on se, josta tällä hetkellä haaveilen. Tilanne, että töiden jälkeen saa viettää aikaa lasten kanssa. Rojahtaa sohvalle ja ummistaa silmänsä hetkeksi. Ajatus siitä, että things-to-do lista olisi vaihteeksi tyhjä houkuttelee erittäin paljon. Mutta vielä kun jaksaa reilun kuukauden niin sitten on opinnot ohi. Niin ihanaa, kun on ollut opiskella aihetta, jota pitää intohimonaan niin silti on helpotus, että opiskeluhulinat loppuu tai ainakin jää pitkälle tauolle. Ehtii hyvin valmistella joulujuttujakin, kun ei ole opiskeluja. Tosin mielessä siintää jo jatko-opiskelut…jossain muodossa 🙂
Monen tuttuni korvaan tämä voi kuulostaa epätyypilliseltä minulle; ihmiselle, joka on tähän asti elänyt kiireestä. Siitä, että on koko ajan tuhat rautaa tulessa. Aiemmin töissäkin nautin tilanteesta, kun päivän ja viikon työtehtäville ei näkynyt loppua. Oonkohan mä tulossa vanhaksi vai mitä taantumaa tämä on ? 😉
Nämä kolme iltaa riennän suoraan töistä kouluun ja kotiudun vasta yhdeksän jälkeen. Tulee olemaan vaikeaa minulle sekä lapsille. Miestä unohtamatta. Onneksi tuleva lauantai on opiskeluista vapaa, niin voimme jälleen tehdä ruokaa pitkän kaavan mukaan. Ja pelata lasten kanssa. Täytyykin opettaa pikkuisemmalle, että peleissä ei saa huijata. Yhtenä päivänä pelatessamme Afrikan tähteä se voitto timanttinappula löytyi toisen sukkahousujen sisältä jemmasta. Ylpeänä sitä sieltä sitten esitteli ja väitti voittaneensa 😉
Mutta en valita kiireestä, aika aikansa kutakin ja aikuinen ihminen tekee itse omat valintansa 🙂
Tälle illalle opiskelujen huonekalu-osioon tulee piirtää inhokki- ja lempihuonekalu. Aion nyt esitellä omani. Ethän kuitenkaan pahastu inhokkihuonekalustani, siihen liittyy vain niin paljon huonoja muistoja, joita en ala tässä eritellä. Huonekaluna ilman muistoja siis kuitenkin voi olla ihan jees. Lempihuonekaluja on monta. Kartellin Victoria oli hyvä kakkonen, mutta tässä nyt tämän hetken lemppari #1 ja suurin haave:
Kaanin Jazz-tuoli. Joko valkoisella nahalla tai harmaalla. Joulupukki, olehan kuulolla (ja kahdeksan kappaletta, jos mahdollista)!
Ja sitten se inhokki. Sanottakoon, että nahkasohvakin voi olla tyylikäs vanhana ja patinoituneena. Ja tietyn ruskeana. Tai mustana. Mutta ns. halppissohvat, jotka hiostavat ja joiden ”nahka” kuluu liikaa eivät kuulu minun suosikkeihini. Ja jotka ovat vielä etuosastaan linttaan istutut. No, tässäpä tämä.
Jos tarvitsisi valita yksi lempihuonekalu niin mikä se sinulla olisi ?
Kaksi yötä hullareille. Muistetaanhan levätä kunnolla, jotta taas jaksetaan hulluilla 🙂
PS. eli summa summarum: kiireestä johtuen voipi olla, että bloggailu on alkuviikon pienellä tauolla. Mutta heti, kun ehdin tulee juttua niistä Lontoon messuista enemmän…
Vanhaksi ollaan tulossa, samat oireet 🙂
Lemppari, vaikeaa sanoa yksi, mutta tällä hetkellä isoin tolomedon lamppu, artekin tarjoiluvaunu tai K-tuoli ois ne jotka haluis!
