Nyt on opiskelut jääneet kesätauolle (jos ei huomista excua lasketa 😉 ja arki astuu jälleen kuvaan. Ihanaa ! Ensimmäisenä tänä iltana töistä kotiin mentyäni, aion ottaa molemmat tytöt syliini ja istua sohvalla sylikkäin niin kauan kuin pikkuiset siinä viihtyvät (toivottavasti viihtyvät koko jääkiekkopelin ajan ;). 

Alkuviikon aikana olen käynyt kotona vain nukkumassa ja lapset (miehestä puhumattakaan) ovat jääneet vailla äidin hellyyttä ja huomiota. Ja sen huomaa; toinen kiukuttelee minkä ehtii ja toinen protestoi pissaamalla housuunsa. Nättiä. Ihan oikeesti, vähemmästäkin tulee jo huono omatunto ja syyllisyys siitä, ettei vietä enemmän aikaa lastensa kanssa. Mutta nyt on opintokiireet hetkeksi tauolla, töitäkin enää vajaa pari viikkoa ennen lomaa. Luksusta!

Tosin viime päivinä olen miettinyt sitä, että miksi tunnen syyllisyyttä ja huonoa omaa tuntoa siitä, että olen vihdoin ottanut omaa aikaa ja alkanut opiskella alaa, jota rakastan? Eikös jossain vaiheessa ole luonnollista, että äidillekin suodaan syyllistämättä vapaus omaan aikaan ja omiin juttuihin? Yleensähän kun vauva syntyy, niin se on luonnollisesti äiti, jolla  harrastukset lopahtaa (ainakin vähäksi aikaa) ja sosiaalinen elämä kaventuu. Iskät jatkaa jalkkista, jääkiekkoa ja golffia entiseen malliin ;). 

Oltuani Julian syntymän jälkeen 3,5 vuotta kotona (josta noin 3 vuotta liki joka päivä hiekkalaatikon reunalla 😉 ,  ajattelin että nyt saa riittää puistoilut, muskarit, kerhoilut yms. Tällä hetkellä lasken päiviä siihen, että pääsen lasten kanssa kotipuistoon. Otetaan kihvelit ja kahvelit mukaan ja tehdään hiekkalinnoja. Ehkä keinutaankin vähän. Välillä hörpätään eväsmehua ja sitten taas jatketaan. Käydään leikkimässä  lasten kavereiden luona. Pulikoidaan paljussa ja järvessä. Ihmetellään mökillä kaiken maailman ötököitä. Nukutaan päikkäreitä, kun siltä tuntuu. Tai valvotaan kauniina kesäiltana himpun verran pidempään…

(kuva lainattu)

Totuushan on, että kun äiti (ja vanhemmat yleensä) voi hyvin, niin lapset voivat hyvin. Joten pitäkäähän äidit itsestänne huolta ja ottakaa omaa aikaa! Itse ainakin huomaan, että esim. maitokaupassa yksin käynti riittää jo siihen, että kotiin tullessani jaksan taas leikkiä prinsessaleikkejä ja touhuta lasten kanssa uudella innolla.

Prinsessaleikeistä tunnustusten jakoon! Sain Marjalta ja Päiviltä tunnustuksen, josta haluan vielä kauniisti kiittää ja kumartaa 🙂 Aion nyt olla tylsä ja jakaa saamani tunnustuksen kaikille lukijoilleni sekä blogeille, joita seuraan. Ja jopa niille blogeille, jotka eivät välttämättä ole päivittyneet tuohon listaani, mutta joissa käyn jättämässä kommenteja 🙂 Here you go ladies (and gentlemen):

Ja edelleen HOXHOX te vanhan blogini lukijat, liittykäähän myös tämän uuden blogini lukijaksi. Siirron myötä noin 10 lukijaa on kateissa 🙂

Lupaamiani postauksia (ks.alla) tulee myös lähipäivinä 🙂

Mulla on uusi intohimo: halloumi-juusto (ai niin, olen tainnut unohtaa kertoa, että ruokaremontti on jäänyt kaiken kiireen jalkoihin ja jatkuu jälleen ensi maanantaina). Tänä iltana (heti sylittelyn jälkeen) aion tehdä grillattua halloumi-juustosalaattia. Salaattini tulee koostumaan juuston lisäksi seuraavista aineksista:

grillattua broileria

grillattua ananasta

jäävuorisalaattia

tammenlehväsalaattia

kurkkua

tomaattia

salottisipulia

leipäkrutonkeja

pinjan siemeniä

ja tähän lisukkeena joku ihana kastike. Öljypohjainen. Nam.

Nauttikaahan auringosta niin kauan kuin sitä kestää 🙂