HEISSANHEI!
Ei siitä ole kuulkaa montaakaan vuotta aikaa, kun otin joulun vastaan suureellisten silmäpussien kera ja stressitasot kaakossa. Silloin tuli tehtyä lasimestarin silakat kolmeen kertaan, jotta lopputulos oli vimpan päälle fiilattu. Silloin kannoin kotiin jouluservettejä niin paljon, että vihdosta viimein löytyi ruokatilan verhoihin mätsäävä servettisävy. Peruna- tai lanttulaatikoiden tekeminen oli pakko aloittaa ihan raakileista eli jauhoisista perunoista ja lantuista. Jouluaaton vastaisen yön paketoin lahjoja silmät ristissä aamuyön tunneille ja siinä samalla hämmensin aamupalalle riisipuuroa. Aaton aattona metsästin vielä viimeisiä lahjoja ja jonotin tuskanhiki päässä kauppojen kassalla.
Kyllä, joulustressi puski päälle joka joulu. Mutta ajattelin, että jouluna kuuluu stressata. Että se joulu ei muka tulisi, ellei tekisi kaikkea vimpan päälle. Että joulu ei tuntuisi joululta ilman joulustressiä. Niin väärässä olin! Lakkasin joulustressaamasta. Joulu tuli ilman suureellisia siivoamisia ja tajusin tehdä lanttulaatikonkin heviosastolla myytävästä soseesta. Joku joulu on tullut tuunattua ihan valmislanttulaatikkokin erinomaisin tuloksin. Rosolliainesten pilkkominen on jäänyt ja kaupan valmisrosollit ovat ajaneet asiansa loistavasti.
Tykkään nähdä joulun eteen toki vähän enemmän töitä ja se palkitaan jouluaattona, kun saa istua jouluruokapöytään. Mutta se ei ole sen arvoista, että jouluruokapöydässä istuu niin väsynyt äiti, ettei ruoka edes maistu. Jouluruoat ovat ehkä itselläni olleet se suurin joulustressin aiheuttaja. Kunnes tajusin, että ei tarvitse tehdä niin paljon. Niin montaa sorttia tai kaikkea alusta asti itse. Joulun yksinkertaistaminen. Se on se avain itselläni joulumieleen. Ruokien yksinkertaistaminen, lahjojen yksinkertaistaminen (lähinnä määrän radikaali vähentäminen) ja kaiken ylimääräisen karsiminen.
Tähän pätee jälleen kerran se sääntö, että niistä asioista, joihin pystymme itse vaikuttamaan, ei kannata stressata. Ihan turhaa on haalia itselleen hirmuista määrää tekemistä ja jouluvalmistelua. Vaan sillain sopivasti. Joulun valmisteleminen hiljaksiin on itselläni osa jouluun virittäytymistä. Se taisi olla pari vuotta taaksepäin aaton aattona, kun huomasin yhtäkkiä makoilevani olkkarin sohvalla ja lukevani kirjaa. Naurahdin miehelle, että jopas jotakin. Koska viimeksi olisin edes ollut tuossa vaiheessa aaton aattoiltaa kotona? Yleensä kun olin tuossa vaiheessa vielä siellä kauppojen jonossa tai etsimässä juuri jotain tiettyä suosikkilelua ympäri kaupunkia vain todetakseni, että se on loppuunmyyty.
Joten meillä, keillä on katto pään päällä, terveyttä, ihmisiä ympärillä, jouluruokaa joulupöydässä ja kenties jopa pieni muistaminen kuusen alla – meillä on asiat enemmän kuin hyvin ♥ Me vain luomme itse itsellemme sen stressin. Kun miettii heitä, ketkä joutuvat miettimään, että ostavatko jouluruokaa vai ostavatko lahjan. Kun ei rahkeet riittäisi kumpaankaan. Tai heitä, keillä joulu on vain päivä muiden joukossa. Ketkä yrittävät virittäytyä joulun tunnelmaan television välityksellä. Yksin nojatuolissaan. Siinä samassa missä viettävät vuoden 364 muutakin päivää. Joulu se on sairaalassakin, mutta voin sanoa, että syöpäsairaiden osastolla stressataan ihan erilaisista asioista kuin siitä onko ne lasimestarin silakat nyt kenties liian etikkaisia…
Oma joulustressini katosi, kun menetin liian monta läheistä liian nopeasti. Se aukaisi silmäni sille, mikä elämässä on tärkeintä. Ei ne lahjat, ei ne vimpan päälle hiotut jouluruoat tai verhoihin sointuvat servetit. Vaan se, että jouluna on aikaa ja energiaa olla läsnä. Aikaa rauhoittua. Viettää vaikka koko jouluaattoaamu pyjamassa lasten kanssa sohvalla yhdessä kasassa jouluohjelmia katsellen ♥
IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,
Apua, en ole edes tajunnut, että joulusta voisi stressata noin paljon. Ainahan se nyt vähän stressaa, ja se ”kuuluukin” jouluun, mutta vaan silleen pienesti ja sopivasti.
Enemmän siltä joululta tosiaan saa, kun jaksaa itsekin joulupyhät olla ja nauttia kaikesta.
Heippa T!
Voi kuule kyllä…ja tiedän vielä enemmänkin joulusta stressaavia 😀
Sehän se on, että sellainen pikku touhutus kuuluu asiaan, mutta ei siinä mittakaavassa, että ei malttaisi pysähtyä ja rauhoittua!
Ihanaa tiistaita ♥
Jo vuosia ollaan joulut vietetty yhdessä vanhempieni ja anopin kanssa nyyttärimeiningillä meillä: anoppi tuo laatikot ja rosollin ,äiti kinkun. Minä olen keskittynyt alkupaloihin ja jälkiruokiin.
Nyt ovat molemmat (yli 80-v) isoäidit sairaalassa, ja kaikki ” kaatuu” minulle.
Olen päättänyt olla stressaamatta, ja ostan paljon valmiina.
Pääasia , että saataisiin mummelit meille joulupöytään, ja voitaisiin viettää vielä tämäkin joulu yhdessä.
Moikka Tuija
ja hei nyyttärimeininki on ihana 🙂 Meillä silloin taannoin, kun vietimme muutamat joulut (ne stressijoulut), oli myös nyyttärimeininkin, mutta silloin olin jotenkin suorittaja ja tein paljon enemmän kuin mitä olisi pitänyt 😀
Voih, toivotaan että saatte mummut joulupöytään ♥ Sehän se paras joululahja olisi! Ja toden totta, ei kannata stressata, vaan on sallittua mennä sieltä mistä aita on matalin.
Ihanaa joulunodotusta ja pidän peukkuja mummujen hyvän voinnin puolesta, että pääsevät joulupöytään kanssanne ♥
”Tähän pätee jälleen kerran se sääntö, että niistä asioista, joihin pystymme itse vaikuttamaan, ei kannata stressata.”
Mites ne asiat joihin ei pysty vaikuttamaan, kannattaako niistä stressata?? 😀 No ei, pisti vaan silmään kun itse yritän aina ajatella noin ja olla stressaamattta asioista joihin en pysty itse vaikuttamaan.
Mutta totta joka sana, itse muistan kanssa joku joulu väsänneeni alusta asti porkkanalaatikkoa vaikka perheessämme kukaan ei siitä edes erityisemmin pidä 😀
Moikka
ja hei just hyvä huomio 😀 Tuohon olisi pitänyt kirjoittaa, että niistääkään ei kannata stressata, joille emme voi mitään, mutta niistä stressaaminen on ymmärrettävämpää 😉
Hih, just toi porkkanalaatikko-case kuvaa sitä, mitä meillä kotona äiti teki myös. Ja sitten joulun jälkeen heitettiin aivan liian paljon ruokaa pois, kun ei kukana niitä syönyt!
Ihanaa joulun odotusta sinne ♥
Hei!
Olipa todenmukainen kirjoitus. Tunnustan itsekin stressaavani hiukan mutta aatonaattona täytyy kaiken olla kunnossa, että jouluun voi rauhassa ”laskeutua”. Leppoisaa joulunodotusta ja tsemppiä blogin pitämiseen. Luen tätä päivittäin ja saan uusia ideoita moneen asiaan.
Moi Satu
ja kiitos ♥
Mä näin kotona asuessani sen, miten äiti stressasi jouluna. Se johtui siitä, että pääsi valmistelemaan pitkiltä työpäiviltään joulua vasta 23.12. illalla ja kaiken piti olla tiptop 🙂 Joten tästä oppineena a) alan valmistelemaan joulua ajoissa ja b) kaiken ei tarvitse olla tiptop 😀
Rauhallista joulunodotusta sinnekin ja kiitos kaunis ♥
Täällä kanssa yksi joulustressaaja ilmoittautuu! Joka joulu kaiken pitänyt olla tip top! siivonnut aina kaapit, kaikki ruuat tehnyt alusta alkaen ja odottanut vain sitä joulua! Sitten ollut aattona niin väsynyt ettei ole jaksanut nauttia. Tapaninpäivänä itku kurkussa ollut,että nytkö se jo loppui.
Mutta tänä vuonna aloitin hyvissä ajoin prosessoinnin, ettei kaiken tarvitse olla tip ja top. On kaksi pientä lasta, molempien vanhempien vuorotyöt..aika ei yksinkertasesti riitä. Siispä meillä on nautittu nyt joulukuusta rennon lempeästi..paistettu pipareita ja torttuja valmistaikinoista..kuunneltu joulumusiikkia villasukat jalassa sohvalla, siivottu kaappi vapaapäivänä jos on huvittanut..koristeltu huushollia fiiliksen mukaan, eikä niinkuin aikaisemmin,että kaikki oltava paikoillan 1.12..tänään vasta saatiin joulutähdet ikkunaan..meinasi kyllä jo vähän ahdistaa kun lojuivat vielä pari päivää sitten laatikon pohjalla mutta en antanut tunteelle enempää valtaa.
Ostettu lahjoja jo syyskuussa (vielä paketoimatta,mutta ei siitä sen enempää:D)
Joululaatikot teen tänä vuonna valmiista soseesta ja muut ostan valmiina joko kaupasta tai paikallisesta ravintolasta. Jälkiruoaksi jotain helppoa jäödykettä ja suklaata. Torttuja tai pipareita ei tarvitse edes paistaa kun niitä on jo syöty.
Aatonaattona tavoitteena vaan paistaa kinkku,eikä häseltää yömyöhään. Kuusikin tuodaan jo hyvissä ajoin sisälle ja koristellaan myös.
Ah, tänä vuonna en odota joulua, koska joulu on jo alkanut, ainakin meillä.olen vihdoin hoksannut sen,että nauttia voi jo heti ja joulu tulee jokatapauksessa ..
Ihana blogi! Jos en ennätä joka päivä lukea, kuron sitten kiinni kun luen. Jokainen postaus luettu siis!
Moikka Maaruska
ja hei ihana kuulla, että siellä on otettu toisenlainen lähtö jouluun eikä tänä vuonna stressata – vaan nautitaan ♥
Kuulostaa kyllä niin hyviltä nuo suunnitelmasi 🙂 Sehän siinä joulussa on tärkeintä, hissukseen tehdä valmisteluita ja nauttia myös villasukat jalassa sohvalla makoillen joulumusiikista!
Voi kiitos ihanista sanoistasi ja hei – rentouttavaa ja tunnelmallista joulun odotusta ♥