Nyt on opiskelut jääneet kesätauolle (jos ei huomista excua lasketa 😉 ja arki astuu jälleen kuvaan. Ihanaa ! Ensimmäisenä tänä iltana töistä kotiin mentyäni, aion ottaa molemmat tytöt syliini ja istua sohvalla sylikkäin niin kauan kuin pikkuiset siinä viihtyvät (toivottavasti viihtyvät koko jääkiekkopelin ajan ;).
Alkuviikon aikana olen käynyt kotona vain nukkumassa ja lapset (miehestä puhumattakaan) ovat jääneet vailla äidin hellyyttä ja huomiota. Ja sen huomaa; toinen kiukuttelee minkä ehtii ja toinen protestoi pissaamalla housuunsa. Nättiä. Ihan oikeesti, vähemmästäkin tulee jo huono omatunto ja syyllisyys siitä, ettei vietä enemmän aikaa lastensa kanssa. Mutta nyt on opintokiireet hetkeksi tauolla, töitäkin enää vajaa pari viikkoa ennen lomaa. Luksusta!
Tosin viime päivinä olen miettinyt sitä, että miksi tunnen syyllisyyttä ja huonoa omaa tuntoa siitä, että olen vihdoin ottanut omaa aikaa ja alkanut opiskella alaa, jota rakastan? Eikös jossain vaiheessa ole luonnollista, että äidillekin suodaan syyllistämättä vapaus omaan aikaan ja omiin juttuihin? Yleensähän kun vauva syntyy, niin se on luonnollisesti äiti, jolla harrastukset lopahtaa (ainakin vähäksi aikaa) ja sosiaalinen elämä kaventuu. Iskät jatkaa jalkkista, jääkiekkoa ja golffia entiseen malliin ;).
Oltuani Julian syntymän jälkeen 3,5 vuotta kotona (josta noin 3 vuotta liki joka päivä hiekkalaatikon reunalla 😉 , ajattelin että nyt saa riittää puistoilut, muskarit, kerhoilut yms. Tällä hetkellä lasken päiviä siihen, että pääsen lasten kanssa kotipuistoon. Otetaan kihvelit ja kahvelit mukaan ja tehdään hiekkalinnoja. Ehkä keinutaankin vähän. Välillä hörpätään eväsmehua ja sitten taas jatketaan. Käydään leikkimässä lasten kavereiden luona. Pulikoidaan paljussa ja järvessä. Ihmetellään mökillä kaiken maailman ötököitä. Nukutaan päikkäreitä, kun siltä tuntuu. Tai valvotaan kauniina kesäiltana himpun verran pidempään…
(kuva lainattu)
Totuushan on, että kun äiti (ja vanhemmat yleensä) voi hyvin, niin lapset voivat hyvin. Joten pitäkäähän äidit itsestänne huolta ja ottakaa omaa aikaa! Itse ainakin huomaan, että esim. maitokaupassa yksin käynti riittää jo siihen, että kotiin tullessani jaksan taas leikkiä prinsessaleikkejä ja touhuta lasten kanssa uudella innolla.
Prinsessaleikeistä tunnustusten jakoon! Sain Marjalta ja Päiviltä tunnustuksen, josta haluan vielä kauniisti kiittää ja kumartaa 🙂 Aion nyt olla tylsä ja jakaa saamani tunnustuksen kaikille lukijoilleni sekä blogeille, joita seuraan. Ja jopa niille blogeille, jotka eivät välttämättä ole päivittyneet tuohon listaani, mutta joissa käyn jättämässä kommenteja 🙂 Here you go ladies (and gentlemen):
Ja edelleen HOXHOX te vanhan blogini lukijat, liittykäähän myös tämän uuden blogini lukijaksi. Siirron myötä noin 10 lukijaa on kateissa 🙂
Lupaamiani postauksia (ks.alla) tulee myös lähipäivinä 🙂
Mulla on uusi intohimo: halloumi-juusto (ai niin, olen tainnut unohtaa kertoa, että ruokaremontti on jäänyt kaiken kiireen jalkoihin ja jatkuu jälleen ensi maanantaina). Tänä iltana (heti sylittelyn jälkeen) aion tehdä grillattua halloumi-juustosalaattia. Salaattini tulee koostumaan juuston lisäksi seuraavista aineksista:
grillattua broileria
grillattua ananasta
jäävuorisalaattia
tammenlehväsalaattia
kurkkua
tomaattia
salottisipulia
leipäkrutonkeja
pinjan siemeniä
ja tähän lisukkeena joku ihana kastike. Öljypohjainen. Nam.
