HEISSUN!

Nyt meillä on kuulkaa virallisesti kaksi teini-ikäistä. 13 vuotta sitten tänä aamuna meistä kolmesta tuli neljä. Muistan vuosia myöhemmin kirjoittaneeni esikoulua varten täyttämääni lomakkeeseen kysymyksen ”Miten kuvailisit lastasi?” vastauksen: Hän on päiviemme paiste, arkemme aurinko. Aina hyvällä päällä. Ja sitä nuo molemmat tytöt todentotta ovatkin – päiviemme paisteita. Tämä pienempi on varustettu aivan älyttömän hyvällä tilannehuumorilla. On ollut jo siitä lähtien, kun oppi puhumaan, sutkautellut sellaisia asioita suustaan, että välillä sitä on vanhempana miettinyt naurun keskellä, että sanoiko tuo lapsi todellakin suustaan nuo sanat?!  Ei mene päivääkään, ettei suu kääntyisi hymyyn toisen höpöttelyiden johdosta. Tilannetaju, se on kohdillaan.

Loistava huumorintaju yhdistettynä äänettömään ja rauhalliseen levollisuuteen on aika hyvä yhdistelmä. Tarvittaessa reipas ja sosiaalinen, mutta myös hiljaisuudesta ja omista oloistaan nauttiva. Lojaali ystävä, huolehtiva maailmankansalainen. Joka laittaa välillä äitinsäkin ruotuun: ”Äiti, miksei meillä taaskaan ole kestokassia mukana täällä kaupassa, mieti mitä muovin kulutusta!” ”Et ota nyt sitä muovikassia, me saadaan nää kannettua sylissä!” ”Äiti, voitaisko ostaa soijarouhetta jauhelihan sijaan?”

Tämä nuori neiti on myös yllättänyt viime aikoina sillä, että kertaakaan ei ole edes kysynyt, voisiko olla ystäviensä kanssa. On briiffannut mulle uutisia maailmalta niinä päivinä, kun en ole itse ehtinyt uutisiin syventymään. Sanonut, että nyt ei turhaa hötkyillä, sillä vielä tulee aika, että saa olla kavereidensa kanssa. Kuuliainen, kiltti ja sääntöjä noudattava, sellainen hän on kyllä muutenkin.

Monta kertaa olen täällä blogissakin todennut, että meidän elämä on helpottanut lasten kasvamisen myötä. Tuntenut tuosta tunnustuksesta ehkä joskus hieman syyllisyyttäkin. Koska kaiken järjen mukaan elämä teinareiden kanssa ei pitäisi olla helppoa ja auvoisaa. Koliikinhuuruisten öiden ja kaksivuotiaiden uhman jälkeen meillä on päästy helpolla. Toki jokaiseen kasvuvaiheeseen kuuluu sellaisia asioita, että välillä vanhempana on joutunut laskemaan kymmeneen. Siinä lasten kasvaessa tämä on ollut huikea kasvuprojekti myös itselle. Pinna on nykyään tsiljoona kilometriä pitkä ja hermot kuin viilipytyllä. Parasta mitä minä voin teinien eteen tehdä on tukea ja ymmärtää. Asettaa rajat ja olla läsnä. Mutta ennen kaikkea rakastaa, ehdoitta.

Päivänsankarin toiveesta aamupalapöydässä oli tarjolla mangojuustokakkua, croissantteja, vadelmia, manchego-juustoa (hänen suurinta herkkuaan!) ja viinirypäleitä. Pitkästä aikaa myös appelsiinimehuakin. Meillä alkaa tästä jokakeväinen juhlaputki, sillä parin viikon päästä on esikoisen synttärit ja siitä viikon päästä miehen synttärit. Sitten saadaankin juhlia jo äitienpäivää. Tänä vuonna nämä kaikki tullee juhlittua oman perheen parissa, mutta ensi vuonna järkätään isot bileet – kun siihen on kerta mahdollisuus ♥

IHANAA 2.PÄÄSIÄISPÄIVÄÄ TOIVOTELLEN,