torstai 21. lokakuun 2010

Uusi tuttavuus – migreeni!

Heipskukkuu!

Olen syksyn aikana pari kertaa joutunut lähtemään töistä kesken pois kovan päänsäryn ja oksettavan olon takia. Tämän olen mieltänyt migreeniksi. Mutta en sitten vissiin ole oikein tiennyt, mikä migreeni on. Ennen eilistä.

Aamulla heräsin ja ajattelin, että vähäsen jyskyttää päässä. Varmaan niskoista johtuvaa. Silmäni auki saatuani ihmettelin vähän aikaa outoja viivoja näkökentässä, kunnnes juoksin kiireen vilkkaa jo vessanpöntölle. Ja sitten se jysähti: niin tajuton ja kova päänsärky, että en osaa pukea sitä sanoiksi. Olo, jossa tuntuu, että pään irti leikkaaminen on ainoa vaihtoehto. Niin kova herkkyys äänille, että rakkaan lapseni puhekin sai minut liki huutamaan kivusta. Ei auttanut Buranat ei Pronaxenit. Ei pystynyt nukkumaan, eikä liioin olemaan yhdessä asennossa. Jossain vaiheessa mieleeni tuli jo kaiken maailman aivoveritulpat sun muut. 
Neljän aikaan päätin vielä kokeilla Panadolia. 1000 mg vissiin auttoi, sillä pääsin ylös sängystä ennen seitsemää ikuistamaan hetkeä, kun mies kaiversi kurpitsoja tyttöjen kanssa. Ilta kului silti sumussa, ääretön väsymys vei sohvannurkkaan ja piti siellä. Pelko pääkivun voimistumisesta piti hereillä vielä alkuyönkin.
Aamulla oli vielä muisto pääkivusta jäljellä. Oikean silmän takana. Kyllä alkoi kuulkaas arvostamaan terveyttä! Vaikkei kyse onneksi ollut sen vaarallisemmasta. Mieltäni askarrutti, että mikä tämän migreenikohtauksen aiheutti enkä löytänyt muuta vaihtoehtoa kuin elämäntämän hetkinen hektisyys. Ruuhkavuodet. Kynttilän molemmista päistä polttaminen. Huonot ruokatavat. Liian vähäinen liikunta ja ulkoilu. Tulin myös tulokseen, että kaikki em. syyt ovat osin itseaiheutettua.
Jotenkin sitä aina vain ajattelee, että kyllä sitä jaksaa ja terveys kestää. Olenhan vielä nuori 😉 Mutta mutta; ihmisen voimat ovatkin rajalliset. Eikä se ole ”minä itse”, jota pitää vain ajatella. Vaan myös niitä kahta ihanaa lasta, jotka tarvitsevat äitiänsä. 
Joten pidetäänhän huolta riittävästä liikunnasta ja levosta sekä terveellisistä elintavoista!
Kiitos, kun olette jaksaneet täällä taas käydä ja kommentoida, vaikka kommenteihin vastaamiseni on hieman kestänyt <3!
Vinkkejä migreenin ennalta ehkäisyyn ja lääkitykseen otetaan myös vastaan, kiitos 🙂

9 Responses to “Uusi tuttavuus – migreeni!”

  1. Heli sanoo:

    Voi apua millainen kohtaus sulla ollutkin. Mulla on migreeni muttei vielä koskaan ole ollut noin pahaa kohtausta. Lähinnä vain alussa olevia näköhäiriöitä ja sitten tosi inha päänsärky. Joskus on oksettava olo muttei koskaan ole ykä tullut. Ja siis jo tuollanen migreeni on ihan karsea, en voi ees kuvitella sun oloasi kohtauksesi aikana.

    Mulla saattaa kestää se ”kohtaus” monta päivää sillä lailla, että siihen kuuluu noita selkeitä kipujaksoja ja sitten sellasta hetkeä ettei ole vaivoja. (Mun setä on neurologi ja kerran selitti mulle ton migreenin kulun, se siis todella voi kestää tuolleen päivätolkulla ja siihen voi kuulua useampi selkeä kohtaus.) Esim nyt juuri mulla on ollu viikon sisällä kaksi kertaa migreeni. Mulla siihen liittyy useimmiten myös niskasärky – setäni sanoikin, että migreeni ei johdu niskasärystä vaan niskasärky on yksi migreenin oire.