Nauttikaahan auringosta niin kauan kuin sitä kestää 🙂
Älä suotta tuhlaa aikaa syyllistämällä itseäsi. Ollakseen hyvä äiti ja jaksaakseen arjen pyöritystä, on saatava välillä omaa aikaa ja itselle mieluisaa tekemistä. Sillä äiti-ihminen ei ole kuitenkaan vain äiti, vaan myös vaimo, ystävä, työntekijä, harrastuksissa viihtyvä. Asiat täydentävät toisiaan eivätkä ne ole toisiltaan pois, vaikka niin yleisesti luullaan. Äitiys on uhrautumista ja itsensä laittamista likoon, päivä toisensa jälkeen, vuosi vuodelta uurastamista. Mutta kukas äidin akkuja lataa, jollei äiti itse? Ota siis hyvällä omalla tunnolla hetkiä itsellesi. Niin minäkin teen. Lapsetkin tykkäävät enemmän iloisesta ja ”kiltistä” äidistä!
PS. Ja muista kertoa joka välissä, kuinka rakastat sitä golffaavaa-jalkkistapelaavaa-lätkähurmuriasi 😉 Toimiva parisuhde on onnellisten lasten koti!
Oih, asuttaispa lähempänä! Tulisin mieluusti kanssasi salaatille – kainalossani patonkia ja pullo raikasta valkkaria 😉
Tää on varmaan tätä tuttua ”aina toisin ois paremmin”- vaihetta:) Eli kun olet kotona se alkaa puuduttaa ja kaipaisit töihin. Ja kun taas olet töissä tms niin sittenkin se kotonaolo olisi paras vaihtoehto.
(Eikä tätä tietenkään helpota tämä ”hyvä äiti pitää lapset kauan kotona vs kotonakasvatetuista lapsista ei tule sosiaalisia”-jne dilemma joka myös meidän kotiäitien päätä pyörittää:))
Huh, mä jo vähän kauhulla odotan Ronjan loman alkua ensi viikon jälkeen. 2kk kotona josta Aapo on vain kuukauden kotona. No, täytyy kehitellä ohjelmaa ja kyläilyjä jne
Ja mikäpä sen paremmin kotiäitiyteen sopisikaan kuin että juuri kun innostun näpyttelemään vastausta niin rattaista alkaa kuuluun ääni:)
Ps. Oli kiva nähdä teidän muuta perhettä;)
Kiitos Sally rohkaisevista sanoista! Täytyy muistaa ladata akkuja….vaikka se välillä unohtuukin 🙂 Tervetuloa, jos vaikka tähtäisin ruoan tuohon klo 17.30 ja sinä painat kaasujalan pohjaan 😉
Minna: Nauti Ronjan lomasta! Mä ainakin huomaan, että kun olen tyttöjen kanssa kolmisin kotona niin kaikki on helppoa; kun on toinen aikuinen niin on valinnanvaraa kiukutellakin 😉 Hyvä, että Mika muisti antaa teille sen turvaistuimen. Itse olisin unohtanut!
Mikähän siinäkin on kun äitien pitää aina tuntea syyllisyyttä tekemisistään..Ja isät saavat tehdä mitä huvittaa ilman syyllisyyden tunteita!:)
Sinä voit olla ylpeä itestäsi kun olet lähtenyt opiskelemaan ammattia josta tykkäät,syyllisyydet saat kokonaan unohtaa!! 🙂
Ihanalta kuullostaa salaatti,nam!Itsekin tykkään ruokaisista salaateista ja varsinkin näillä helteillä.Täytyypäs ottaa ohje talteen! 🙂
Mukavaa viikon jatkoa ja loman odottelua! 🙂
[…] opintokiireet hetkeksi tauolla, töitäkin enää vajaa pari viikkoa ennen lomaa. Luksusta!” (täältä) Tuntuu kuulkaa kuin mikään ei olisi muuttunut. Ja silti kaikki olisi muuttunut. Vanhoja […]