Muistan jo pikkutyttönä tien toisella puolella asuessani ihastelleeni isoa tammea vastakkaisen talon pihassa. Tammea ravitsi erittäin tehokkaasti vastakkaisen talon kultaiset noutajat Essi ja Luru. Tammi kasvoi kasvamistaan. Kuten myös minä. Tietämättäni, että joskus tuo tammi on omalla takapihallani. Ihana, iso ja suojeleva tammi, jonka vankalle oksalle mieheni rakensi keinun lapsille. Kesäillat kuluivat pienten linnunpoikasten nälkäistä piipitystä kuunnellen. Tammessa oli myös linnunpönttö. Nyt tammi on poissa. Eräänä helteisenä heinäkuun iltana olin saada sydänkohtauksen takapihallamme törmättyäni yli 10 cm ja pari senttiä leveään oranssiin toukkaan. Puuntuhoojatoukkaan. Otimme selvää, että tuo tuholainen syö jalopuita sisältä päin niin, että puut lopulta tulevat herkiksi myrskyille yms. Kaupungin täti kävi vielä toteamassa, että tammi ei ole terve. Ajatus siitä, että tuo tammi olisi jokin syysmyrsky kaatunut meidän talomme päälle tuntui ahdistavalta. Senpä takia tammi on nyt kaadettu.
Ensimmäisenä kesänä teimme kattavan takapiharemontin.
Tammi säilytettiin antamaan suojaa Suomen polttavalta auringolta 😉
Vuosi sen jälkeen ripustimme tammeen ison keinun, joka on jaksanut monia keinuttaa.
Mutta oli tammesta paljon haittaakin:
– hirmu määrä haravoitavaa
– lahonneet oksat, jotka tippuessaan onneksi vältimme
– hirveä tahmea ”tahna”, jolla tammi värjäsi terassimme,
aurinkovarjomme sekä uudet tuolinpehmusteemme.
– oksa, joka otti peltikattoomme ja rummutti sitä aina tuulisella säällä.
Joten tammen kohtalo on kiteytetty näihin kahteen kuvaan. Josta selviää myös karu totuus takapihastamme. Se vaatii uuden puun. Männyn tai kuusen. Mielellään jo valmiiksi viisimetrisen. Ja mielellään joku saisi tulla sellaisen yöllä istuttamaan. Muuten en suostu huomen aamulla avaamaan sälekaihtimia. En.
 |
| Siinä se on . Nättinä pinona. Sedät tulevat huomenna roudaamaan jämät pois. |
Nyt kömmin pikkuisen Lilian viereen tutkailemaan, josko Pamol ja Pronaxen laskisi kuumeen. Jep, meillä sairastetaan pitkästä aikaa. Mulla kylmänväreet ja kurkkukipu alkoi jo töissä. Lilialla nousi ihan yhtäkkiä kuume 39.6 asteeseen. Reilu tunti Pamolin annosta kuume oli tasan 40. Onneksi oli Pronaxenia lääkekaapissa. Toivotaan, että tehoaa. Joten meillä on huomenna pitkästä aikaa kotipäivä. Päivän sylittelen ja hoivaan toista. Illalla pääsee taas pitkästä aikaa kouluun, ellei nyt ihan hirmuinen lumimyräkkä tule. Kesärenkailla en aio lähteä liukastelemaan.
Kauneimmat kiitokset taas kommenteistanne, ne ilahduttavat joka kerta yhtä paljon <3!
Yöööök kun kuulosti inhalta tuo jättiläistoukka!!:/
Tammet on kyllä ihania puita terhoineen mutta oispa tuollanen saanu meiltäki lähteä!
ihanan iso terassi!!
Paranemisia!! <3
No onneksi on muistot ja kuvat jäljellä;) Kyllä sinä pian totut siihen tyhjyyttä ammottavaan aukkoon….ihmisen silmä onneksi tottuu kaikkeen:)
Vertauskuvana (tosin ei nyt voi verrata upean tammen poismenoon…)esimerkiksi tuo minun keittiön kaapin muutos; ensin tuntui aivan kauhean tyhjältä kun se ruskea kaappi lähti ja tilalle tuli niin vaalea ja matalampi…hui miten tyhjältä seinä tuntui…mutta nyt olen jo näkymään tottunut ja pidän siitä:)
Tarinassasi oli viehkosti ripaus romantiikkaakin mukana: ”Mies ripusti lapsillemme keinun tammen oksille..”
Toivottavasti teillä parannutaan pian! Äidin huoli on aina suuri.
Maija: se oli oikeesti kamala…blondina (kesällä vielä olin hiuksien suhteen tällainen) soitin heti miehelle golfkentälle, että meillä on takapihalla käärmeenpoikanen 😉 Kiitos, onneksi lapsi on hyvävointinen vaikka tämän aamun aamulämpö oli 39.4 ja ennen päikkyjä tasan 40.
Soile: totta, muutos vie aina aikaa. Aiomme pystyttää tilalle pari kuusta tai yhden ison männyn. Eiköhän nekin ihan kivoja ole 🙂
Sally: romantiikkahan on toinen minäni 😉 Kiitos, ihan toisaalta mukavaa tämä sairastelu pitkästä aikaa. Kun ei ole vakavammasta kyse. Tulee ainakin levättyä!