NO MOI TAAS!
Pohjamaalin kuivumisen mittainen tauko, niin eiku sen eilen suunnittelemani postauksen kimppuun. Eilen tuo valo oli aivan uskomaton, huomasitteko? Se heijastui lumipeitteestä niin valkoisena ja kirkkaana sisään, että pakkohan sitä oli kameran kanssa kuvailla. Toki tämän olisi voinut tehdä vasta pölyjen pyyhkimisen jälkeen 😉 Kauppaan autolla ajaessani oli aivan kevättä ilmassa. Plussakeli oli sulattanut tieltä lumen ja aurinkolasit olisivat olleet tarpeen. Tälläisiä kelejä lisää. Tosin sitä ennen voisi myös sadella vähän lunta. Näemmä on sulanut tämän päivän aikana. Itse en ole ulos jalallanikaan astunut, joten päivä on ollut ihan pyjamapäivä. Välillä tekee hyvää ihan vain olla.
Instagramissa minua seuraavat ovatkin perillä, mitä täällä maalailen. Juups, tuo yhdessä kuvassa punaruskeana helottava mustan kaapin sisus maalautuu vihdosta viimein valkoiseksi. Mitä muuta sitä maalitehtailijan tytär näin isänpäivänä voisi tehdä kuin maalata? Tosin veikkaanpa, että tuolla pilven reunalla on pudisteltu pari kertaa päätä ja todettu ”isän tyttö”. Terkkuja vaan sinne pilven reunalle, että homma on ihan hanskassa, vaikka ei ihan siltä näytäkään 😉 Meillä on iskän kanssa vähän samat työtavat. Nopeasti valmista ja ei sen kummempia pohjatöitä tarvita. Pääasia, että lopputulosta kehtaa itse katsella. Näin jälkeenpäin voisin todeta, että pölyt olisi toki voinut kaapista pyyhkäistä ja maalipurkinkin sekoittaa. Mutta pohjamaalikerroksen jälkeen näyttää jo sen verran hyvältä, että ei huolta. Jos jotain positiivista, niin ainakin käytin tartuntapohjamaalia. Mun tapaistani olisi ollut sutia suoraan kalustemaali kaapin pintaan. Ja tällä kertaa sivellinkään ei ollut se halvin mahdollinen, vaan veikka toi mulle töistä tullessaan siveltimen, josta ei joka vedolla lähde karvoja 🙂
Mutta sitten vuorossa kommentteihin vastaamiset ja kalustemaali tuohon kaappiin! Instagramissa (atmarias) nähtävillä lopputulos vielä tänään. Blogissa sitten viikolla!
SUNNUNTAI-ILTATERKKUSIN,
PS. ostin tämän joulun ekan amarylliksen, näyttäisi siltä että se kukkii tulevalla viikolla!
Sun maalailut kuulostaa niin mun touhuilta;) Että jaksaisin hioa maalausten väleissä, sehän on niin pölyistäkin…:) Voisikos sen auringon tilata tänne Lahden suunnalle? Ei oo näkyny sitten viime lauantain. Ei niin, että laskisin.:P
Hihii, just silleen että mitä nopeampaa valmista, niin sen parempi. Tietty plussaa on siitäkin, että maali pysyy pinnassa (eli ei laiminlyö tietyissä kohdin pohjatöitä) 🙂
Aurinkoa ei ole nyt täälläkään näkynyt, mutta lähetän sinnepäin, heti kun näkyy 🙂
Ihanaa tiistaita <3
Onpa valoisaa ja valkoista. Tylsää pimeä aika, joten ilolla kattelee näitä valoisia sisustuskuvia! Oliivipuu on mun lemppari, en vain sitä kesällä ostanut, vaikka kovasti mieli teki. Kauniita asetelmia sun kuvissa!!
Kiitti Aikku!
Mä palaan usein näin syksyn pimeillä kevättalven postauksiin, jossa valo tulvii sisään ikkunoista. Se helpottaa, kuten myös tieto, että ei tätä marraskuuta onneksi loputtomiin kestä 😀
Oliivipuu on onneks vielä hengissä. Tämä taitaa olla ihan ennätys mun minkään kasvin kanssa 😉
Kivaa tiistaita <3
Moi! Mä oon just samanlainen kaikki mulle heti nyt ja mielellään jo eilen
Samma här 😀
Onneks tuo mies tasapainottaa kaikessa harkitsevaisuudessaan ja rauhallisuudessaan 😉
Ihanaa tiistaita <3
Ihana valo tosiaan,viime viikolla oli niin mahtavia ilmoja ainakin täällä meillä monena päivänä
(sen tiistain lumipyryn jälkeen..sähköt on ollu kyllä poikki vähän väliä)
Tuntui ihan joltain maaliskuulta,toista onkin nyt kun lumet on sulaneet ja on 5 astetta lämmintä.ja taas on pimeää:/
Olis niin ihana saada kunnon talvi:)
Oliivipuukin on vielä hengissä;)
Eiks ole ihana tuo valkoinen valo? Ei ole aurinkoa nyt näkynyt sitten lauantain jälkeen :/
Oi ei, noita sähkökatkoksia!
Sais tulla lunta uudelleen, on sillä vaan niin valaiseva vaikutus. Mielikin on pirteämpi 🙂
Hih, juu – oliivipuu on ollutkin hengissä ihan ennätyspitkään 😀 Täytyykin muuten mennä kastelemaan sitä, en olekaan muistanut kastella. Voi olla, että se on pystyyn kuollut, mut sitä ei kuvasta huomaa ;D
Iloista tiistaita <3
Ihan samaa maata minäkin, homma valmiiksi nopeasti ja oma kädenjälki saa näkyä! 🙂 mies onkin sitten ihan toinen ääripää, pohjissa käytetään aikaa ja muu ei kelpaa, kun täydellinen lopputulos, huoh….
Oih, kuulostaa kuule just mun mieheltä 😀 Onneks tuo ei hirmuisesti näihin mun maalauspuuhiin sotkeennu 😉 Ja onhan se toisaalta hyvä, että meillä on nuo tasapainottavat kumppanit – muuten saattais tulla sutta ja sekundaa!
Ihanaa tiistaita <3