Hih, olin jo hiukkasen tuskastumisen partaalla viime yönä, kun oli kuuma. Ei saanut nukuttua. Ei saaneet lapsetkaan. Toivoin sadetta. Ja nyt kun sitä vettä tulee taivaan täydeltä, niin olen aivan myrkyn nielemä. Mitä nyt kuuluu tehdä? Sisäleikkejäkö? Ei milloinkaan hyvä 🙂 No, mummu ja taata hakivat pikkuiset heille iltapäiväksi leikkimään. Me miehen kanssa suuntaamme Ikeaan (ekaa kertaa Tampereen Ikeaan…jo oli aikakin.). Haaveilen Lilian huoneeseen kirjoituspöytää, jossa olisi tilaa muovailla ja piirrellä. Ehkä samanlaista kuin Julian huoneeseen ostettiin. Tosin valkoisilla jaloilla. Kuva täällä.

Kesän parasta antia ovat vierailut. Meillä ja muualla. Rakastan itse tarjota vieraille erilaisia ruokia ja pikkusuolaisia (makeista puhumattakaan). Pari hyvää tärppiä, jotka tarttuivat mukaan parilta viime vierailulta.

Ensinnäkin maailman helpoin pikkusuolainen, johon tarvitaan Tuc-keksiä, Viola paahdettu chili tuorejuustoa sekä vihreää oliivia. (Kiitos Tuuli ja Pasi) Så här:

Toiseksi grillatut banaanit (Thanks Jonna & Teemu). Nämä olin unohtanut aivan täysin. Eli viillot banskun molempiin päihin sekä vaakatasoon yksi pitkä viilto. Koloseen laitetaan pari Fazerin sinistä palaa. Grilliin paahtumaan noin 10 minuutiksi (niin, että kuori mustuu ja banaani löllöstyy). Nautitaan lämpimänä vaniljajäätelön kera. Voisin kuvitella, että nämä toimisivat kevyesti ilman suklaatakin:

Tässä vielä tunnelmat hetki sitten takapihaltamme (onneksi öljysimme terassin jo toissapäivänä, ettei öljyt huuhtoudu sateen mukana!):

Sadeterkkusin,

Jee, kerrankin mä voitan jotain! Voitin Sallyn blogista Vickanin ja Danielin kuvalla varustetun tiskirätin. Raskiikohan tuota edes käyttää 🙂 Kiitos vielä arpajaisvoitosta Sallylle!

Kaikkien teidän muiden blogeja olen kyllä lueskellut aina ulkona hengailun välissä, mutta oma blogi kuten myös kommentoinnit on nyt niin jäissä helteistä huolimatta. Toivotaan, että kun helteet helpottaa niin bloggailu alkaa taas saamaan enemmän aikaa 🙂 

Vielä kolme viikkoa jäljellä lomaa, johon mahtuu vielä mm. Köpiksen reissu, Muumimaailmaa, Lintsiä ja korkeasaarta ja ehkä Titi-nallen taloakin.

 kuva lainattu

Vuonna 1997 lyötyäni äärettömän määrän huteja (en siis osunut edes palloon) Messukylän golf rangella päätin, että golf ei ole minun juttuni. Jotenkin äitini sai houkuteltua minut kuitenkin golf-kurssille. Äitini oli suorittanut green cardin jo nelisen vuotta aiemmin ja oli aivan hurahtanut lajiin. Itse ihmettelin suuresti, miten joku laji voi viedä noin mennessään. Kurssille mars siis! Ja siitä se sitten lähti…

Ostimme Lakeside golfista perheosakkeen ja olimme siellä äitini kanssa parhaina aamuina jo ennen seitsemää pelaamassa. Tämä tarkoitti, että kotiovelta lähdettiin jo kuuden pintaan. Terasseilla istumiset iltaisin loppuivat kavereideni mielestä aivan liian aikaisin, minun osaltani. 

Pelasimme neljä kesää noin 3 kierrosta / viikkot tahdilla.  Tähän vielä miljoona koria lyötyjä rangepalloja päälle. Ja silti tasoitus junnasi viiden kymmenen pintaan. Mutta en ajatellut luovuttaa. Jos kerta muutkin osaa niin miksen minä? Oli uudet mailat, uudet pallot, uudet hanskat. Joten välineistä se ei ollut kiinni.

Tavatessani aviomieheni jäi golf-harrastukseni täysin, sillä mieheni aika kului rullakiekon ja jääkiekon parissa. Esikoisemme synnyttyä mieheni lopetti aktiivisen jääkiekon harrastamisen ja rullakiekon peluun ja alkoi golfaamaan. 

