Elettiin viime vuoden elokuun puolen välin aikoja. Ihanaa elokuun iltaa, jolloin lapset olivat menneet sänkyyn ajoissa ja itselläni oli hetki laatuaikaa omassa seurassani ennen nukkumaanmenoa. Iltaa, jolloin yleensä olisin nauttinut tuosta turvallisesta pimeästä, joka oli laskeutunut valoisien kesäöiden jälkeen. Tuoden tullessaan tuulahduksen tulevasta. Pimeistä syysilloista, jolloin fiilistellään oman kodin turvassa sateen ropistessa ikkunaan. Sujahdin puhtaisiin lakanoihin kirjan kanssa ja nostin koiran jalkopäähän jalkoja lämmittämään. Pian uni vei voiton ja nukahdin. Havahduin kuitenkin kevyestä unestani siihen, että kuulin kolahduksen. Tuulikin oli alkanut ulvomaan vanhan talon nurkissa myrskyn edellä. Kuulin toisen kolahduksen. Olin aivan varma, että ulko-ovemme oli käynyt. Kaupallisen yhteistyön myötä Verisuren kanssa Verisuren sanansaattajana pääsen tämän talven ja kevään aikana kertomaan teille kodin turvallisuudesta ja siitä, kuinka tärkeää se meille on. Kuinka meillä on turvattu se, mikä suojaa niitä kaikista tärkeimpiä eli ihmisiä ja koskemattomuutta. Kuinka olemme turvanneet kotimme.
En uskaltanut nousta sängystä katsomaan, oliko ulko-ovi oikeasti käynyt. Mieleni teki laittaa työreissussa olevalle miehelle viestiä, mutta tiesin sisimmässäni säikkyväni ihan turhaan. Toisaalta taas mietin, että koskaan ei voi olla liian varovainen mitä tulee sen kalleimman eli oman perheen ja kodin turvallisuuteen. Olimme jo jonkin aikaa miettineet hälytysjärjestelmän hankkimista, sillä muutamalla ystäväperheellämme sellainen oli. Tuona yönä täytin netissä Verisuren kyselyn, jossa ruksasin kohdan ”Olen kiinnostunut maksuttomasta kodin turvallisuuskartoituksesesta.”.
Siinä missä aiemmassa yhdessä tasossa olevassa kodissamme tila tuntui olevan paremmin hallussa, tuntui nyt hieman pelottavalta hallita kolmea kerrosta. En ollut vielä nukahtanut uudelleen, kun kuulin ääniä jälleen. Tällä kertaa se oli esikoinen, joka oli herännyt tuulen huminaan. Kapusi viereeni nukkumaan ja juuri kun olimme nukahtaneet, kuulin jälleen ääniä. Se tunne, kun herää kesken uniensa johonkin ääneen, on jotenkin lamauttava. Hyvä, kun uskaltaa edes hengittää. Liikkumisesta puhumattakaan. Tälläkään kertaa se ei onneksi ollut se Kasper, Jesper tai Joonatan vaan pikkuisempi, joka rymysi myös omasta huoneestaan peiton ja tyynyn kanssa kohti meidän sänkyä.
”Äiti, mua pelottaa.” sanoi esikoinen. Siinä sitten koitin sanoa, että ei mitään hätää. Näyttää esimerkkiä, että urheita ollaan, sillä kuka sitä nyt omassa kodissaan pelkäisi. Yön pimeydessä ajatus alkoi laukkaamaan vielä lisää ja olin varma, että kadullamme postilaatikoissa näkyvät Verisuren tarrat eivät olleet turhaan niissä. Olinkin kuullut, että aikoinaan rakkaalla kotikadullamme oli murtauduttu pariin kolmeen taloon. Jotain liigahommia, kuulemma. Mutta ei ne silloin tule, kun olette kotona. Tuo oli lause, johon turvauduin. Lopulta heräsin muutaman hassun tunnin nukuttuani työpäivään kaikkea muuta kuin levänneenä. Onneksi Verisuresta oltiin yhteydessä heti tuona päivänä ja sovimme ajan kodinturvakartoitukseen reilun viikon päähän, kun mieskin olisi kotona.
Tuosta parin päivän päästä koitti työpäivän jälkeinen kaunis elokuinen ilta. Kiertelin kahvikuppi kädessä juuri remontoidussa lapsuudenkodissani, jota meillä on onni kodiksemme kutsua. Mietin, että tämä on kultaakin kalliimpi paikka. Hieman hihittelin tuolle säikähtämiskohtaukselleni taannoin. Kuka tänne nyt tulisi, meidän kotiimme. Eihän täällä ole edes mitään varastettavaa. Siinä samassa havahduin ajatuksistani, kun lapset ryntäsivät ovesta sisään kertoen, että heidän ystävänsä mummin kotiin oli yöllä murtauduttu. Siihen taloon, jossa olin oman lapsuudenystäväni kanssa monet kerrat leikkinyt. Tuo lapsuudenystäväni äiti oli herännyt yöllä ääniin kahden naamioituneen miehen tunkeutuessa hänen kotiinsa. Ihan kivenheiton päässä meistä. Tämä oli viimeinen niitti. Aikaistin kodinturvakartoitusta.