    Mulla alkoi migreeni viitisen vuotta sitten hirmuisen stressin seurauksena. Edelleen kohtaus tulee erityisesti stressin lauettua (mutta joskus myös ihan muuten vaankin). Olen saanut migreenin kesken jumppatuntia, kesken ratsastustuntia ja mikä ikävintä, oikein erityisen miellyttävän seksin jälkeen….. siis hyvin usein tilanteissa, kun stressi laukeaa. Kerran tuli kohtaus, kun oikein tietoisesti pysähdyin kesken hirmuisen kiireen ja laitoin silmät kiinni ja vain hengitin hetken rauhallisesti. Tosi inhottavaa!!!

    Mulle ei auta lääkkeet, olen kokeillu montaa erilaista. Joskus on auttanut, mutta sanotaan että ehkä noin kerran 20 kerrasta… joten en viitsi edes ottaa lääkettä nykyään. Setäni antoi ohjeen, että heti kun huomaa migreenin tulevan (mulla on hyvin selvät ensioireet) voi ottaa vaikka 3kpl nelisatasta Buranaa kerralla. Se saattaa auttaa, tai sitten ei. Mulla on joskus auttanut, useimmiten ei.

    Toivottavasti vältyt jatkossa noin massiivisilta kohtauksilta! On se kuitenkin aika pelottavaakin, tuollanen ihan silmittömän hirveä päänsärky. Mulla on pelottavinta ollut kerran, kun puoli naamaa, siis ihan tasan puolesta välistä naamaa sillein pystysuunnassa, meni ihan tunnottomaksi.

  2. Aamunkukka sanoo:

    Myötätuntoiset ja parantavat terveiset täältä! Valitettavati en osaa keinoja antaa migreenin karkoitukseen, hirveältä kuulostaa. Tiedän muutamia muitakin joilla on niin pahat kivut että pimeässä huoneessa oleilu on ainoa vaihtoehto-toisilla kipu on niin kova että tulee oksentaen ulos.. voimia, voimia!

    Tosiaan, stressi on varmasti pahin nykyajan sairastuttaja,puhun ihan omasta kokemuksesta. En ole vuosikausiin ollut kipeänä ja nyt taas kuukauden välein, virusflunssassa. Kroppa reagoi jos ei muuten älyä levätä;-).

  3. Viivu sanoo:

    Lämmin hali täältä! Saat kaiken myötätuntoni!

    Olen itse sairastanut migreeniä ihan pienestä tytöstä asti, ja kuulostaapa niin tutulta! Pahimmissa vaiheissa roikuin vessanpöttöä halaamassa vähintään kerran viikossa, ja sieltä minut sitten kuskattiin sairaalaan tippaan, kun en vain selvinnyt niistä kohtauksista ilman tippaa ja lääkitystä suoraan suoneen. Kamala tauti! Ja kun kipu lähtee, tuo pökkelö olo tosiaan jää. Saattaa kestää parikin päivää, että pää on ihan kosketusarka pinnaltakin. Itse kutsun silloin tulevia päänvihlasuja jälkijäristyksiksi.

    Mulle parhaiten on toimineet ihan täsmälääkkeet, joista paras on ollut Zomig Rapimelt, joka sulaa kielen alle ja vaikuttaa aika pian (jos ylipäätään mikään auttaa). Muutama vuosi sitten migreeni alkoi kuitenkin haitata niin paljon, että päätettiin kokeilla estolääkitystä. Nyt en siitä luopuisi! Estolääkityksellä mun migreenit on loppuneet melkein kokonaan!!! Uskomatonta 🙂

    Toivotaan, että sulla ei tule tavaksi!

  4. Päivi sanoo:

    Huh, kuulostaapa hurjalta! 🙁 Mulla ei itsellä migreeniä ole, mutta äitipuolellani ja pikkuveljelläni senkin edestä. He myös vannovat tuon Viivun mainitseman estolääkityksen nimeen, joten kannattaa käydä lääkärin pakeilla. Jos saisi edes jotain tiukempaa troppia mahdollisen seuraavan kohtauksen varalle.

    Toivottavasti oli enemmänkin tuollainen kertaluontoinen juttu…

    -Päivi-

  5. Maria sanoo:

    Kiitos kommenteistanne Ihanaiset <3!

