HELLUREI JA HELLÄT TUNTEET!

Toivottavasti siellä on vietetty mukava viikonloppu ♥ Viikonloppu saaressa sai taas monia ajatuksia pintaan. Siellä jotenkin asioihin saa perspektiiviä. Tänä viikonloppuna päällimmäisenä on ollut se, että olen vihdosta viimein hyväksynyt sen, että tämä elämänvaihe nyt vain on tätä. Kiirettä ja paikasta a paikkaan b ryntäilyä. Kiristeleviä leukaperiä, kahta työtä ja esiteinejä, jotka latelevat suustaan välillä sellaisia, että korvani punoittavat. Ei se ole helppoa kenelläkään muullakaan, tiedän. Joten hei, let’s make the best out of it. Saunanlauteilla köllötellessäni mietin sitä, että tämän ajan kunnialla läpi klaaraamisessa tarvitaan yhtä asiaa; ajanhallintaa.

Tiedättekö kun mä olen sitä mieltä, että kiireestä valittaminen on jokseenkin turhaa. Ainakin meillä, ketkä yrittävät juosta kelloa vastaan. Samat 24 tuntia vuorokaudessa muillakin on. Niillä jotka tekevät hiljaisesti, kiireestä valittamatta. Miten vain tuntuu, että muut saavat niin paljon enemmän aikaan? Tähän väliin on kyllä pakko myöntää se tosiasia, että 40 vuotta täytettyäni olen oikeasti huomannut, että siinä missä se kolmevitonen Maria oli räjähtävän nopea ja maalasi päivän aikana pari huonetta, teki viikoksi ruokaa, hoiti lasten muskarit ja ehti juoksemaan maratonin, niin tämä nelikolmonen Maria on vähän hitaampi Maria 😀 Eli ihan kaikkea ei voi laittaa huonon ajanhallinnan piikkiin. Kyllä se ikä väistämättä tekee tehtävänsä. Halusi sitä tai ei.

Mä olen jo muutaman viikon ajan tutkistellut työskentelytapojani ja juu, yleensä saan aikaan ihan hitokseen paljon ja nopealla tahdilla. Mutta niinä päivinä, kun on esimerkiksi päivätöissä hiljaisempi päivä eikä puhelin niin paljon soi, niin huomaan tuudittautuvani siihen letkeään toimistoelämään, missä jutustellaan työkavereiden kanssa mukavia. Sen sijaan, että voisin tehdä niitä tehtäviä, joita tuolla things to do -listalla on. Niitä sellaisia ei niin akuutteja. Niitä, joita kuin varkain sysää tuonnemmaksi. Sillä ne löytää kuitenkin edestään jossain vaiheessa.

Niinä kotitoimistopäivinä, kun saan suurimman osan ajasta käyttää blogiin, huomaan että en ole hirmuisen organisoitunut. Minulla ei ole tapana suunnitella viikon postausaikataulua etukäteen, vaan teen tätä työtä enemmänkin tunteella kuin järjellä. En pystyisi kirjoittamaan tekstejä etukäteen vaikka kuinka haluaisin. Kaupalliset yhteistyöpostaukset ovat asia erikseen. Ne kirjoitan aina etukäteen. Ennen julkaisupäivää siis. Mutta niiden suhteenkin pitäisi skarpata. Syys-marraskuulle on jo kalenteri täyttynyt mukavasti ja nyt olisi hyvä aika kirjoitella noita postauksia valmiiksi. Mutta miksi mä jätän ne postaukset aina viime tinkaan. Jos deadline on klo 10, niin löydän itseni edellisyönä kirjoittelemasta postausta ja joskus jopa laitan vielä kellon viideltä soimaan, että kirjoitan postauksen aamulla loppuun. Ei näin. Asiaan on tultava muutos.

