaa. Pääasia, että rakastaa ja on läsnä.

Ja vaikka nyt keräänkin useimmiten ne lattialle ryttyyn jätetyt housut ja vien pesukasaan, niin en epäile yhtään, etteikö nuo tytöt osaisi tuon itsekin tehdä. Ja mikä parasta, tiedän että tytöt osaavat arvostaa niitä pieniä asioita, joita heidän eteensä teemme. Eilen insta storyn puolella tein varsin validin empiirisen gallupin siitä voiko miestä hemmotella pilalle? Otanta ei ollut suuri, mutta omaan tutkimukseeni tarpeeksi kattava. Tulimme tulokseen, että ei sitä miestäkään voi piloille hemmotella.

Joten hemmotelkaa ihanat! Ja jos ei teillä ole tapana ollut hemmotella, niin ei ole myöhäistä aloittaa. Ei se mies tai lapset siitä pilalle mene. Tänään hemmottelen perhettäni itse tehdyllä hernekeitolla ja pellillisellä pannaria. Illalla laitan porisemaan vielä riisipuuron, koska lapset sitä toivoivat. Ja koska tarvitsen sitä huomisiin riisipiirakoihin ;D Itseäni hemmottelin silitetyllä kauluspaidalla, lempparifarkuilla ja lämpimällä neuleella. Kupillisella vaniljanmakuista kahvia kesken työpäivän. Ei sen tarvitse olla maata mullistavaa tuon hemmotelunkaan.

TORSTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »