…kuvatulvaa kerrakseen!
MOIKKAMOI MURUT!
Musta tuntuu, että vuosi toisensa jälkeen rakastun syksyyn. Aina vain syvemmin. Vaikka olen loppukesän lapsia, niin syksyssä on sitä jotain. Ruskan värit, kuulaat aamut, sumu, seesteisyys, aurinko, villapaidat, villasukat ja ihan kaikki! Saari oli kaunis syksyisessä asussaan. Yksi pieni valkoinen viipeltäjä näkyi varvikossa. Oli muuten Toby jälleen onnensa kukkuloilla möksällä. Sai kulkea vapaasti ja veikkaanpa, että se oli tuo koko päivän ulkoilu, mikä takasi liki 12 tunnin unet. Koirulille, me muut emme ihan malttaneet mennä niin aikaisin nukkumaan. Eilinen ilta tuntui niin älyttömän pitkältä. Jääkiekkoa ja tietokilpailua telkkarista. Sisällä oli hyvä olla, sillä ulkona oli pilkkopimeää.
Lihaksissa tuntuu hyötyliikunnan anti. Kaksi isoa kuusta, jotka kaatuivat viime syksyn myrskyissä, ovat nyt jatkojalostettu klapeiksi. Tai ainakin aloitettu. Puupöllien raijaaminen metsästä saunan taakse meni liikunnasta. Veikkaanpa, että saamme puita pariksi vuodeksi. Klapikonetta pitää laulattaa vielä monena viikonloppuna. Ehkä olen entisessä elämässäni ollut metsuri, sillä alun kankeuden jälkeen aloin jälleen tykätä puusavottahommista 🙂 Saunan löylytkin tuntuivat jotenkin astetta lempeämmiltä ja kosteammilta. Pikkuinen koiruus nautti saunan lämmöstä myös. Välillä juoksi rantaan juomaan vettä ja kaivamaan hiekkaa. Rakas komistukseni grillasi lohta ja mä pyöräytin pitkästä aikaa kunnon sisäfilepihvit pannulla. Lasten pyynnöstä oli myös uuniperunaa ja tytöt kera ystävänsä tekivät lisukkeeksi salaatin. Lapset nauttivat olostaan silmin nähden. Oli kauneusseslonkileikkejä ja my day -kuvauksia. Korttipelimatseja ja sipsin rouskutusta. Kikatusta ja paljun pärskintää.
En tiedä, voiko ihminen olla onnellisempi kuin tällaisen viikonlopun jäljiltä? Onnellisuushormonit hyrräävät sfääreissä ja niiden voimin on illan vieraita varten uunissa kinkkupiirakka. Sen jälkeen uuniin pääsevät punaposkiset omenat. Syksy ♥
SULOISTA SUNNUNTAITA,
PS. kiitos kaunis ihanat kommenteistanne, mitä jätätte – palaan vastaamaan edellisten postausten kommentteihin iltasella, kunhan ensin on vähän vaihdettu kuulumisia maailman parhaimman anopin ja appiukon kanssa!
Kuulostaa ja ennenkaikkea näyttää ihanalta viikonlopulta. Kuvat ovat jälleen upeat ja on vielä sattunut täydellinen tuo hämiksenverkkokin:)
Kyllä se varmasti tuo viikonloppu tuntuu pitemmältä, kun lähtee kotiympyröistä pois. Meillä on valitettavasti aikakusi, jolloin tyttäret pyörii poika-ja tyttökavereidensa luona, joten nämä illalliset yhdessä jäävät harvoiksi kerroiksi. Ihan harmittaa, mutta näin se aika menee!
Hei huomenta 🙂
Ja kiitos, kamera rakastaa mökkimaisemia 😀
Juuri tuota aikaa odotellessa, vielähän meillä tytsyt tulevat intoa puhkuen saareen kanssamme. Tosin aika usein on joku ystävä mukana, jotta viihtyvät vielä paremmin!
Ihanaa alkanutta viikkoa <3
Ai että. Kunpa mäkin ehtisin mökille vielä tänä syksynä ♡ Sieltä sais puhtia.
Moikka Ansku
ja hyvää huomenta <3
Toivotaan, että säkin ehdit mökkeilemään - kyllä se vaan tekee ihmiselle hyvää 🙂
Ihanaa alkanutta viikkistä <3
Se vaan on niin kaukana, monen tunnin ajomatkan päässe et tars olla monta vapaata. Mut saa nähdä ja toivossa on hyvä elää 🙂
Kivaa viikkoa sullekin!