Olen päättänyt ryhtyä ajanhallinnan ammattilaiseksi. Hyvästi kiire. Tervetuloa organisoitu ja jäsennelty arki. Ex tempore -minälleni tämä kuulostaa jokseenkin kammottavalta ajatukselta, mutta sitten taas se pieni ukkeli tuossa olkapäällä istuessaan myhäilee tyytyväisenä partaansa ja on valmis viuhuttamaan ruoskaansa, jotta pysyn aikatauluissani. Tämä ei tule blogissa näkymään juuri mitenkään, sillä en suostu edelleenkään tekemään itselleni tiukkaa postausaikataulua viikoksi eteenpäin. Vaikka alan ammattilaiset näin kehottavatkin tekemään. Täällä mennään edelleen tunnepuoli edellä ja ne normipostaukset mukailevat kulloisenkin päivän fiilistä.

Netistä löytyy vaikka kuinka paljon vinkkejä parempaan ajanhallintaan. Itse ajattelin ottaa käyttöön niistä itselleni seuraavat:

1. joka maanantaiaamu aloitan palaverilla itse itseni kanssa. Merkitsen kalenteriin viikon aikataulutuksen, niin töiden kuin harrastustenkin suhteen. Olenkin kertonut, että minulla ei ole juuri ollut kalenteria käytössä, mutta vuoden päivät olen totutellut sen käyttöön.
2. teen ne kaikista inhottavimmat hommat heti ekana pois
3. vastaan sähköposteihin ja blogikommentteihin samantien tai ainakin heti, kun on pikkuisenkin aikaa
4. multitaskingin ammattilaisena rakastan tunnetta, kun on monta rautaa tulessa. Mieheni sanoja mukaellen; ei ne aloitetut vaan ne lopetetut projektit. Heippa multitasking! Välillä on pakko tehdä montaa juttua yhtä aikaa, mutta pyrin siihen, että teen yhtä asiaa kerrallaan.
5. muistan pitää taukoja päivän mittaan. Helposti sitä posottaa menemään ilman taukoja. Jos nyt ainakin ruokailla muistaisi 😉
6. ylimääräinen puhelimen pläräys saa työpäivien aikana loppua. Varsinkin päivätöissä. Blogityöpäivinä some kuuluu olennaisena osana työhöni.
7. opettelen priorisoimaan. Joskus muinoin olin ihan älyttömän hyvä priorisoimaan, mutta se ikä – se on saanut ne mun priorisoinnista vastaavat aivosolut jotenkin kuoleentumaan.
8. opettelen kuuntelemaan puhumisen sijaan. Tämä toimii varsinkin päivätöissä, jossa mielelläni jään suustani kiinni niin asiakkaiden kuin työkavereidenkin kanssa. Less talk – more action.
9. järjestelen sähköpostini. Saapuneet kansio kätkee kaikki mailini. Teen asetukset, että eri ryhmiltä tulevat mailit menevät oikeisiin postilaatikoihin. Lisäksi teen vielä sellaiset ”kiireelliset” ja ”ei-kiireelliset” -kansiot.
10. opettelen sanomaan ei. Tässä olen muuten petrannut viimeisen vuoden aikana ihan hirmuisen paljon. Tänä päivänä osaan aika helposti kieltäytyä jutuista, tuntien toki hieman syyllisyyttä siitäkin.

Näin se homma kuulkaa etenee. Heti huomen aamusta alkaen. Joku pieni ääni sisälläni sanoo, että kiire on itse aiheutettua. Pianhan se selviää. Kaoottisesta arjesta järjestelmällisempään arkeen. Se on se tavoite. Siinä sivussa toki rentoutuen ja leukaperiä rentouttaen 😀

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA &
TEHOKASTA ALKAVAA VIIKKOA!

PS. ja hei, koska ajanhallinnan ammattilaiseksi alan vasta huomisesta, niin tänä iltana kulutan nämä jäljellä olevat pari tuntia saunomiseen ja kainalokyhnäykseen. Palaan kommentteihinne heti huomen aamulla – kiitos niistä ♥
PPS. postauksen kuvat ovat viime syksyltä; tänä viikonloppuna ei juuri kameraa laukusta esiin otettu 🙂