HEI HUOMENTA!
Kuten tiedätte niin kesän lopusta asti olen tehnyt jonkinlaista syväanalyysiä. Analysoinut elämääni, minuuttani, työkuvioita, mahdollisia opiskelujuttuja ja sitä, että mikä mä haluan olla isona. Osa analysoinneista on vielä kesken, mutta se on varmaa, että työkuviot on nyt mallillaan. Eli tuo ”mikä mä haluan olla isona” -kysymys on nyt ratkaistu. Saan tehdä kahta minulle rakasta työtä. Luoda ihania numerontäyteisiä excel-käppyröitä ja markkinointimatskua, olla tekemisissä asiakkaiden kanssa ja ennustaa tulevaa budjettien muodossa. Ja sitten vastapainona sille kirjoittaa. Kirjoittaa sydämeni kyllyydestä. Valokuvata ja ilmaista itseäni myös sitä kautta. Elämä on balanssissa töiden suhteen. Se on suuri onni, josta olen valtavan kiitollinen.
Itsensä kehittäminen, se on viimeisten vuosien aikana ollut itselleni se juttu. Asia, jota olen pyrkinyt parantamaan. Sen sijaan, että olisin haalinut materiaa, olen yrittänyt kasvattaa henkistä pääomaani. Opetellut olemaan parempi minä. Opetellut olemaan itselleni kiltti. Välillä takapakkia ottaen ja itseeni pettyen. Usein kuitenkin itseäni olalle onneksi taputtaen.
Julistin vuoden 2017 hyvinvoinnin vuodeksi ja sitä toki tulee olemaan koko loppuelämä, sillä oikeastaan ainoa, mikä elämässä on tärkeää on hyvinvointi ja onnellisuus. Se sisältää niin paljon. Konkreettisella tasolla voin todeta sivusta seuranneena, että kun vakava, parantumaton tauti iskee, niin elämänlanka on erittäin ohut. Toki ympäristö ja kanssaihmiset voivat vaikuttaa hyvinvointiisi, mutta vahvasti olen sitä mieltä, että avaimet hyvinvointiin lähtee minusta itsestäni. Siitä, miten minä olen itseni kanssa sinut ja miten koen ympäristöni suhteessa itseeni.
Onko muut ihmiset uhka, jota vastaan koko ajan taistella vai keskitynkö omaan tekemiseeni ja olemaan sitä kautta parempi ihminen? Ja kun olen itse tyytyväinen itseeni, miltä maailma ja ne muut ihmiset sitten näyttäytyvät. Joskus pidin tätä antikilpailuhenkisyyttäni vakavana puutteena. Tänä päivänä olen ihan helskutin onnellinen siitä. Hyvillä mielin voin keskittyä omaan tekemiseeni ja kilpailla itse itseni kanssa. Benchmarkata itseäni siihen, mitä olin ennen.
”Lyhyestä” virsi kaunis. Tutustuin tuossa viisi kuusi vuotta takaperiin ihanaan ihmiseen. Pulppuavan pirteään Fridaan, Friiduskaan näin meidän kesken. Ihmiseen, kenen kanssa ollaan jotenkin samalla aaltopituudella. Pulputtavan pinnan alla on kuitenkin syvällisyyttä. Ihana Fridahan on maailman taitavin valokuvaaja. Nyt jälleen on kuvannut vuoden päivät kauniita kuvia ja laittanut ne kansiin. Tehnyt kansien väliin myös kalenterin. Eikä minkä tahansa kalenterin vaan sellaisen, joka antaa aihetta itsensä kehittämiseen ja itsetuntemukseen. Juuri siihen, mitä rakastan tehdä.
Frida lähetti minulle kaksi Hyvä Vuosi 2018 -kalenteria. Toisen saan pitää itse ja toisen saan arpoa teidän kesken. Arvontaan osallistutaan tutun kaavan mukaan, vastaamalla tämän postauksen kommenttiboksissa seuraavaan kysymykseen:
Missä olet erityisen hyvä?
Olen huomannut, että meidän suomalaisten on hirmuisen vaikea kehua itseämme. Tai ottaa kehuja vastaan. Itse olisin vielä muutama vuosi sitten vastannut tähän kysymykseen, että en mä nyt tiedä…en oikein missään 🙂 Nyt vastaan, että positiivisen mielen yläpitämisessä ja sen tarttuttamisessa muihin ihmisiin. Ai niin, arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu ensi viikon torstaina klo 12.00.
Kiitos Frida ja hei onnea teille kaikille tasapuolisesti arvontaan♥ Nyt katsomaan josko yökyläsynttärivieraat kera sankarin ovat heränneet ja ovat valmiita aamupalalle. Huomenna muuten jatketaan hyvinvoinnin parissa, joten pysykäähän linjoilla!
LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,
