keskiviikko 23. maaliskuun 2011

Olohuoneen seinän sävy ja vähän lattia-asiaa

Ruksi seinään (x), meillä ollaan kuulkaas terveitä! 🙂

Paitsi allekirjoittaneella on hieman heikko happi; ihanainen ystäväni USAsta on Suomessa käymässä ja eilen istuttiin iltaa ja muisteltiin menneitä. Mukana oli myös lapsuuden ystäväni. On se vaan huippua huomata, että joidenkin ihmisten kanssa saattaa kulua vuosiakin näkemättä ja kuulumatta, mutta silti juttu jatkuu siitä, mihin se on jäänyt Yhtä levottomissa merkeissä siis 🙂 Hauskaa oli, tänään tosin on ollut vähän vaisu tunnelma itseaiheutetusta päänsärystä johtuen.
Mutta nyt niihin meidän olkkarin ja makkarin maalisävyihin. Halusin murretun valkoisen sävyn ja tein koemaalaukset kahdesta eri sävystä.
Purkissa ei juurikaan eroa huomaa, alempi ehkä hieman likaisempi. Mutta seinässä eron huomaa selvästi:
Oikeamman puoleinen on likaisempi, joten tuntuu, että jos sillä maalaisi kaikki seinät niin tunnelma voisi olla vähän tunkkainen. Joten valitsimme tuon vasemman puoleisen sävyn. Sillä maalataan myös ne kattopalkit olkkarissamme, jotka tällä hetkellä ovat sinertävän harmaat (!). Maali on täyshimmeä ja pesunkestävä. Tuo pesunkesto on se, jota olen oppinut lasten myötä arvostamaan. Niin seinissä kuin sohvissakin 🙂
Vasemman puoleinen sävy NCS S 0502-Y , oikean puolimmainen NCS S 0603-G80Y
Ja lattioitahan meillä mietittiin pitkään. Kustannussyistä päädyimme laminaattiin. Tiedän, kestävän kehityksen periaatteen mukaan tämä on väärä valinta. Mutta näin. Aluksi meillä oli kaksi tummempaa mallia sovituksessa:
Ja lopulta se, johon päädyimme on kokolailla tuon oikeamman puoleisen kaltainen; vain astetta vaaleampi ja lämpimämpi sekä kuvioltaan rauhallisemman oloinen. Yksisauvainen oli ehdoton vaatimuksemme. Päädyimme Quickstepin Classic-sarjan vaaleanharmaaseen tammeen:
Ja sitten vielä mallattuna meidän olkkarin maton kanssa 🙂
Kamalaa, kun tää aika kuluu niin nopeaa. Enää muutama hassu yö ja sitten alkaa loma! Sitä ennen kuitenkin vielä hurjasti hommia; pakkaamista, yhdet ristiäiset pääkaupunkiseudulla, blogitekstien kirjoittelua ja ajastelua etc. Niin ja töitäkin pitäisi vissiin tehdä 😉  Ja sunnuntai-aamuna ennen lähtöä siirrellä huonekalut pois makkarista ja olkkarista. Nice.
Ja mikä tärkeintä, jossain välissä mun on pakko saada luettua teidän blogit. Niin paljon taas päivityksiä lukematta, että vähän jo ihistää, kun en tiedä missä mennään 😉
Kivaa keskiviikkoa sulle 😀
-M

sunnuntai 20. maaliskuun 2011

Ihan sitä vaan, että…

…meillä sairastetaan jälleen!!! Tänä aamuna päästiin ulos ekaa kertaa yli viikkoon Lilian kanssa. Iltapäivällä huomasin, kun Julia alkoi olemaan kipuisen oloinen. Juu, mittari ei onneksi ihan vielä huitele samoissa lukemissa kuin Lilialla, mutta tarpeeksi korkealla ja yskä on jo keuhkoissa heti kättelyssä. Että näin. Onneks on  vielä viikko siihen reissuun. Ihan oikeesti, tää sucks big time!
Mutta tässä teille pientä esimakua valitusta lattiasta ja maalista. Pidempi postaus lähipäivinä. Tuo 5-vuotias on hilppasen ”hankalampi” potilas kuin 3-vuotias 😉 
Ja tässä vielä valitun maalisävyn kanssa:
Semmottia, seinäkuvia ja vertailuja sitten myöhemmin. Mä meen nyt niistään (en itseäni)!
Ihanaa sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkavaa viikkoa :)!
 PS. Sori, että tuli taas vähän valivalisairastelupostaus. Elämä on 🙂

