MOIKKIS IHANAT!

Piti tulla jo aiemmin blogin pariin, mutta kuulkaa nuo lumityöt yllättivät jälleen. Jep, ne ihanat ihanat lumityöt, joiden tekemistä olen odottanut kuin kuuta nousevaa 😉

Eilen treffasin nuo ihanat koulutuskaverini (meillä on kolmen naisen pienryhmä) ja lähdin ajelemaan tuolta kohti kotia ihan hirmuisen voimaantuneena. Vaikka kello oli jo paljon ja takana oli raskas työpäivä, niin silti tuo tapaaminen antoi ihan älyttömän paljon. Ei tunnettu toisiamme koulun alkaessa, mutta nyt tunnetaan sen verran, että tiedän omistavani kaksi uutta loppuelämän ystävää.

Aloin automatkan aikana miettimään sitä, kuinka onnellinen sitä saa olla vilpittömistä ja kannustavista ystävyyssuhteista toisten naisten kanssa. Mulla ei ole kyllä koskaan mennyt sukset ristiin ainoankaan naisystävän kanssa, mutta olen kuullut mykkäkouluista ja välien katkaisemisista. Jotka toki ymmärrän. Välillä henkisesti vaikea ystävyyssuhde on lopetettava. Usein olen ajatellut sitäkin, että kuinka sitten miesten kanssa kaverisuhteet ovat kovin mutkattomia. Miesten keskinäinen ystävyyskin näyttäytyy sivusta katsottuna usein paljon yksinkertaisemmalta kuin meidän naisten välinen ystävyys.

Tuntuu, että joskus me naiset otetaan nämä ystävyyssuhteemme liian monimutkaisena. Ehkä ne putkiaivot olisi välillä paikoillaan, ettei ajateltaisi niin paljon. Itse ainakin olen kova analysoimaan elämässä muuten, mutta ystävieni toimia tai sanomisia mun ei tarvitse analysoida sen syvemmin. Tiedän, että jokainen heistä, joita ystäväksi saan kutsua, arvostavat ystävyyttämme yhtä paljon kuin minä.

Joskus harmillisesti törmää toisiin naisiin, jotka ovat kaikkea muuta kuin kannustavia toisilleen. Yrittävät vetää mattoa jalkojen alta selän takana niiltä, joiden seurassa ovat kuitenkin olevinaan ”ystäviä”. Itse olen ollut sivusta katsojana tällaisissa tapauksissa. Kuunnellut työpaikan kahvihuoneessa yhdessä edellisessä työpaikassa selän takana juoruamisia ja tuntenut oikeasti pahaa oloa. Sen puolesta ketä parjataan. Sivusta seuraajana olen myös kauhulla välillä lukenut blogien kommenttikenttiä, jotka välillä on aikamoisia taistelutantereita. Miettinyt, että mikä meitä naisia vaivaa. Mikä tarve meillä on niin kovin arvostella toisten äitiyttä tai toisten naisten ulkonäköä. Ja mistä tiedän, että nämä arvostelijat ovat usein naisia? Koska en usko, että miehet edes vaivatuisivat tuollaista tekemään. Se, että jos toinen äiti hoitaa äitiyden kunniatehtävää erilailla ei tarkoita, että hän hoitaa sen väärin. Se, että toinen nainen pitää huolta itsestään ja hyvinvoinnistaan, ei tarkoita että hänen elämässään ei ole sisältöä tai että hän suorittaisi elämää.

Olen itsekseni miettinyt, että mikä saa naisen niin katkeraksi tai kyyniseksi, että antaa täyslaidallisen sisältä ja ulkoa kauniille, omalla työllä ansaitsemillaan rahoilla reissaavalle naiselle, että menevät parjaamaan toista julkisesti IG:n kommenttiboksiin. Tätä ei ole nyt tapahtunut kerran tai kaksi lähiaikoina, vaan useammin. Miten musta jotenkin tuntuu, että jossain vaiheessa matkan varrelta osalta meistä naisista on unohtuneet käytöstavat? Ne sellaiset, jotka ihan kotona on jo meille opetettu.

Sen sijaan, että arvosteltaisiin, parjattaisiin tai vedettäisiin mattoa alta, niin mitäs jos oltaisiin kannustavia ja puhallettaisi yhteen hiileen? ♥ Mun mielestä jokainen nainen on upea just sellaisena kuin on. Arvostetaan sitä, että olemme kaikki erilaisia ihanaisia naisia. Ja mikä tärkeintä, hyväksytään toiset naiset sellaisina kuin he ovat. Musta tuntuu, että näin meillä kaikilla olisi kivempaa, eikö?

TORSTAITERKUIN,