Itse aloin pari vuotta sitten haaveilemaan jälleen golfista ja otin ystäväni kanssa tunteja. Sain kuin sainkin tasoituksen laskemaan 43:een. Viime kesänä ei tullut juurikaan golffattua, mutta tänä kesänä (olkoonkin, että on jo heinäkuu ja sain vasta eilen huolletua mailat) aion päästä jälleen sisään lajiin, jota samaan aikaan rakastan ja vihaan niin suuresti 🙂

Syitä miksi minä rakastan golfin peluuta:

* saa liikuntaa huomaamattaan (sykemittarini mukaan meni 4,5 h:ssa reilut 1600 kcal hyvällä rasvanpolttosykkeellä)

* saa olla ulkona

* laji antaa jatkuvaa haastetta

* tutustuu uusiin ihmisiin

Syitä miksi minä vihaan golfin peluuta:

* kun aina (lue: useimmiten) ei vain kulje 😉

* kierros vie niin kauan aikaa

* tietty ihmistyyppi kentällä saa vereni kiehumaan

Tänä kesänä tasoitukseni tulee laskemaan 36:een! Ollakin, että en ole edes harjoitusswingiä tehnyt. Mulla on katsokaas uusi asenne; lähipeli ratkaisee. Ei haittaa, vaikken hutmasekaan 200 metrin aloituslyöntiä. Pääasia, että chipit ja putit onnistuu. Mun uusi motto on kaikkien tuntema

Kerron sitten miten kävi, ensi keskiviikkona ensimmäinen kierros edessä. Sitä ennen armotonta harjoittelua, lenkkiä ja kanapastaa 🙂

Auringon säteitä kaikille toivotellen,

Lähdettiin tytsyjen kanssa aamulla Tokmannilta ostamaan uimapatjoja mökille ja hieman ihmettelinkin, että mitä nyt niin tälläytyivät (ja vielä samiksiksi). Kunnes Tokmannin pihassa tytsyjä odotti karu totuus; ”Äiti, ei tää ole se sama Stockmann, missä me yleensä käydään”. Tokmanni kuin Tokmanni 😉

Meille tuli SAS:lta vastustamaton tarjous nyt kun roima määrä pisteitä menee vanhaksi; lähdemme siis kaikki ilmaisilla lennoilla Kööpenhaminaan parin viikon päästä kolmeksi päiväksi. Mainittakoon, että kaksin olisimme mieheni kanssa päässeet viettämään Amsterdamin tai Berliinin reissua. Mutta päädyttiin nyt perhelomaan. Eihän se kahdenkeskeinenkään aika pahitteeksi olisi ollut…

Ihanaa, katsoin juuri 10 päivän sään ja tämä helle jatkuu!!! Ensi yöksi ainakin tänne Tampereelle luvattu rajua ukkoskuuroa, hui! 

Kivaa tiistai-iltaa 🙂

Kiitos ihanaiset runsaasta arvontaosallistumisesta ja suurkiitos myös uusille lukijollekin 🙂 

Ihana aamu puistotreffien merkeissä takana. Piristävää 🙂

Hypätäänpäs Suomesta hetkeksi taas Ranskaan ja tarkemmin Pariisiin. Päätimme tehdä puolen päivän reissun Pariisiin, sillä äitini ei ole koskaan käynyt ko. kaupungissa. Hotellimme edestä junalla kesti vain 25 minuuttia riemukaarelle. Päätimme olla oikein turisteja ja ottaa sightseeing bussin 2 h 15 mins kestävän kierroksen. Avonaisen bussin yläkerrassa tosin tuuli niin, että oksat pois. Mutta päänähtävyydet tuli nähtyä! Parin viimeisen pysäkin ajaksi onneksi pääsimme katettuun etuosaan. Bussi oli hop on- hop off bussi ja kahden päivän lippu oli vain 24 euroa. Siis mielestäni järjettömän halpa!

Olenkos maininnut, että meidän tytsyt on mitä arimmasta päästä mitä ääniin tulee? Metroasemmalla oltiin mummun kainalossa kädet korvilla 🙂

Seuraavana päivänä lähdettiin junalla kohti lentokenttää, tytöillä uudet Minni-takit tulivat tarpeeseen; oli bbbbrrrr…kylmä!

Lentokentällä oli aikas kivoja julisteita…ja tunnin mittainen lähtöselvitystiskijono!