sunnuntai 13. maaliskuun 2011

Amerikkalainen juustokakku vadelmamelballa ja pikkusuolaisia

Suloista sunnuntai-aamua…vai onko vielä aamu? Ei taida olla, mutta meillä ollaan yöpuvuissa 🙂 Aurinko tiputtelee räystäiltä vettä, joten kai se on uskottava että kevät on saapunut. Olinkin laskenut aurinkoisen ilman varaan tämän sunnuntain ohjelmat. Piti lähteä lasten kanssa jäälle ja ottaa kuumaa kaakaota termariin. Mutta kuinkas kävikään; meillä sairastetaan. Ihan oikeasti, nyt saisi jo pikkuhiljaa riittää. Emännöin eilen me&i-kutsut ja jo tuolla kutsuilla ihmettelin pikkuisemman krätysyyttä ja itkuherkkyyttä. Illalla naapurin synttäreiltä kotiin palatessamme toisella olikin jo ääni ihan maassa, nenä valui ja mittari näytti reilua kuumetta. Aamu”lämpökin” oli 39 astetta ja keuhkoja raastava yskä oli yön aikana kehittynyt. Joten meni sunnuntaisuunnitelmat uusiksi. Julia lähti miesporukan mukaan golfmessuille Helsinkiin ja L sairastelee mun kanssa kotona. Palapeleja, lautapeleja ja Kaapoa boksilta. Siinä sitten tämän päivän ohjelma 🙂
Mun ehdoton kukkasuosikkini kautta aikojen on lilja ja vielä valkoinen sellainen. Nämä liljat huumaavat tuoksullaan keittiön pöydän ohi kulkevat. Kiitos T Rakastan järjestää kutsuja ja ehdottomasti kutsujen kivoin osa on miettiä tarjottavia. Nyt en jaksanut ihan hirmuisesti panostaa tuohon mietintäpuoleen vaan luotin vanhoihin tuttuihin herkkuihin. Menu eilisillä me&i-kutsuilla oli tälläinen

*Amerikkalainen juustokakku vadelmamelballa
*Herrasväen pikkuleipiä
*Mozzarella-basilika-tomaattipatongit
*Aurinkokuivattutomaattipestokiehkurat
*Kinkkuananaspikkupitsat
*Juustotarjotin
Lauantainahan ei lasketa kaloreita, hiilareista puhumattakaan 🙂 Reseptit olen aikoinaan löytänyt netistä, suurin osa varmaan Marielta tai Hellapoliisilta.

Amerikkalainen juustokakku vadelmamelballa
Pohja:
200 g keksiä (esim Digestive)
75 g voita sulatettuna
Täyte:
400 g Philadelphia-tuorejuustoa
5 munaa
2 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria
1 dl taloussokeria
sitruunan kuori raastettuna sekä sitruunan mehu
Painele pohjaseos irtopohjavuokaan. Sekoita täytteet keskenään sähkövatkaimella ja kaada keksipohjan päälle. Paista uunin alatasolla 175 asteessa noin tunti. Piece of cake, eh ? 🙂
Vadelmamelba
200-300 g vadelmia
tomusokeria
Painele vadelmat siivilän läpi. Musta tuntui, että tuo vadelmien määrä oli liian vähän, joten lisäsin hiukan myös mustikoita melbaan. Tomusokeria lisätää oman maun. Itse pidän hieman kirpeästä melbasta, koska kakku on makea.
Mozzarella-basilika-tomaattipatongit
 
Esipaistettuja patonkeja
Voita
Mozzarellaa
Luumutomaatteja
Tuoretta basilikaa
Välillä olen tehnyt niin, että leikkaan patongista raakana paloja, täytän palat juustolla, tomaatilla ja basilikalla ja laitan uuniin. Nyt paistoin ensin patongit ja sitten laitoin niihin täytteet. Päälle vielä ripaus mustapippuria!
Aurinkokuivattutomaattipestokiehkurat
 
