sunnuntai 24. toukokuun 2020

Kyllähän se vähän koville ottaa ♥

HEIPPAHEI SUNNUNTAIHIN IHANAT!

Toivottavasti siellä on ollut rentouttava viikonloppu! Niin kuin monen seuraajan kanssa olemme jutelleet – kesä on vihdoin tullut ja voi pojat, miten hyvältä se tuntuukin. Kyllä se kesä on täällä, vaikka tänään ei ainakaan täällä Tampereen suunnalla ihan samoihin lämpölukemiin päästy kuin eilen. Eihän se kesäkään koko ajan voi yhtä nousukiitoa olla. Siihen kuuluu myös niitä päiviä, kun pilvet peittävät auringon. Eikä se silti tarkoita sitä, että kesä olisi kadonnut minnekään.

Meillä oli ihana viikonloppu mökillä. Hieman erilainen sellainen. Nimittäin vietimme viikonlopun kaksistamme mökillä miehen kanssa. Siitä taitaa olla jo reilu viisi vuotta, kun ollaan viimeksi oltu kaksin jossain ilman lapsia enemmän kuin yksi yö. Onni on se, että viihdymme toistemme seurassa. Että olemme pitäneet meidän välisestä suhteesta huolta, samalla kun lapset ovat kasvaneet kohti itsenäisempiä aikoja. Jos ei näin olisi ollut, voisimme olla nyt aika hukassa. Saunan lauteilta ei kenteis kuuluisi puheensorinaa ja kikatusta. Aamupalapöydässä ei luettaisi samaa lehteä.

Vaikka rakastin viettää aikaa kaksin mökillä tuon mun parhaan ystävän kanssa, niin kyllähän se välillä vähän koville otti. En ole koskaan ollut hyvä lapsista erossa olemisessa. Karuimmalla tavalla se tuntuu siltä, kun toinen jalka tai käsi olisi katkaistu irti. Tiedättekö, ikään kuin joku suuri osa minua puuttuisi. Monesti olen miettinyt, että onko mussa jotain vikaa ajatellessani näin. Vuosien saatossa olen kuitenkin tullut tulokseen, että ehkä on parempi tuntea syvästi äitiydessäkin kuin olla tuntematta mitään. Se on normaalia olla lapsissaan kiinni. Mutta yhtä normaalia on myös antaa luonnollisesti napanuoran venyä, kun on sen aika.

Perjantai-iltana olimme vähän molemmat miehen kanssa hukassa. Purin kauppakassit ja mies lämmitti saunaa sekä paljua. Mitä meidän kuuluu tehdä? Voikohan scrabblea pelata kaksin? Pitäisikö mennä jo nukkumaan? Lauantaina tunne tasoittui ja ai hitsi vie, että tuntui kivalta köllötellä auringossa ja höpötellä aikuisten juttuja. Tehdä ruokaa ja ylipäätään just niitä asioita, mitä haluttiin. Vaikka meidän tytöt aika itsenäisiä ovatkin, niin aika usein kuulen ”Äiiitiiii, viittisitkö…?” Nyt ei äitiä huudeltu paikan päällä tekemään voikkuleipää ja kaakaota. Valkaisemaan lenkkareitten nauhoja tai ihan muuten vaan. Puhelin kyllä soi sitäkin tiuhempaan ja se tuntui hyvälle.

Väistämättä tämän tästä mieleeni tuli Maarit Hurmerinnan kauniin kappaleen sanat, jossa todetaan pienokaisten olevan lainaa vain. Niinhän ne ovat. Halusimme tai emme

Mutta nyt ollaan kotona, lenkkarin nauhat on kloritessa valkaistumassa ja äiti on läsnä voitelemaan voikkuleipää ja tekemään kaakaota. Ainut vain, että nuo lainakappaleet katosivat molemmat omille teilleen 😀 Ehkä mäkin sitten hilpaisen tästä hyvillä mielin iltapilatekseen. Haikeaa, mutta silti jollain tavalla kutkuttavaa. Ikään kuin toinen jalka olisi jo tuon uuden elämänvaiheen tuolla puolen vilkuilemassa, mitä siellä onkaan odotettavissa. Kyllähän lasten kasvaminen tietynlaista vapautta elämään tuo. Toki aika ajoin varmastikin paljon huolta ja luottamuksen punnitsemista. Mutta niin kauan kuin ne soittavat mulle muutaman kerran tunnissa kysyäkseen, missä vesi-ilmapallot ovat tai voivatko tehdä nutellaquesadilloja, niin en olisi huolissani

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 

 


4 Responses to “Kyllähän se vähän koville ottaa ♥”

  1. Anna sanoo:

    Voin ymmärtää tuon tunteen, kun ollaan vain kahdestaan ilman lapsia. Parisuhdeaika on kuitenkin aina tärkeää. Ihanaa kun teillä on parisuhteessa muutakin kuin lapset, eikä olla vain lasten takia yhdessä.

    • Maria sanoo:

      Moikka Anna!

      Ja hei just näin, harmittavasti sitä aina silloin tällöin huomaa ihmisten olleen yhdessä vain lasten takia. Elämä on liian lyhyt sellaiseen ❤️

      Aurinkoista maanantai-iltaa 😍

  2. Rita sanoo:

    Koville ottaa kyllä! Meillä jäi esikoinen ekan kerran kotiin viikonloppuna, kun muut lähdimme mökille. Tiukka paikka äidille, lapsi pärjäsi hyvin 🙂

    • Maria sanoo:

      Moi Rita

      ja mehän oltiin sitten ihan samassa veneessä 🙂 Mutta hienosti pärjättiin loppuviimein, eikö? ❤️

      Ihanaa alkanutta viikkoa 😍

Kommentoi