Viimeiset neljä viikkoa olen nauttinut uskomattoman upeista auringonlaskuista järven rannalla, ollut eristyksissä saaressa, maistanut kesän mansikassa, syönyt litratolkulla jäätelöä, istunut myöhään yöhön ja parantanut maailmaa, pelannut lautapelejä enemmän kuin lapsuudessani, nauranut vedet silmissä ja iloinnut muiden naurusta, pelännyt hauen hampaita, nauttinut jokaisesta sateenropinasta mökin kattoon, tiiraillut taivaalle lähestyvää ukkosta, saunonut itseni rusinaksi, matkannut kirjojen kautta Afganistanin ja Pakistanin kautta Roomaan, nähnyt ystäviä, iloinnut rakkaasta perheestämme ja miettinyt sitä, miten nopeasti aika rientää. Mutta ehkä eniten viimeisen neljän viikon aikana olen oppinut taas elämään hetkessä. Vaikkakin syksyä jo odotan, niin pienistä asioista nauttiminen ja pysähtyminen hetkeen on ollut se, joka on vahvimpana jäänyt mieleeni. Ne kiireettömät aamut mökin kesähuoneessa, kun aamupalatuokiot venähtivät parituntisiksi, ne ihanat illat hyvän ruoan äärellä, kun tuli syötyä enemmän kuin nälkäänsä, ne valoisat kesäyöt rakkaiden tuhistessa vieressä. Aivan mielettömän ihania muistoja. Näillä jaksaa taas pitkään.

Nyt sitä alkaa taas arki. Kotona on hyvä olla ಌ Loppukesä tulee olemaan erilainen jo senkin takia, että ikinä ennen en ole lopetellut kesälomaani näin aikaisin. Ihana on palata töihin! Hieman ehkä perhosiakin on vatsanpohjassa näin ekan työpäivän aattona 🙂  Meillä myös jännitetään jo nyt tulevan ekaluokkalaisen koulun alkua. Lähinnä itse tuleva ekaluokkalainen sitä jänskättää. Ihana työystäväni Jenni, veljeni vaimon äitiysloman sijainen, mahdollistaa sen, että kun pikkuinen aloittaa koulun, pystyn minä tekemään lyhennettyä työaikaa. Viemään ja tuomaan toista koulusta. Olemaan kotona, kun toinen kävelee ekoja kertoja koulusta kotiin. Suunnaton tuki ja turva, jonka aikoinaan pystyin antamaan myös esikoiselle, kun hän aloitti koulun.

Loman aikana yhtenä päivänä kotona käydessämme vähän rymsteerasin. Pienellä saa aikaan muutosta eikä aina tarvitse suunnata ekaksi kaupoille. Tuo musta peili, joka on ollut makuuhuoneessamme sai siirtyä olohuoneeseen ja tiedättekös, mä tykkään tästä muutoksesta ihan sikana. Pienellä vaivalla (ähelsin tuon portaita alas ja olkkarin perimmäiseen nurkkaan yksinäni 😉 olohuoneesta tuli yhtenäisempi ja nyt tuo seinä ikäänkuin tuli lähemmäksi. Taulu peilin vierellä on väliaikaisratkaisu. Ensi viikolla vietän päivän Helsingissä, joten eiköhän sieltä löydy sopiva juliste kehystettäväksi. Lisäksi treffaan ihanan pitkäaikaisen ystäväni, jonka kanssa juttu alkaa aina siitä, mihin se on viimeksi jäänytkin. Olkoon välissä vuosi tai viisi 🙂 Reilu viikko sitten ostamani valkoiset liljat ovat puhjenneet viikon aikana kukkaloistoon. Liljat on vaan mun all time favorite kukkia, ei siitä mihinkään pääse. 

Saas nähdä, miten käy tänä iltana, kun unilla pitäisi olla hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Rytmi toivottavasti tasaantuu, kun aamut alkavat aikaisin. Mies huolsi mun pyörän, joten ensi viikon kuljen pyörällä töissä. Liikunnat ja ruokailutkin ne tästä toivottavasti taas palaavat ruotuunsa 🙂 Ihanaa, tervetuloa arki!

ja ihanaa helleviikon aloitusta,