Hip hei, täällähän minä!
Sotkeutuneena skissipaperiin ja suhdeviivottimeen. Ainakin melkein. Hiuksia päästä repien. Tulin vain kertomaan, että en ole jättänyt teitä! Kiirusta vaan pukkaa. Eikä niin vähääkään. Töissä kiire, koulussa kiire (kiire on lievä sana koulutöiden suhteen), kotona kaksi huomiota kaipaavaa lasta ja mies (enkä yhtään heitä siitä moiti), oma koti kullan kallis on myös jäänyt vähemmälle huomiolle, pyykit odottaa laittajaansa. Tosin mieheni on ihana, kun siivoaa ja pitää kodin kunnossa. Silti se kaipaa ”naisen kosketusta”. Se koti nimittäin 🙂 Tänään oli ensimmäinen ilta tällä viikolla, kun olin kotona. Ensimmäisenä tietysti halittelin lapset kolmen päivän edestä, mutta sitten oli pakko kohennella sohvatyynyt, laittaa viltit ja shaalit ojennukseen, viikata loput pyykit, sytyttää kynttilöitä ja takka.
Ja tiedättekö mitä; olen huomannut, että mitä enemmän on pois kotoa niin sitä rakkaammalta se oma koti tuntuu. Edes meidän kamalan tunkkaiset olkkarin tapetit sohvasta puhumattakaan ei tunnu enää niin pahalta. Odottakaa siis valkoiset Kivikit Ikeassa vielä vähän aikaa! I love my home the way it is right now!
Ai niin, suurkiitokset kommenteistanne edelliseen postaukseeni ♥
Takkahuoneemme on tällä hetkellä (keittiön kanssa) kotimme käytetyin huone. Sillä siellä sijaitsee televisio 🙂 Sohva on osoittautunut näiden yhdeksän kuukauden aikana maailman parhaimmaksi löhösohvaksi. Se on tarpeeksi syvä niin, että siinä pystyy kaksikin ihmistä makoilemaan vierekkäin. Koko perhe mahtuu siihen myös vallan mainiosti leffailtaa viettämään. Sohva on Furninovan Royan. Ja ehdottomasti hintansa väärti!
Vaikka lauantai kuluu koulussa niin viikonloppuna tulee postausta Habitaresta sekä toivottavasti Mustapekka-projektin lopulliset tunnelmakuvat. Huone huoneelta! Kyllä on kuulkaas ollut projetkin kanssa sellaisia synnytystuskia, että oksat pois. Mutta samalla niin kivaa ja antoisaa!
Nyt pikainen blogikierros (kommentoinnit taitaa jäädä myös viikonlopulle…), sillä huomen aamulla tähtään töihin kukon laulun aikaan tekemään koulutyötä ennen kuin puhelimet alkavat piristä!
PS. Tässä vielä tämän hetken yksi lemppareistani: Tuure Kilpeläinen ja Valon Pisaroita