    Heli: Kiitos! Apua, jos migreeni kestäis monta päivää…huoh. Mä tiedostan nyt, että tuo kohtaus liittyi ihan stressiin. Ei siis stressin laukeamiseen vaan siihen, että kulunut kuukausi on ollut tosi hektinen. Lisäksi kun luonteelleni on tyypillistä ottaa koko maailman murheet kontolleni ja huolehtia niistä 🙂 Mulla on aikoinaan todettu jännitysniska ja nyt tänä syksynä niskaoireet ovat tulleet aina pääkivun yhteydessä. Hyvä tietää, että niskaoire voi johtua pääkivusta…eikä toisinpäin. Mulla kanssa toista puolta kasvoista pisteli, samoin toista kättä. Johan mä luulin jo senkin takia, että on jokin veritulppa vähintään päässä :/ Tsemiä sinullekin :)!

    Aamunkukka: Kiitoksia! Jep, tää virusflunssa, joka jyllää mullakin on suoraa seurausta stressistä. Pariin otteeseen olen jo luullut parantuneeni niin eikös sitten pukkaa taas hieman erityyppistä kurkkukipua tai nuhaa. Näinhän se on, että jossain vaiheessa tulee stoppi ja kroppa pakottaa lepäämään (missäköhän välissä sitä ehtis ;)?). Paranemisia flunssaan!

    Viivu: Kiitos 🙂 Ihanaa kuulla, että jollain lääkitys auttaa! Sulla olikin tosi voimakkaita kohtauksia. Hui! Taidanpa varata ajan työterveyteen ihan varun vuoksi. Oli tuo sen verran karsea kokemus, että ei sitä ihan joka päivä jaksaisi…vieläkin on voimat pois ja oikean silmän takana tuntuu jonkinlainen kipupiste. Ja jokseenkin on pökkelöolo vieläkin. No, ehkä se tästä viikonloppua kohden paranee 🙂 Toivotaan, että sunkin flunssa on jo selätetty, eikä tule uudelleen päälle!

    Päivi: Kiitos! Täytyykin oikeesti laittaa toi Viivun lääke paperille ja mennä pyytämään sitä. Ei tosiaankaan auttaneet nuo buranat sun muut. Juu,toivotaan, että oli ”once in a lifetime”-tyyppinen juttu. Pitäisi vain olla stressaamatta asioista. Mutta minkäs sitä luonteelleen voi :)!

    Ihanaa viikonloppua teille, pidetäänhän lippu korkealla! 😀

  6. Anonymous sanoo:

    heippa!

    Joo kyllä terveyttä osaa arvostaa vasta sitten kun sen menettää. Itse olen nyt kymmenettä päivää 39,5 asteen kuumeessa ja kerran käynyt lääkärissä missä sanottiin että koita kestää 🙁
    T. Kolmen lapsen äiti

  7. Maria sanoo:

    Kolmen lapsen äiti: apua, tuo on jo pitkä aika kuumetta. Ja vielä noin korkeaa. Ja me äidithän harvoin saamme parannella itseämme peiton alla. Jaksamisia ja paranemisia sinulle!

  8. Maria sanoo:

    Mullakin on lieviä kohtauksia ollut ja niissäkin on kyllä ollut tarpeeksi kestämistä! Eilen istuin aamupäivän koneella ja yhtäkkiä alkoi näköä haitata ja tuli pää kipeäksi. Kipu lähti niskasta silmien taakse. Sitten tuli se oksettava olo. Otin buranaa ja menin sänkyyn. Parin tunnin päästä se meni onneksi ohi. Koneella istuminen jatkuvasti ei varmasti ainakaan auta asiaa.. mutta sitä se elämä nykyään on..

  9. Anonymous sanoo:

    Hei!

    Minulla on ollut migreeni lähes koko ikäni, kuusi vuotiaana sairastuin siihen. Migreeni on muuttanut muotoaan vuosien varrella. Kohtaukset kestävät yleensä jopa kolmekin päivää. Elämä pitäisi olla tasaista ja säännöllistä. Liikuntaa pitäisi harrastaa sopivasti. Nyt olen löytänyt pehmeän liikuntamuodon, ashtangajoogan. Kipu voi tulla mistä vaan, itselläni ei ole selviä ennakko-oireita ja en nykyään enää oksenna. Mistä apua ja tukea voi saada, Migreeni yhdistyksestä! Katsopa netistä sen sivut, http://www.migreeni.org Kannattaa liittyä yhdistykseen, sieltä saa hyviä vinkkejä ja jopa vertaistukea. Itse aloitin tänä syksynä käymään vertaistukiryhmässä.

    Mukavaa migreenitöntä syksyn jatkoa sinulle 🙂
    Susanna

Kommentoi