Reilun viikon päästä meillä oli Verisuren tarrat ikkunoissa, hälytysjärjestelmä asennettuna lisämausteineen. Kotimme on suojattu tällä hetkellä niin rosvoilta kuin palon ja vesivahingonkin varalta. Keskikerroksen aulan oven yläpuolella meillä on se turvallisuuden ääni, puheyksikkö jonka kautta hälytyskeskuspäivystäjä voi puhua kanssamme ja antaa ohjeita esimerkiksi siinä tapauksessa, mikäli jokin palohälyttimistä havaitsisi savua. Keittiön viemärissä meillä on laite, jonka anturi alkaa välittömästi hälyttämään vesivuodosta. Meiltä löytyy myös älypistorasia, jonka saa ajastettua päälle Verisure-sovelluksen avulla. Reissussa ollessa se voi toimia hienosti valaisimessa, mutta ihan se toimii myös aamukahvin keittoapulaisena ja tv:n taustavalon päälle kytkemisessäkin.
Ulko-oven vieressä on käyttönäppäimistö, jonka avulla voimme esimerkiksi laittaa hälytykset päälle kotoota pois lähtiessämme. Tai hälytykset yötä varten silloin, kun olemme kaikki kotona. Tuossa yksikössä on myös SOS-painikkeet hätätilanteita varten. Jos joku tuntematon ja uhkaava henkilö on ovella, niin voi hälyyttää apua. Olemme myös ohjeistaneet lapset siihen, että jos äidille tai isälle tapahtuu kotona jotain eivätkä muista ambulanssin numeroa, niin saavat heti yhteyden Verisuren ammattitaitoiseen päivystäjään SOS-painikkeen avulla. Kodinturvasta lapsiperheessä löytyy muuten loistava kirjoitus Verisuren blogissa, joka kannattaa käydä lukemassa. Kamerat valvovat liikettä ja ovi- ja ikkunavahdit niiden avaamista. Hälytysjärjestelmä on ennakoiva, sillä nuo ovi- ja ikkunavahdit reagoivat jo tärinäänkin. Täytyy todeta, että hälytysjärjestelmän asentamisen jälkeen minua ei ole pelottanut kertaakaan olla kotona. Joskus tytötkin joutuvat olemaan alkuillasta kaksin kotona. Aiemmin tämä ei olisi tullut kuuloonkaan. Nyt laittavat hälärit päälle ja tuntevat olonsa turvallisiksi. Niin kuin omassa kodissa kuuluukin tuntea.
Miehelläni on omakohtaista kokemusta siitä, miltä tuntuu tulla kotiin, kun siellä on käynyt kutsumattomia vieraita. Englannissa jääkiekkoa pelatessaan kohtasi kotona näyn, minkä kukin voi vain sielunsa silmin nähdä, kun kaksi huumeheppua ovat olleet etsimässä rahaksi vaihdettavaa omaisuutta. Samoilla linjoilla olemme sen suhteen, että materiaa saa melkein aina uutta. Mutta se tunne, että joku on loukannut yksityisyyttäsi…se tuntuu pahalta. Jo ihan ajatuksenkin tasolla. Ei ole kerta eikä kaksi, kun reissussa ollessamme olemme avanneet tuon kätevän Verisure-sovelluksen puhelimesta ja tarkistaneet, että muistettiinhan hälytykset laittaa päälle. Sovelluksesta kerron vielä tarkemmin tulevissa postauksissa, mutta sieltä pystyy katsomaan esimerkiksi sen, ovatko lapset saapuneet koulusta kotiin. Tärkeää tietoa sieltä saa myös huonekohtaisista lämpötiloista ja kosteusprosenteista.
LUKIJAKILPAILU
Mikä on sinulle tärkeää kodin turvallisuudessa?
Vastaamalla ylläolevaan kysymykseen, olet mukana Verisuren älypistorasiapaketin (sis. 2 älypistorasiaa, arvo 129 ) arvonnassa mukana.
Osallistumisaikaa on 4.2. asti ja arvonnan säännöt löydätte täältä.
Joku varmaan siellä miettii, että toimiikohan tämä varmasti 24/7? Kyllä se kuulkaa toimii. Kerran olemme itse testanneet päivystäjän ripeyttä; olimme lähdössä mökille ja laittaneet hälytykset päälle. Mies huomasi jotain, mitä piti jättää kotiin autosta. ”Heitän sen vain nopsaa eteiseen!” Huikkasin kyllä vielä autosta hänen peräänsä, että hälytykset on päällä, muista ottaa ne pois. Ennen kuin mies ehti takaisin autoon, puhelimeni soi. ”Onko siellä kaikki kunnossa, kun etuovelta tuli hälytys?” kysyi rauhoittava ja ystävällinen miesääni. Kerroin sitten, että kaikki on kunnossa, mutta mies vain siellä hätyytteli turhia. Tuosta tuli niin hyvä mieli ja turvallinen olo ♥
Jos kiinnostuit Verisuren hälytysjärjestelmästä, voit varata maksuttoman kodinturvakartoituksen täältä. Turvakartoituksessa Verisuren edustaja kartoittaa kotisi riskitekijöitä ja miten kodin turvallisuutta voi parantaa.
LEVOLLISIN SUNNUNTAITERKUIN,
