Lähtölaskenta lomalle on alkanut ja eihän sinne aurinkoon ihan kalkkilaivan kapteenina sovi mennä! Tänään aamukammassa jäljellä enää 24 piikkiä. Oli siinä ollut Löytötavaratalon myyjällä pokassa pitelemistä, kun mies oli näin kevään kynnyksellä mennyt kyselemään joulukalentereita. Lapsille vähän niin kuin aamukammoiksi. No ei ollut löytynyt, joten näillä näkymin meille raahataan se iso joulusukkakalenteri esille. Mikäs siinä, kunhan eivät sitä keittiöön tai olohuoneeseen tuo ja jos joku muu täyttää sen mun puolesta. Tää tonttu on lomilla ens marraskuuhun asti 🙂
Biksukuntoon on vielä mahdollisuudet päästä; ruokailut olleet kunnossa (vähähiilihydraattipitoinen ruokavalio muuten oikeasti toimii), mutta liikunta on nyt vähän tökkinyt parin päivän ajan. Eikä tämä päällä oleva flunssakaan sitä edistä. Lomagarderoobia pitäisi pikkuhiljaa alkaa kasaamaan. Tai no, eihän sinne nyt hirveästi vaatteita tarvitse ottaa, mutta lähinnä lapsille mekkoja yms. täytyy tilata H&M:ltä. On muuten jännä juttu, että Thaimaasta löytyy aikuisille ihan mitä vain vaatteita, mutta mulla on ollut vaikeuksia löytää sieltä pienille lapsille vaatteita, jotka olisivat mukavia päällä. Ilman mitään ”Made in Phuket”-tekstejä. Myös uv-uikkarit täytyy testata. Veikkaanpa, etteivät enää mahdu tytsyjen päälle.

Viime vuonna löysin täydellisen itseruskettavan Bare Escentualsilta. Erittäin luonnollinen ja ei lainkaan liian oranssi lopputulos tulee Faux Tan-voiteella. Joka on kaiken lisäksi helppo levittää, sillä se on väriltään ruskea. Raitojakaan tällä en ole onnistunut saamaan 🙂 Toki pitää huolehtia siitä, että iho on kuorittu ja kosteutettu ennen voiteen levittämistä huolella.
Ensimmäisen levityskerran jälkeen tulee luonnollinen päivetys. Seuraavana päivänä levittää uudemman kerran niin saa jo aika hyvän rusketuksen aikaan.
Solariumissa kävin aikoinaan paljonkin, mutta nyt ajatus solkusta ja sen haitoista pelottaa… uskallatko sinä käydä solariumissa?
Suihkurusketus on mulla vielä kokematta, joten kokemuksia siitä ottaisin mielelläni vastaan, kiitos 🙂
Sitten asiasta kolmanteen; katsoin eilen jotain synnytyssairaalaohjelmaa (jenkeistä) ja mulle tuli niin paha olla. Siinä oli yksi äiti, huumeriippuvainen, joka ei ollut odotusaikanakaan päässyt huumeista irti vaan sai aikamoisia vieroitusoireita synnytyksenkin aikana. Pari tuntia synnytyksen jälkeen toinen oli jo lähdössä sairaalasta pois (oli jo aiemmin päättänyt antaa vauvan adoptioitavaksi), mutta halusi vielä pitää vauvaa sylissään hetken. Se tuska oli aivan käsin kosketeltava, joka sillä äidillä oli, kun piti sitä vauvaa sylissään hyvästellessään ja laskiessaan pikkuisen takaisin sänkyyn. Siis aivan jotain musertavaa. Mä toki ymmärrän, että hän teki varmastikin parhaimman ratkaisun vauvansa takia. Mutta olisiko voinut tehdä muutoksen omassa itsessään, kun oli huomannut olevansa raskaana? Ja ihan oikeesti, tämän takia mä valvoin puoli yötä ja murehdin! Ei ole helppoa olla yliherkkä ja ottaa muiden ongelmia omakseen 🙂 Täytyis vissiin vähän karaistua!
Nyt mä jatkan hypnotisoitumistani noiden räystäältä tippuvien vesipisaroiden tuijottelemisen merkeissä, aurinkoista torstaita :)!
-Maria-