sunnuntai 14. lokakuun 2012

Suloisen sunnuntain suklaapikkuleivät ♡

Olipas kerrassaan pikkuisen imelä otsikko, mutta ei anneta sen haitata! Menköön se sinne osastoon ”siirappia ja hunajaa” 🙂

Haluan ihan ensiksi kiittää teitä niin ihanista ja rohkaisevista kommenteistanne; se, että kuulen yhdenkin lukijani palaavan lukemaan blogiani siksi, että tätä lukiessa tulee hyvälle tuulelle merkitsee enemmän kuin arvaattekaan. Ja nyt kun olen saanut monia ihania kommenteja ja kiitosta siitä, kuinka tartutan hyvää mieltä teihin muihinkin on sydämeni melkein pakahtua! Kiitos kaunis Ilman teitä lukijoitahan tämä bloggaaminen kävisi kovin tylsäksi. Te olette syy, jonka takia niinä ”synkkinäkin” hetkinä, kun blogin lopettaminen on käynyt mielessä olen kuitenkin bloggaamista jatkanut. Onneksi!
Muistan jokunen vuosi sitten erään lukijan kommentin, jossa peräänkuulutettiin sitä, että miksi blogissani käsitellään vain mukavia (ja pinnallisia) aiheita ja asioita katsotaan vaaleanpunaisten lasien läpi. Muistaakseni silloin vastasin, että haluan pitää blogin juuri pinnallisena ja positiivisena paikkana, jossa saan vaihtaa ajatuksia lukijoiden kanssa. Mutta jälkeenpäin kun olen ajatellut, niin oikeastaan tämä blogini kuvastaa mua ihmisenäkin jo ihan hirmuisesti; ei se ole niin, että täällä pidän kulissia yllä ja olen yltiöpositiivinen. Vaan olen oikeastikin positiivinen ihminen ja olen sitä mieltä, että jokaisesta päivästä tulee  tehdä elämänsä paras päivä. Koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan, mutta niin kauan kuin on terveyttä ja mieli virkeänä niin miksi suotta murehtia ja stressata. Lisäksi olen sitä mieltä, että kohtelemalla muita ihmisiä niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan auttaa jo todella pitkälle. Yrittäkääpäs joskun hymyillä kaupungilla myrtsinä kulkeville ihmisille – yllättävää, mutta jopa me jurot suomalaiset saatamme joskus hymyillä takaisin 🙂
Ja vaikka blogini onkin ihan jopa omasta mielestänikin välillä  pinnallinen, niin ihmisenä sitä voin olla niille, jotka eivät minua kunnolla tunne. Toki rakastan kauniita esineitä, vaatteita, blingblingiä ja muuta pinnallista, mutta sisimmässäni olen kaikkea muuta kuin pinnallinen. Herkkyysasteikolla olen siellä ääripäässä, jossa ihan arkipäivän tilanteet esimerkiksi lasten kanssa saavat silmäkulmiin kyyneleet.Tunteellisuusasteikolla siellä, jossa empatia menee jo hiukkasen liian yli ja otan välillä muidenkin murheet omille harteilleni. Analysoin asioita liikaa ja kyllä minäkin niistä jonkin verran stressaan. Mutta vanhemmiten on tullut opittua (välillä jopa kantapään kautta), että liika analysointikin on haitaksi. Parasta on kuin ottaa jokaisen päivän avoimin mielin vastaan. Sama koskee ihmisiä; turhat ennakkoluulot kun heittää pois, niin voi olla, että jopa tällä iällä (no en mä nyt niin vanha vielä ole 😉 löytää helpostikin uusia sielunkumppaneita ja ystäviä. 
Mutta nyt luonneanalyysistä näihin aivan tolkuttoman-sairaan-super-überherkullisiin (tuliko tarpeeksi superlatiiveja?) suklaapikkuleipiin, joita eilen löysin itseni leipomasta lenkkivaatteet päällä. Miten siinä niin kävi, että löysin itseni keittiöstä, kun piti löytää itseni lenkkipolulta? Sitä ei tiedä kukaan, mutta hyviä näistä tuli. Glorian Ruoka ja Viini-lehden tilaamista en ole katunut kertaakaan. Jokainen resepti on onnistunut loistavasti. Niin myös tämäkin.
Suklaapikkuleivät
200 gr huoneenlämpöistä voita
1 3/4 dl sokeria
1 kananmunan keltuainen
2 tl vaniljasokeria
4 3/4 dl vehnäjauhoja
n 1 dl Nutellaa

Sekoita voi, sokerit ja keltuainen sähkövatkaimella. Lisää jauhot ja sekoita niin, että kaikki aineet yhdistyvät. Kauli taikina jauhoitetulla alustalla 2-3 mm. paksuiseksi. Ota taikinasta pyöreällä muotilla (halkaisija noin 5 cm) ympyröitä. Irrota palat ohuella veitsellä ja nosta leivinpaperilla päällystetylle pellille. Nosta viileään noin puoleksi tunniksi. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Paista pikkuleipiä 8-12 min, tai kunnes ne ovat kauniin vaaleanruskeita. Anna pikkuleipien jäähtyä (ja tässä välissä kävin vajaan parin tunnin juoksulenkin ;). Levitä puolille pikkuleivistä noin 2 tl suklaa-pähkinätahnaa, painele loput pikkuleivät kansiksi.

