HEIPPA TIISTAIHIN!

Mä kuulkaa mietin näitä rakkausjuttuja aika usein, romantikko kun olen. Viikonloppuna meinasin pakahtua rakkauden tunteesta. Jälleen kerran. Siinä klapikoneen vierellä, hikisen moottorisahaa heilutelleen miehen rinnalla mietin, että aika paljon saisi tapahtua, että rakkaus tuosta vain loppuisi. Pohdin myös, että kuinka sitä ei ole edes kyseenalaistanut ikuisen rakkauden ”myyttiä” näiden 18 vuoden aikana. Siis sen jälkeen, kun ne alun särmät oli hiottu pois.

Onko ikuista rakkautta olemassakaan? Mä muistan nuorempana divareissa roskaromaaneja ostaessani aina ensin katsoneeni kirjan loppuun. Jos siinä mentiin naimisiin, niin se pääsi kassan kautta mukaani 😀 Uskoin ikuiseen rakkauteen sinisilmäisesti. Hyvin nopeasti illuusioni ikuisesta rakkaudesta kuitenkin romuttui. Tuli pari ”ei-niin-ikuista” rakkautta. Ja hei tiedättekö – hyvä niin! Sillä nuo ei-niin-ikuiset rakkaudet eivät edes jälkikäteen tuntuneet ikuisilta rakkauksilta.

Mistä ikuisen rakkauden tunnistaa? Me treffaattiin tuon porkkanaparran kanssa muistaakseni toista kertaa, kun ajattelin siinä sohvalla häntä katsoessani, että vitsit tuossa olisi hyvä isä mun lapsille 😉 En tiedä oliko se juuri se ensimmäinen merkki mahdollisuudesta ikuiseen rakkauteen. Eihän me oikein edes tuossa vaiheessa tunnettu toisiamme. Mulle ikuinen rakkaus ilmenee kaikin puolin hyvänä olona. Turvallisuuden tunteena. Sellaisena, josta turhat kikkailut on karsittu pois. Ja sellaisena, joka osin menee omalla painollaan eteenpäin, sillä molemmat osapuolet tuntevat toistensa mieltymykset ja halut.

Ikuisessa rakkaudessa arvot kohtaavat ja kemiat klikkaavat. Sukat pyörivät jalassa ilman, että sen eteen joutuu hirmuisesti tekemään töitä. Aina sanotaan, että parisuhdetta pitää hoitaa. Totta tuokin, mutta parasta parisuhteessa on se, kun tavallisessa arjessa tekee asiat niin, että rakkaus kukoistaa ilman romanttisia viikonloppureissuja Pariisiin. Kyllä mun täytyy kaikkien näiden vuosien jälkeen todeta, että vaikka se alun ensirakkaus oli ihan jäätävän kivaa, niin kyllä se rakkaus on näin 18 vuoden jälkeen vielä kivempaa.

Äitienpäivänä muisteltiin, että 18 vuotta sitten äitienpäivänä oli superlämmin. Käytiin ensin miehen puolen suvun kanssa äitienpäivälounaalla ja sitten pyöräiltiin meidän porukoille. Kikatettiin siinä pyöräillessämme, että taidetaan olla vähän hulluja. Kuka vie poika/tyttöystävänsä näytille reilun viikon tapailun jälkeen ja vielä äitienpäivänä. Hulluja, mutta onnellisia. Yhdessä. Se on sitä ikuista rakkautta ♥ 

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,