Ja terkkuja leffateatterista. Hih. Meillä tytsyt askarteli heti aamutuimaan liput äiskälle ja iskälle, jossa kerrottiin, että Nanny MacPhee elokuva alkaa klo 10.00. Takkahuoneen ovella oli lipuntarkistuspiste, jossa lippu skannattiin tuolla mun lasermitalla, jota käytin sisustussuunnittelujutuissa 🙂 Mä vetosin tärkeisiin työjuttuihin, niin sain luvan ottaa tietokoneen mukaan. Kröhöm.

Ennen leffaa me valmisteltiin daddylle aamupala. Annettiin toki toisen nukkua rauhassa niin kauan kuin unta riittää. Jos oli eilinen lauantai-ilta ihana kotona, niin sitä on myös sunnuntaiaamu. Mökillähän nämä sunnuntaiaamut on vähän haikeita, kun tietää joutuvansa pian lähtemään. Nyt ei ole lähtemistä minnekään. Paitsi juoksulenkille, kun leffa loppuu.

Latasin Spotifyn tämän hetkiseen juoksulistaani Cheekiä. Vaikka kovin onnellinen olin kotona eilen illalla, niin hitsi vie, mä olisin kyllä sittenkin halunnut olla mukana tuolla keikalla. Aivan huikeeta, mitä nyt lehdistä on lukenut ja katsonut videoklippejä. Harva tuohon pystyy. Cheek varmasti jakaa mielipiteet; häntä joko rakastetaan tai vihataan. Rohkenen väittää, että jälkimmäiseen kastiin kuuluvat he, jotka ovat pohjimmiltaan kateellisia tuosta loistavasta menestyksestä. Jonka eteen tuo etulinjan artisti on tehnyt äärettömän kovan työn. Joten onko väärin, että kova työ palkitaan? Mun mielestä ei. You rock Cheek 😀 

Pian olen ihan fiiliksissä tuolla juoksulenkillä, mutta sitä ennen hetki rauhoittumista perheen parissa. Kiitos ihanat kivoista kommenteista edelliseen postaukseen, palaan niihin myöhemmin tänään. Muuten tänään on ohjelmissa sitä parasta eli ”ei mitään erityistä”. Ulkoilua, blogijuttuja, kodin laittoa ja valmistautumista uuteen viikkoon.

Suloista sunnuntaita,

PS. ja hui kauhistus, tajusin just että viikon päästä on se the supermegagrande muutto Indiedaysiin. 

Perhoset lepattelee vatsassa ja tunnelma on innostuneen odottava 🙂