Taikinasta tulee noin 20 pikkuleipää. Lopputaikinan kaulitsin ja tein ihan peruspikkuleipiä, kun löysin laatikosta tuon viime syksynä ostamani muotin. Nämäkin pikkuleivät maistuivat kahvin kanssa taivaalliselta. Ihanan rapeita ja sopivasti makua!
Mulla jäi vielä tuota Nutellaa, joten illalla ajattelin leipoa pikkuiselle potilaalle (nyt jo vuorossa se isompi) tiikerimuffinsseja. Harmillista, että sairastetaan juuri nyt syysloman kynnyksellä. Tai voipi olla, että tuo menee ohi ensimmäiseen lomapäivään mennessä. Mutta huominen ainakin näillä näkymin menee ekaluokkalaisella kotona.
Hei! Löysin muuten tänään ihan täydelliset biker bootsit (ei nyt siis ihan niiden Jimmy Choon veroiset). Silloin harvoin kun käymme kaupungilla niin emme todellakaan ole eksyneet Koskikeskukseen. Nyt se on muuttunut ihan täysin; tunnelma on jopa kansainvälinen yläkerran food courteineen päivineen. Tykkäsin paljon. Lisäksi löysin Cubuksen liikkeen, jota Saran blogissa jo Tampereelta peräänkuulutinkin. Sieltä tarttui mukaan blingblingiä!  Kaupunkireissumme jäi lyhyeksi, kun Julialla alkoi nousta juuri sinne päästyämme kuume ja hyvä toisaalta niin, sillä tällä hetkellä budjetti ei salli heräteostoksia 😉 Bikereistä ja blingblingeistä lisää alkuviikosta.
Ensi viikolla myös juttua yhdestä maalausprojektista. Ennen kuin otan telan käteeni on pakko luonnostella lopputulos kuvankäsittelyohjelmalla. Lisäksi mulla on vielä pari haastetta, joihin pyrin palaamaan asap. Ja lisätietoa Inspirationista ja ja ja…voipi olla että osa postauksista siirtyy seuraavallekin viikolle, nyt on blogipostaustehtaalla tehty nääs ylitöitä ja materiaalia on vaikka muille jakaa 🙂
Suloisin sunnuntaiterkuin ,
PS. Palaan ed.postauksien  kommenteihinne illemmalla (kiitos niistäkin!!), 
nyt sisarhentovalkoisen kaapu päälle ja hoivaamaan pikkuista potilasta!

14 Responses to “Suloisen sunnuntain suklaapikkuleivät ♡”

  1. Anonymous sanoo:

    Hei!

    Tykkään kovasti blogistasi! Eksyin tänne vasta ja hyvää mieltä sain heti roppakaupalla postauksistasi. 🙂

    Positiivisuus on pop ja juuri tänään tuo muistutus suhtautua avoimin mielin uuteen päivään tuli tarpeeseen. Kahden pienen lapsen kotiäitinä univelka ja tekemättömät työt kiristävät joskus takaraivossa. :/

    Oletko muuten kotona lasten kanssa vai työelämässä?

    Minni

    • Maria sanoo:

      Hei ja kiitos kovin kauniista sanoistasi 🙂

      Meillä lapset ovat jo 5- ja 7-vuotiaita, joten se ”väsynein” kotiäitiaika on takana. Tällä hetkellä olen syksyn kotona saattamassa ekaluokkalaista koulutielle. Kullankallista aikaa <3 Pienempi on kolmena päivänä päiväkodissa lyhyen päivän.

      Oikein paljon positiivisuutta (silläkin selviää niistä päivistä, kun makaronilaatikot ketsuppeineen ovat lentäneet keittiön seinille 😉 ja tsemppiä päiviisi <3

  2. Anonymous sanoo:

    Kehuit tuota glorian ruoka ja viini lehteä, mitä muita lehtiä tilailet ja olet hyväksi havainnut? Itselläni on ollut meinaan nyt mielessä, että pitäisi kyllä paria lehteä alkaa taas tilaamaan pitkästä aikaa. Se että mitkä lehdet olisivat tilaamisen arvoisia on vielä auki. 🙂

    • Maria sanoo:

      No, ruokalehtiä mulle ei tule muita….mutta sisustuslehtiä sitäkin enemmän 🙂 Tällä hetkellä Koti ja Keittiö sekä Talo ja Koti iskee monipuolisuutensa vuoksi eniten. Vielä vähän aikaa sitten vannoin Decon ja Glorian Kodin nimeen. Niin se mieli muuttuu 🙂
      Ja yksi naistenlehtikin minulle tulee; MeNaiset. Torstai on viikon kohokohta, sillä tuossa lehdessä riittää luettavaa!

