Iiiks. No niin, ottakaa hyvä asento; tässä tulee pieni alustus ennen varsinaista asiaa. Kun mä muinoin (tasan 1633 päivää sitten, mutta kuka näitä nyt laskee ;), helmikuussa 2010 aloitin varovasti bloggaamisen, bloggauskulttuuri oli Suomessa vielä lasten kengissä. Päätin kokeilla, miltä se tuntuu. Varovasti mietin, että voi kunpa joku löytäisi blogini ja kommentoisi. Pikkuhiljaa homma lähti käyntiin ja se ilo bloggaamiseen löytyi. Ihanien kommentoijien myötä myös vuorovaikutus astui kuvioihin. Tuli vakkarilukijoita ja vakkarikommentoijia. Ja hiljalleen huomasin olevani riippuvainen, ihan täysin addiktoitunut tämän ihanan harrastuksen tuomaan vuorovaikutukseen lukijoiden ja muiden bloggareiden kanssa. 

Pikkuhiljaa myös kiinnostus valokuvaamiseen kasvoi. Upgreidasin Canonin pokkarin ihan perusjärkkäriin, jolla itse asiassa vieläkin kuvaan. Vain pari uutta objektiivia on tullut vuosien saatossa mukaan. Aloin havainnoimaan ympäristöäni kuvauskulmia miettien. Aloin samalla myös ehkä kiinnittää enemmän huomiota kaikkeen kauniiseen, jota silmäni rekisteröivät. Kuvankäsittelyohjelmia opetellessa meni monta iltaa. Kuinka huikeasti kuvaa saakaan muutettua. Sitten aloin opettelemaan kamerasta ne säädöt, joilla kuvista saa jo kuvausvaiheessa liki julkaisukelpoiset. Tämä säästi hirmuisesti aikaa kuvankäsittelyssä.

Näiden vuosien aikana muistan miettineeni tasan kaksi kertaa blogini lopettamista. Toinen oli loppuvuonna 2010, kun työt oli viedä musta mehut ja toinen oli viime jouluna, kun koin tähän astisessa elämässäni suurimman surun, isäni kuoleman. Paras päätökseni tuolloin oli jatkaa bloggausta,sillä huomasin pian, että blogi ja te rakkaat lukijat olitte itseasiassa perheen ja ystävien ohella ne, jotka saivat mut alkuvuonna jaloilleen. Tänne oli ihana tulla arkea pakoon ja päivittää niitä elämän positiivisia asioita pohjattoman surun keskellä. Koska niitä positiivisia asioita löytyy jokaisesta päivästä, kun oikein miettii. 

Blogissani on tähän päivään mennessä ollut 1196 julkaistua tekstiä, 15160 kommenttia ja liki 2,4 miljoonaa käyntiä. Huomaan viettäväni blogijuttujen äärellä parisen tuntia päivässä; valokuvaten, kuvia käsitellen, postauksia kirjoitellen, kommentteihin vastaten, sähköposteihinne vastaten, Instagramia ja Facebookia päivittäen. Pitkään aikaan en ole juoksulenkkien takia suostunut laittamaan aamulla kelloa soittamaan 05.30, mutta annahan olla kun on kyse bloggaamisesta 🙂 Aamu on parasta aikaa kirjoitella tekstejä. Höyryävä kahvikuppi vieressä. 

Pari vuotta sitten blogiportaaleja syntyi kuin sieniä sateella ja muutamaan niistä minua pyydettiin mukaan. Ei tarvinnut hetkeäkään silloin miettiä vaihtoehtoja. Indiedays Inspirationin myötä olen saanut tutustua moneen ihanaan ihmiseen ja päässyt mukaan aivan tajuttoman ihaniin kampanjoihin. Kampanjapostaukset on sellaisia, joita oikeasti jännitän ihan hirmuisesti (niin kuin kyllä tätäkin postausta), niihin tulee panostettua sata lasissa. Viime vuonna pääsin mukaan Indiedays Inspiration Vip:piin. Kaikki nämä muutokset ovat saaneet motivaation bloggaamiseen kasvamaan uusiin sfääreihin. Kuten olette huomanneet, niin nämä mun juttuni on pysyneet samoina hömppinä muutoksista huolimatta. En mä ihmisenä ole muuttunut enkä tule muuttumaan.

Blogini kuvastaa mua ihan täysin; tämä piskuinen blogini on yhtä hyväntuulinen kuin minä, toivottavasti tekin tunnette sen 🙂 Mutta eihän se elämä pelkkää ruusuilla tanssimista aina ole ja samanlailla täällä ruudun toisellakin puolella erääntyy laskuja maksettavaksi kuin kaikilla muillakin. Tarkoituksella olen pitänyt ns. arkihuolet pois blogistani. Pitänyt tämän paikkana, jossa myös te ihanat lukijat pääsette hengähtämään arjen keskellä ja jossa te saatte inspiraatiota niin sisustuksen, ruoanlaiton, liikunnan kuin hyvinvoinninkin suhteen. Kallisarvoisin palkka tästä bloggaamisesta on se, kun tunnen onnistuneeni tehtävässäni; olen saanut hymyn huulillenne ja edes hitusen inspiraatiota välitettyä sinne lukijoille. Elämä on lahja, joten miksei sitten nautita siitä täysillä? Siihen pyrin jatkossakin, samanlaisilla jutuilla jatketaan. Sisältö ei tule muuttumaan, mutta…

Blogini osoite kylläkin muuttuu 🙂 Uskotteko, että tätä on ollut vaikea pitää salassa viimeiset pari viikkoa. Sain ilon ja kunnian päästä työskentelemään aivan huippuihmisten kanssa. No joo, samoja he ovat kuin ennenkin, mutta nyt yhteistyö syvenee. Blogini siirtyy syyskuun alussa Indiedays-blogiksi. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka onnellinen tästä olen. Tuntuu, että tämä ihana pikkuinen harrastukseni on antanut mulle nyt jotain, jota en odottanut ja josta en edes uskaltanut haaveilla. Kun tämä mahdollisuus tipahti eteeni kuin salama kirkkaalta taivaalta, niin hetkeäkään ei tarvinnut miettiä vastausta. Tapasin huipputyyppejä, joiden kanssa olin nanosekunnissa ihan samalla aaltopituudella. Hell yeah, I’m in 😀 Ja tästä kuulkaas jatketaan samaan tyyliin kuin ennenkin, uutta tuulta purjeissa.