HEIPPA PERJANTAIHIN IHANAT!

Mitä kuuluu? 🙂 Maanantaisella Joyllan ilmaisluennolla jaoimme luentoa kuuntelemaan tulleille ihanille ihmisille kortteja, jotka kertoivat rakkaudesta. Niissä sanottiin ”Olet minulle rakas” ja ”Olet minulle tärkeä”. Yksi kohtaaminen jäi mieleeni…

Erittäin kaunis ja arvokkaasti vanhentunut nainen otti kortin käteensä ja piti pienen paussin. Jatkoi hauraalla äänellä  ”Niin, voihan tämä olla kortti minulta minulle. Minulla kun tällä hetkellä ei ole elämässäni ketään, kenelle kortin antaisin.”. Hymyili, katsoi silmiin, painoi pään alas ja astui sisälle luentosaliin.

Tuossa hetkessä tunsin silmieni kostuvan. Mutta samalla, kun tunsin ääretöntä surua naisen puolesta, nousi pintaan myös toisenlaisia tunteita. Ajattelin, että you go girl, that’s what this is all about. Kuinka hienoa, että näkee asian toisen puolen. Sen, että rakkautta voi antaa muille ihmisille, mutta kaiken rakastamisen ohella melkeinpä kaikista tärkeintä on rakastaa omaa itseään.

Ihan just sellaisena kuin on.

Tälle viikolle on sattunut myös toinen kohtaaminen. Sellainen, josta en saa puhua virkani puolesta, mutta joka sai sydämeni syrjälleen. Ajattelemaan, että kuinka paljon oikeastaan on heitä, joilla ei ole ketään, kuka kertoisi, kuinka tärkeä on. Kuinka rakas on. Joista tuntuu, ettei kukaan välitä. Varsinkin, jos kyse on nuoresta aikuisiän kynnyksellä olevasta ihmisestä, niin sitähän on helposti aivan tuuliajolla. Me näytettiin ja kerrottiin yhteistuumin tuolle yhdelle tärkeälle, että kuinka tärkeä on. Saatiin pieni hymyn kare siitä puolelta huulia, johon juuri oli tipahtanut suolainen kyynel.

En tiedä onko se meidän kulttuuriperimässä vai missä, mutta välillä rakkautta on vaikea kertoa ääneen. On vaikea sanoa, että hei mä oikeasti välitän susta ja sä olet hirmuisen tärkeä mulle. Me ollaan enemmän sellaisia tekojen ihmisiä. Ja sekin on ihan ookoo, kunhan vain muistetaan se näyttää.

Nyt vasta olen tajunnut, kuinka suuri vaikutus onkaan sillä ”Miten menee?” kysymyksellä, jota viljelen liki jokaiselle kohtaamalleni ihmiselle päivittäin. Usein vastaus on se tyypillinen. Ihan kivasti, entä sulla. Johon vastaan, että kiitos, ihan kivasti. Mutta jo tuollaisella pienellä jutulla saa ihan varmasti paljon aikaan. Ainakin toivottavasti sen, että se keneltä kuulumisia kyselen tietää, että se on mun tapa kertoa, että olet minulle tärkeä. Niin kuin sinäkin siellä ruudun takana  ♥

MUKAVAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,