MOIKKAMOI

ja voi mahoton! Terkkuja junasta; jalat huutaa hoosiannaa. Ei allekirjoittaneella, mutta näillä kahdella maailman parhaimmalla shoppailukaverilla. Aamulla herättiin (kuulemma aivan liian) aikaisin, suunnattiin junalla kohti Helsinkiä ja taksilla mun blogipalaveriin Sörnaisiin. Koska ilma oli ihan mieletön, niin ajattelin että kävelemme sieltä keskustaan. Tuon liki kolmen kilometrin aikana laskin kuulleeni 17 kertaa lauseen ”Joko ollaan perillä?”. No oltiihan me loppujen lopuksi perillä. Apteekista haettiin pienemmän kantapäihin laastarit ja jälleen kärsi kävellä!

Lounas lasten valitsemassa paikassa, shoppailua Kampissa, kävelyä kesäisessä Helsingissä ja tyttöjen kanssa laatuaikaa viettäen. Näitä päiviä pitäisi harrastaa useammin. Tein tuossa pikagallupin ja kivointa kuulemma oli Cubus Kids (en tiennytkään tällaisen olemassaolosta), Starbucks, Ben&Jerry’s ja se, kun nähtiin julkkiksia…tai julkkis 😀 Heti junasta poistuttuamme näimme Duudsonien Jarpin. Tytöt kyllä yrittivät bongailla vloggaajia, mutta eipä sellaisia tuntunut näkyvän.

Raskas, mutta sangen ihana päivä takana. Käveltyä tuli monen monta kilometriä. Naurettua tuli enemmän kuin viimeisen puolen vuoden aikana yhteensä. Ilo korville oli kuulla tyttöjen suusta päivän olleen paras päivä ikinä ♥ Niin se taisi munkin mielestä olla. Laatuaikaa tyttöjen kesken. Lisäksi sain ostettua pari uutta mekkoa. Niitä sellaisia 3/4 hihaisia vähän paksumpia trikoomekkoja. Toisessa raitaa ja toinen yksivärinen. On taas syksyn ja talven varallekin työvaatteet, ajattelin. Kunnes muistin, että mun työkuviot rajoittuvatkin syksyn ja talven aikana kotioloihin ja blogiskeneen. No kuka sanoo, etten mä noiden mekkojen kanssa tuota hommaa voisi hoitaa 😉

Nyt kohti kotia ja aurinkoista iltaa. Iltauinti tulee tarpeeseen, reissussa rähjääntyy! Toistanko itseäni, jos sanon, että kesä ja loma ovat ihmisen parasta aikaa?

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. ai niin, yksi harmistus oli sen kävelemisen lisäksi; pienempi totesi Starbuckissa alahuuli mutrulla, että ”Miksi mulle on annettu sellainen nimi, mitä kukaan ei osaa kirjoittaa?” Niinpä niin, ei ollut eka kerta 🙂