Voitaikinalevyjä
Aurinkokuivattujatomaatteja
Vihreää pestoa
Sulata voitaikinalevyt, levitä levylle pestoa ja silputut aurinkokuivatut tomaatit. Kääri levy rullaksi lyhyeltä sivulta ja leikkaa siitä 7 palaa (kääretortun tyyliin). Aseta nuo leikkaamasi palat vaakatasoon uunilevylle. Paista 200 asteessa noin 12-15 minuuttia. Näin jälkikäteen ajateltuna kiehkurat olisi voinut voidella munalla, jotta olisi paistunut kauniimmiksi 🙂
 
Kinkkuananaspikkupitsat
Lehtitaikinalevyjä
Tomaattipyrettä
Kinkkusuikaleita
Ananaspaloja
Juustoraastetta
Sulata lehtitaikinalevyt ja leikkaa ne kahtia. Täytä leikkaamasi levyt kuten pizzat ja paisa 200 astetta noin 15 minuuttia. Tai kunnes juusto sulanut kauniin rusehtavasti.
Juustotarjotin
Erilaisia juustoja. Meillä oli sinihomejuusto, valkohomejuusto, pippurijuusto sekä yksi tuorejuusto
Viinirypäleitä
Keksejä
Kutsujen jälkeen lähdimme synttäreille naapuriin ja siellä tulikin sitten syötyä taas ihan yli rajojensa. Tämä aamupäivä on vielä mennyt hiilareita syödessä, mutta iltaa kohden palaan ruotuun ja asennoidun viimeiseen kahteen viikkoon ennen reissua; kanaa, kalaa, kasviksia ja 100 vatsalihasliikettä / päivä ;)Täytyy kyllä myöntää, että vaikka me kauan jahkailtiin tuota ruokapöytää ja -tuoleja niin kyllä se vaan kannatti. I’m in Tässä vielä kuvakollaasi päivännäöllä otetuista kuvista.

Mielenkiinnolla odotan alkuviikkoa; pikkuinen sairas (joten ei todennäköisesti pääse tällä viikolla lainkaan päikkyyn, kun olisi muutenkin vain sen ma ja ti siellä), mummu (äitini) oksennustaudissa, toinen mummu varattu toisaalle lastenhoitoon, itselläni aivan pakolliset kaksi päivää töissä (tervetuloa vaan verotarkastajasetä 🙂. Onneksi miehellä ei ole mitään työreissuja, joten sairastuvanhoitajan nakki taitaa langeta hänelle 🙂
Nyt pikkuisen kanssa päikyille ja illemmalla sitten blogikierrokselle!
Aurinkoista sunnuntain jatkoa sinulle, ulkoilehan minunkin puolesta :)!

PS. Meinasi ihan unohtua; uskomatonta kuinka monta uutta lukijaa blogini on saanut viikon sisään. Kaunein kiitos teille kaikille, ilmoitelkaahan itsestänne 🙂


perjantai 11. maaliskuun 2011

Pinnallista touhua ja syvällistä pohdintaa.

Jahkailua, jahkailua, jahkailua. Ja sen anonyymin, joka viime postaukseen kommentoi, mielestä sitten vissiin epävarmuutta. Sitähän tämä elämä ja sisustaminen on 😉 Ihanaa sellaista tosin. Viimeinen vuosi meillä on jahkailtu ja pähkäilty mm. ruokapöydän suhteen. Kiiltovalkoinen vai ei. Pidetäänkö nykyinen ja vaihdetaanko vain tuolit. No, päädyimme kiiltovalkoiseen ja mun mielestä meidän jahkailu osui ja upposi. Ruokatilan seinällä ollut ruskea peili ei enää sopinut uuteen pöytään, joten se meni varastoon odottamaan aikaa parempaa. Suunnitelmiahan tuohon seinälle on vaikka kuinka, mutta suutarin lapsella ei ole kenkiä eikä mulla maalitelaa (maalipurkki kylläkin löytyy), joten väliaikaisesti tuohon seinälle päätyi tuo Ikean taulu, joka löytyi aikoinaan varmaan meiltä jokaiselta 🙂  Uusi valaisinkin on jo katsottuna. Aamulla nappasin muutaman kuvan, mutta aamuhämärä ja sen tuoma sininen hetki ei oikein imartele kuvia. Parempia kuvia sitten taas auringon paisteella.