  3. Frida sanoo:

    Todella ihana postaus.. ja totta joka sana;)
    Ei kai kukaan meistä ole ihan yltiöpositiivinen koko aikaa! Huonoja ja väsyttäviä päiviä mahtuu aina joukkoon – kaikkien elämässä. Mutta se mikä erottaa positiiviset ihmiset muista, on se, että turhista ei marista, asioissa on aina toinenkin puoli. Ja kun on taito nähdä se, niin silloin saa energian kohdistettua oikeaan suuntaan ja jaettua hyvää ympärille vaikenakin aikoina.
    Sitä paitsi, jos joka toinen päivä kirjoittaisit meille pelkästään negatiivisista asioista, pilalle palaneista pikkuleivistä, kuraisista saappaista, inhottavasta aviomiehestä, kakkapäisistä naapureista ja ilkeistä sukulaisista ja petturimaisista ystävistä, niin eihän me varmaan jaksettaisi aina palata tänne.
    Tämä on vapaa-aikaa, joka tämän bloggailun seurassa vietetään, eikä kukaan varmaan tieten tahtoen halua viettää kallisarvoista aikaansa pessimististen killereiden seurassa.

    Sä oot ainakin ihana, ja sun blogia on niiiiin kiva lukea;)

    Hyvää sunnuntaita sinulle.

    Terkuin, Frida

    • Maria sanoo:

      Kiitos Frida <3
      Näinhän se on, että ei tänne ole marmattamaan tultu 😀 Joten positiivisuutta peliin ja kun muistaa sen, että kaikella on tarkoituksensa. Niin hyvällä kuin pahallakin. Inhosin tuota sanontaa nuorempana, mutta nyt seison sen takana täysin! 🙂

      Juuri näin, let’s keep up the good work and stay positive!
      Kiitos samoin, mukavaa sunnuntai-iltaa <3

  4. Anonymous sanoo:

    Hei,

    Blogisi on ihanan positiivinen, ja tätä kaikkea me naiset tarvitsemme arjen keskellä.
    Arjesta täytyy löytää ne ihanat, pienet asiat jotka tuottavat meille mielihyvää.
    Elämä koulii joskus meitä, ja siksi minusta on tosi tärkeää muistaa ne hyvätkin puolet.
    Asenne ratkaisee aina … positiivareita mukaellen.

    Terveisiä Turusta ja kaikkea hyvää syksyysi

    Maija

    • Maria sanoo:

      Kiitos Maija 🙂
      Elämänasenne todellakin ratkaisee; vaikka välillä tulee hankaluuksia ja ikävämpiä asioita niin yleensä niitä on tapana seurata hyviä asioita. Ja se, että osaa löytää myös ilon pilkahduksia vaikeinakin aikoina auttaa jaksamaan 🙂

      Elämä on ihanaa!
      Kiitos Maija terkuista ja kommentistasi! Oikein mukavaa syksyn jatkoa sinullekin!

  5. annu sanoo:

    Hih, itse tein tänään tiikerimuffinit. Meinasin tehdä ensin ne pikkuleivät, mutta päätin jättää ne ensi viikkoon. 🙂

    • Maria sanoo:

      Eikä 😀 Me siis luemme samoja lehtiä 🙂 Ne pikkuleivät on oikeesti parhaita, joita oon koskaan syönyt. Seuraavan kerran täytän ne vadelmahillolla. Nams!

  6. Esmeralda sanoo:

    Sä vaikutat kyllä just sellaiselta ihanan positiiviselta ihmiseltä, joka ei turhia marise! ♥ Ja sä teet niin ihania herkkuja, että mun on kyllä pakko ensi viikolla leipoa ja ehkä tehdä pitsaakin… tuo pohjaohje on niin lupaava!

  7. Marja sanoo:

    Oivoi, mä rakastan Nutellaa (just Saksan reissulla aamupalalla sitä kaksin käsin vetelin 🙂 Kotiin en ikinä viitsi ostaa kun voisin syödä koko purkin lusikalla tosta vaan…) joten noita pikkuleipiä on PAKKO leipoa ens viikonloppuna…

    Mun pitäisi varmaankin lopettaa oma blogini sillä mä olen luonteeltani sellainen peruspessimisti (tai inhorealisti?) ajatuksena ”pessimisti ei pety” ja sen varmaan huomaa blogistakin aina välillä… enkä kertakaikkisesti osaa olla muuta kuin olen, what you see is what you get. Huoh 🙂

    • Maria sanoo:

      Mutta hei Marja, on ihan huippua, että meitä on moneen junaan! Sä peruspessimistinä ja mä yltiöoptimistina tasapainotetaan tätä blogistaniaa 😉 Eikä sun blogi mikään valitusblogi ole vaan kaunis ja harmoninen hyvän mielen blogi! <3

      Kokeile ihmeessä noita pikkuleipiä…ne on oikeasti niin hyviä, että vie kielen mennessään! Munkin on pakko tänään leipoa ne muffarit Nutellasta, ennen kuin se Nutella on mennyt parempiin suihin….se on niin hyvää 🙂

      Kävin eilen kommentoimassa sun mattopostaukseen, mutta se kommentti ei sitten ollut näköjään tullutkaan perille. Nyt on uutta kommenttia laitettu 🙂

Kommentoi