Mun lempparihuonekalu on varmaankin toi ihanaihana Pentikin kaappi. Tai mulla on niitä kaksi joten tulee jaettu ykköstila. =D Ne vaan on minusta niin hitsin kauniit, valkoiset ja vähän kulahtaneen oloiset. Ah! Kun tuon ekan kaappini sain, melkein halailin ja pussailin sitä ja toivotin tervetulleeksi kotiin.. =D Yhä vain se tekee mut onnelliseksi. Tai siis NE. Kun piti saada sit se toinenkin.. hih.
Nämä on siis Pentikin edullisimmat kaapit varmaan, ne joita saa myös vaaleanpunaisena, -sinisenä ja -vihreänä ja nykyisin myös tumman puun värisenä. Ihan meinasin pyörtyä onnesta kun pitkän vitriinin etsimisen jälkeen tuo osui kohdalle ja NIIN HALVALLA!! (silloin 390€, nyt hinta 490€)
Inhokkihuonekalua ei meiltä kotoa löydy.. oon heivannu kaikki inhat jo veks. Noin yleisesti se olis ehkä… jaa, en osaakaan sanoa..
Anni: kivoja kaikki nuo, Harri Koskisen K-tuolin haluaisin myös (toki tuo valaisin ja tarjoiluvaunukin kelpaisi ;). Oli jännä huomata, että tuo K-tuoli oli tosi monen lempihuonekalu myös meidän opiskeluporukan kesken 🙂
Heli: =) Ihana tuo kaapin tervetulokäsittely (pusuttelu ja halittelu 🙂 Pentikillä on ylipäätään kauniita huonekaluja!
Tiedättekös, mun piti mennä hullareille, mutta tulinkin töihin! Eli säästöä se on pienikin säästö 🙂 Hyvästi Pentikin valaisimet ;( Ei vais, ajattelin, että kun pian tehdään makkariremppaa niin pohdin tuota valaistusta sitten paremmin. Joten voipi olla, että nuo olisivat sitten joutaneet ”romukoriin” 🙂
Kivaa keskiviikkoa!
Ihan hyvä, että jätit menemättä – oikeasti kun ne pallovalaisimet on TYLSIÄ! Niitä kun tuntuu olevan jo joka toisessa kämpässä…
Meillepä muutti eilen K-tuoli. Pitkän ja huolellisen harkinnan jälkeen 🙂 Otin perinteisellä jalalla, vaikka laippajalka olisi ehkä ollut kauniimpi. Muutama ystäväperhe on vasta äskettäin ostanut uusia tuoleja ja useimmilla laippajalat, siksi päädyin tuohon alkuperäiseen (niin ja ystävillä ei siis K-tuolia, vaan muita nojatuoleja).
Missä opiskelet sisustussuunnittelua? Olen itse käynyt kurssin Helsingissä muutama vuosi sitten, vaikken niitä töitä oikeasti tee. Sisustus on mulle rakas harrastus ja sellaisena taitaa pysyäkin.
Innokkaasti seurailen blogiasi, mukavaa syksyn jatkoa!
Anne
Anne: kiitos kommentistasi ja kiva, että taustalukijatkin ilmottautuvat 🙂 Voih, tuo K-tuoli olisi niin ihana. Perinteisillä jaloilla se on kaunis myös. Itse tosin haluaisin siihen sen pyörivän ja keinuvan moodin 🙂
Tampereella TAMK:n täydennyskoulutuksen kautta opiskelen. Tämä ensimmäinen 9 kk:n opintojakso tähtää sisustusassarin töihin. Jatkokurssista (sisustussuunnittelija) en ole vielä ihan varma, sillä se maksaa noin 4000 euroa. Jaiks.
Kiitos ihanaa syksyä sinullekin, pysyhän ”taajuuksilla” 🙂
-Maria
Hei taas!
Olen käynyt tuon saman koulutuksen, tosin sen sisustussuunnittelija-linjan. Koulutus oli Helsingissä. Mulla oli taustalla sen verran työkokemusta, että menin suoraan tuolle linjalle.
K-tuoli kotiutunut meille hienosti ja nuo perinteiset (ja palkitut!) jalat ovat HIENOT 🙂 Ja värikin (stone-black) on just-se-oikea!