…lomalaisen on helppo hymyillä 🙂

Ollaanhan me jo kaikki sitä mieltä, että pronssimitali on ihan ok olympialaisten jääkiekosta? Täytyy kyllä sanoa, että ihan itse en ole tätä ajatusta vielä sisäistänyt, mutta eiköhän se vielä iloksi muutu 🙂 Perjantai-ilta on kulunut varsin mukavasti. Pehmoisesti, pienessä usvassa (enkä nyt tarkoita, että oltaisiin avattu edes viinipulloa…siihenkin ollaan liian väsyneitä :D) työviikon jäljiltä. Pehmoisissa alelököhousuissa ja alevillatakissa. Seppälästä yhteensä reilusti alle 20 euron. Pikkuisten kanssa käytiin kampaajalla ja esikoinen halusi pidemmän polkan. Itsekin sellaisesta aina silloin tällöin haaveilen. Mutta sitten aina muistan, kuinka helppo tämä pidempi tukka on. Aamulla vaan kiinni ja menoksi. Kun mulla ei koskaa ole ollut sellaista polkkaa, joka asettuisi kauniisti ihan itsellään. Aina on täytynyt laittaa isot paplarit tai kääntää kihartimella latvoja. Pienemmälle pikkuiselle leikattiin hiukset lapaluiden alle ja silti tuntuu, että niitä oli lattialla ainaskin 30 cm pituisissa suiroissa. Lisäksi annoin periksi (ihan vain hiihtoloman kunniaksi!) ja laitetiin yksi violetti, pesussa lähtevä, raita. Toinen on ainakin omasta mielestään ihan tosi cool 🙂

Mun sormia syyhyttää tarttua tuohon uuteen Kotiblogit lehteen, mutta säästelen sitä lentokoneeseen.

Onnea teille ihanat blogikollegat, pikaselauksella (juu, en voinut hillitä täysin itseäni) näytti tosi hyvältä!

Glorian ruoka ja viini -lehdessä oli taas sellaisia reseptejä, että toivoisinpa yhtä vapaapäivää. Viettäisin sen keittiössä.

Mutta nyt vihdosta viimein kommenttien pariin ja sitten seuraan  muuta perhettä untenmaille. Huomenna heitetään pikareissu Turkuun. Ennen sinne lähtöä luvassa aikainen, mutta sitäkin tehokkaampi sali. Biksukuntoon enää neljä päivää. Eipä tässä ihmeitä enää saada aikaan, joten ajattelin hyvällä omalla tunnolla  kommentteihin vastaamisen lomassa nauttia pussin pohjalta loput mustat pääkallokarkit 🙂

ja viikonlopun alkua,