Vai onko? Mulle ainakin pimenevät illat ja elokuu merkitsevät syksyn tuloa. Vaikka kai se elokuu vielä virallisesti on kesäkuukausi. Aika on kuitenkin pakata kesäkamppeet takaisin laatikkoihin ja ottaa syksy vastaan lämpimin vaattein.

Kesään tänä(kin) vuonna kuului pellavaa, turkoosia, korallia…

Tänä kesänä tuli oltua vähemmän mökillä ja enemmän kotona. 

Mikään ei voita mökkisaunaa, mutta jotenkin tuntui, että kotonakin sai rentouduttua 

tarpeeksi hyvin eikä kaivannut sitä aiempina vuosina 

tarvitsemaansa maisemanvaihdosta. Myös joka kesäinen matkakuume 

vaivasti tänä kesänä vähemmän kuin aiempina. Johtuen ehkä siitä, että ilmat suosivat jälleen kerran 🙂

Hirveän paljon työtä ei ole tiedossa omien kesäkamppeiden

varastoinnissa. Sillä totta puhuakseni mulla on vaatehuoneen

lattia täynnä laatikoita ja pusseja, joissa on kesävaatteeni. 

En siis edes ottanut niitä virallisesti esille. Aina tarpeen tullen

tuli pengottua pussukoita ja tehtyä löytöjä. Lasten vaatehuoneet 

tosin tulevat kokemaan täyssiivouksen, sillä suuri osa vaatteista on jo jäänyt pieneksi. 

Tänään teimmekin täsmäiskun tyttöjen kanssa Ideaparkkiin ja ostimme ison kasan käyttövaatteita syksyn varalle. Aikaa kului reilu 20 minuuttia ja tämä sisälsi kassalla jonottamisen. Tehokasta, sanoisin 😀 Huomenna shoppailusaldon tulosta…

Ihanaa lauantai-iltaa sinulle ♥ ….vielä on kesää jäljellä… 🙂

Niinhän sitä luulisi. Mutta viime päivien uutiset ovat viestittäneet muuta. Ei voi muuta kuin ajatella, että miksi? Vihastuttaa. Surettaa. Mikä oikeus kyseisellä henkilöllä oli toimia niin kuin toimi? Missä on moraali ja sympatia? What’s wrong with human kind? Onko elämä nykyään ajatutunut siihen, että liian moni ihminen pääsee erakoitumaan, katkeroitumaan tai tuntemaan vihaa uskonnon tai poliittisen aatteen vuoksi? Who knows, mutta silti ei voi elää loppuelämäänsä kuplassa ulkomaailman ulottumattomissa. Äitinä voin vain kuvitella tuskan, joka tällä hetkellä  painaa liian monen norjalaisäidin rintaa.

♥Today don’t beg, don’t ask, just thank God in silence for all the blessings in your life.♥ // Paulo Coelho

Ihastuin monessa blogissa bongaamiini SuviMaria Designin koruihin, joten rakkaat saivat paikkansa myös läheltä sydäntäni korun muodossa.

Olen kyllä n i i n onnellinen, kun mulla on kaksi tyttöä. Saan elää lapsuuttani heidän kauttaan uudelleen ja innostua ihanista tyttöjen jutuista. I love pink 🙂 Onnellinen olen myös uusista ihanista ihmisistä, joita olen viime aikoina tavannut. Yksi heistä on ihana Marja, joka vieraili meillä eilen ihanien tyttäriensä kanssa. Naisenergiaa ja kikatusta riitti liki viiden tunnin ajan 🙂 Vaikka tytötkin olivat tavanneet vain kerran aiemmin niin saman tien alkoi leikit. Yhtälailla meillä aikuisilla riitti paljon juteltavaa ja yhteistä tuon päivän aikana. Tytöt saivat tuliaisiksi rannekorut (olikohan näillä joku nimikin…?), joista eivät malta luopua edes unien ajaksi.

 

Taas tuli elämänlankaan muutama vuosi lisää naurun ansiosta. Marjan blogista voitte käydä vilahduksia eiliseltä. Tämän kesän aikana olen tullut tulokseen, että parempi antaa lasten välillä leikkiä rauhassa (=sotkea mielin määrin 😉 kunhan on hauskaa. Samalla saa itse sen pienen hengähdystauon. 

Kiitos vielä Marja & co kivasta päivästä ja kauniista koruista! ♥

Ja teille muille ihanaisille kiitos ihanista kommenteistanne ja kiitos, kun jaksatte täällä käydä ♥ Meillä on elämä tällä hetkellä aivan pihalla, mutta eiköhän syksyn sateet aja jälleen minutkin koneen äärelle ja kommentoimaan blogejanne.

Aurinkoisia heinäkuun päiviä toivotellen,

Sade yllätti illan suussa ja antoi oivan tilaisuuden siivota meidän sikolätiksi muuttunut kämppä siistiksi. Elämä kun on pyörinyt ulkona viimeisen viikon niin pyykit ovat odottaneet pesijäänsä ja pölypallot imuroijaansa. Nyt on imuroitu, pesty lattiat, pyyhitty pölyt, siivottu suurennuslasin kanssa keittiön tasot (rakastan puhdasta keittiötä) ja laitettu pyykkiä. Ja nyt kun elämän muut perusasiat on kunnossa (ja mies golfkentällä 😉 ehtii jälleen bloggaamaan.

