Jotenkin siihen värikylläisyyteen (tai siis eihän sitä väriä joulunakaan nyt niin paljon ollut) tottui, mutta niin tottuu taas tähän vaaleuteenkin. Ainoa joulusta muistuttava asia on vanhemmiltani saatu jouluistutus, joka vielä on hyvässä kuosissa. Kiitos äitini…kukka oli heillä hyvässä hoidossa meidän Lapin reissun ajan.

Jotenkin ajatukset on jo kevään ensimmäisissä päivissä; niissä kun rännit tiputtavat vettä, lapset kinuavat pyöriä ulos, lumikasat sulavat silmissä.

Leppoisa loppiaispäivä takana, toivottavasti sinullakin :)! Ja huominen töitä, sitten tulee taas viikonloppu. Eilisestä illasta lähtien olen taistellut itseni kanssa; ottaako lasi viiniä, avatakko joululahjaksi saatu sulkaarasia (ensimmäinen niistä), rouskutellako hieman sipsejä. Mutta vielä on selkäranka pitänyt. Saimme maanantaina appivanhemmiltani kuntopyörän lainaan. Sen selkään kun hyppää niin unohtuu kaiken maailman mieliteot. En tiedä onko mulla kunto aivan rapistunut, sykemittarini rikki vai poljenko liian kovalla vastuksella, mutta 30 minuuttia hikeä (verta ja kyyneleitä 😉 vuodattaessa kului 350 kaloria! Huimaa. Ehkä se menee sen huonon kunnon piikkiin, sillä edes spinningissä en aikoinaan yltänyt vastaavaan. No, tästä on tie vain ylöspäin 🙂

Tänään vetäisin luistimet jalkaan ensimmäistä kertaa 15 vuoteen. Alkuun oli hieman haparointia, mutta sitten se alkoi siitä sujumaan. Ei rikki menneitä luita tai hellää häntäluuta. Hyvä niin! 

Nyt siivoamaan eteisen vaatekaappia ja -lipastoa. Siellä on nääs vielä välikausivaatteet ja -vermeet tukkimassa tietä talvikamppeilta…toisaalta kannattaakohan niitä enää sieltä pois siivotakaan… 🙂 

Leppoisaa loppiaista!