Tämän hellejakson aikana olen kehittänyt itselleni addiktion; Coca Cola Zeron. Sitä voisi juoda monta tölkkiä päivässä. Aikoinaan Kanadassa asuessani vaihdoin kaikki virvoitusjuomat kevytversioihin. Diet Pepsiä kului paljon. Tiedän, aspartamiini ei ehkä edesauta terveyttä mutta tuskin ne normiversioiden sokerimäärätkään terveyttä edistää. Tällä hetkellä on tilanne, että kaikki tavan kokikset ja spritet maistuu jotenkin äitelän makeiltä. Samoin Pepsi Max. Zero on aivan ykkönen 🙂

Näissä hellepäivissä on se ihanuus, että saa luvan kanssa istua ulkona ja turista joko oman perheen kesken tai sitten ex-tempore vieraiden kanssa. Tänäänkin  saatiin ex tempore ruokavieraita (terkkuja vaan 🙂 ja tunnit hurahti maailman menoa ihmetellessä.

Välillä toki on kiva käydä kaupungilla jädellä tai kavereilla kylässä, mutta kyllä oma takapiha tai vanhempien mökki on ykköspaikka helteillä. Tänä aamuna lähdettiin käymään helteisellä Tallipihalla. Siellä olikin jos jonkinlaista actionia. Kasvomaalaukset koristivat pieniä poskia pienen hetken. Hikisen iltapäivän kuluessa nekin olivat pian historiaa.

Asiasta kolmanteen; huomasin kauhukseni, että pari kolme blogia, jota olen aktiivisesti seurannut ovat laittaneet ”ovensa säppiin”: Anni ja Aamunkukka, toivottavasti teillä on kaikki hyvin ♥

Nyt saunaan ja unille. Jos jotain haittapuolta helteistä tai kesästä ylipäätään löytää, niin sen että illat venyvät armottoman myöhään. Puolen yön paikkeilla kun menee nukkumaan ja herää töihin puoli seiskan maissa niin ei auta syyttää muita kuin itseään, kun töistä ei tahdo tulla mitään 🙂

Toivotaan, että ensi viikolla ei nyt ihan mennä kymmeneen asteeseen; mä nääs kaivoin vasta nyt kesävaatteet esille 🙂 Ihanaa alkuviikkoa sinulle!

”Oi mikä ihana ilta
voi tapahtua mitä vaan
Hän tapaa monta ystävää
Mut toivoo että tapais jonkun
joka olis vielä enemmän 

Hän nousee ylös kylpyammeesta
Pitkät hiukset kietoo pyyhkeeseen
Hän laittaa kyntensä
Lähtee ulos lämpimään ilmaan”

Ei tähän helteeseen kyllästy ikinä. Ainakaan minä. Kesän lapsi kun olen 🙂 Löysin menneellä viikolla itsestäni uuden piirteen; töistä oli kiire kotiin vetämään biksut päälle. Alta aikayksikön löffäsin jo takapihalla auringon lämmössä. No tokihan siinä tuli lapset syötettyä sitä ennen 🙂 Mutta aina ennen olen ollut sitä mieltä, että ilta-aurinko ei rusketa. Ja kattia kanssa. 16.30-19.30 on parasta arskotteluaikaa. Aurinko päivettää polttamatta. Tänään sain tuta Suomen leveysasteella ensimmäisen palamisen suojakertoimen kanssa. Suojakerroin on 15 ja enkä edes ihan hirmuisesti auringossa ollut. Nyt punottaa rinta ja selkä. Huomenna täytyy vissiin oleilla hiukkasen varjossa. Näin vanhemmiten (kamala sana 😉 on tullut paljon varovaisemmaksi auringon kanssa.

Lisäksi meillä oli vihreää salaattia. Ei näin kuumalla pysty syömään mitään raskasta…

…paitsi taitaa tuo rosmariiniaurinkokuivattutomaattifocaccia kuulua tuohon raskaaseen sarjaan 🙂 Jännä juttu, kun on jättänyt kokonaan vaalean leivän pois niin yksikin pala (puolikkaasta pellillisestä focacciaa puhumattakaan) vaaleaa leipää saa sellaisen turvotuksen ja ähkyn päälle, että oikein pahaa tekee. En muista mistä olen aikoinaan tämän ohjeen focacciaan ottanut, mutta tällä ohjeella onnistuu aina:

4 dl vettä

1 pss kuivahiivaa

pari tl suolaa

yksi tl sokeria (tosin meillä ei ollut hienoa sokeria niin lurautin vähän siirappia)

noin 9-10 dl vehnäjauhoja

desi oliiviöljyä

pilkottua aurinkokuivattuja tomaatteja

1. sekoita pari desiä jauhoja, suola, sokerija kuivahiiva

2. sekoita joukkoon käden lämpöinen vesi

3. ala lisäämään jauhoja kädellä taikinaa vaivaten

4. loppuvaiheessa lisää aurinkokuivatut tomaatit sekä öljy

5. anna kohota kaksin kertaiseksi

6. levitä pellille tai tee pieniä leipäsiä -> anna jälleen kohota

7. voitele kohonnet leivät/kohonnut leipä runsaalla öljyllä

8. painele sormella kuoppia leipään, laita esim. oliiveita ko. kuoppiin

9. ripottele päälle merisuolaa (mulla oli nyt vain tavallista) 

ja esimerkiksi rosmariinin oksia (tai kuivattua kuten mä 🙂

10. paista 225 asteessa noin 15 mins, leipiä vähän vähemmän, kunnes pinta on kauniin värinen

11. uunista pois ottamisen jälkeen mä pirskottelen päälle vielä vähän öljyä

”Mikä ihana ilta
voi tapahtua mitä vaan
Hän tapaa monta ystävää
Mut toivoo että tapais jonkun
joka olis vielä enemmän 

Myöhemmin rantakadulla
nämä kaksi kohtaavat toisensa
He katsovat hetken laivoja
Sitten eroavat
omille teilleen taas.”

Ihanaa iltaa muruset, nähdään taas pian ♥