Alunperin ajatuksena oli laittaa neljä tuolia molemmin puolin, mutta näin aseteltuina ne miellyttivät enemmän silmää. TrippTrappit pääsivät Julian huoneeseen parempaan käyttötarkoitukseen, nimittäin kirjoituspöydän ääreen. 
*******************************************
Sitten pinnallisten juttujen jälkeen vähän syvällisempää pohdintaa. Aikoinaan, kun aloin pitämään blogiani mietin pitkään, että mihin vedän rajan; kerronko itsestäni saatikka perheestäni? Julkaisenko kuvia itsestäni tai perheestäni? Vai keskitynkö vain sisustusjuttuihin? Nythän tämä (kuten elämäni muutenkin) on ollut erittäin avointa touhua. Mutta jossain vaiheessa tulee kuitenkin väistämättä mieleen se, että mitä enemmän itsestään antaa ja paljastaa niin sitä haavoittuvammaksi ihminen tulee. Näin ei ole vain blogin kanssa vaan elämässä yleensä. Mutta jos mä olisin vain postannut tänne kauniita kuvia antamatta itsestäni yhtään mitään niin uskon, että en olisi löytänyt kaikkia teitä ihania ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia. Ja joista osasta olen saanut jopa sielunystäviä ♥ Ehkä tämä kaikki juontaa juurensa siihen, että mä suorastaan rakastan tutustua uusiin ihmisiin ja löytää ihmisistä uusia puolia. Se, että itse on avoin auttaa vastapuolta olemaan avoin. Ja se puolestaan auttaa himpun verran siinä tutustumisessa 🙂 Mietittekö te koskaan tälläisia juttuja? Vaikea sitä on luonnettaan muuttaa, joten jatkossakin aion jatkaa samaa linjaa. Whether you like it or not ;D
Ja hei, kaikkia ei voi miellyttää! Olen muissa blogeissa törmännyt anonyymien välillä törkeisiinkin kommenteihin ja niiden aiheuttamaan mielipahaan. Mutta mä olen rakentanut nyt muurin, joka tarkoittaa sitä, että anonyymit saa kommentoida, mutta en aio ottaa niistä itseeni. Kaikilla meillä on oikeus mielipiteeseen. Väistämättä tästä päästään aasin siltana perisuomalaiseen luonteenpiirteeseen nimeltä kateus. Eräässä blogissa huomasin anonyymien katkeransuloiset kommentit ja tuli mieleeni, että onko se, että tällä ko.blogin pitäjällä on äärettömän kaunis koti, pois tältä (näiltä) anonyymeiltä? Ei todellakaan, ainakaan mun mielestä. Ja se,että haluaa satsata kotiinsa ei tarkoita sitä, että ryvetään rahassa. Jotkut meistä laittaa rahansa suusta alas, toiset haluaa taas panostaa kotioloihin. Jotkut jopa tätä molempaa 🙂 
Tämän saarnan jälkeen kehotankin teitä jättämään kommentteja; ei ole olemassa huonoja kommentteja. Kaikki otan nöyrästi ja ilolla vastaan. Ainakin toistaiseksi 😉
Sincerely yours



torstai 10. maaliskuun 2011

Help wanted!

Toiveikasta torstaita!

Ja kiitos ihanista kommenteistanne viime postaukseen. Se on totta, että seinä tulee nyt inasen murretuksi valkoiseksi (näillä näkymin ripaus lämpimän harmaampaan, mutta silti valkoiseksi). Kiitos mielipiteistänne 🙂 Lisää mielipiteitä kaipaisin seuraavaan; eli tuohon makkarin seinään (peiliseinä alla olevassa kuvassa) on tarkoitus tehdä kokonaan uusi seinä niin, että nuo yläikkunat ja nykyinen ovi laitetaan umoeen. Keskelle seinää tulisi samanlainen lasipariovi kuin takkahuoneeseen. Mutta nyt olen alkanut empimään tuon lasiparioven kanssa. Tällä hetkellähän tilanne on se, että meillä ei juuri ole ehjää seinäpinta-alaa eikä tuo muutos sitä lisää toisi; päin vastoin. Sitäpaitsi tuo seinä/peilisysteemi antaa kuitenkin aika rauhallisen taustan tuolle sohvaryhmälle. Lasipariovista näkisi suoraan sänkyymme ja sen taustaseinään. 
Mitä sinä tekisit? Lasipariovet vai jättää seinän tuolleen? Seinä maalataan joka tapauksessa. Vai uusin ideani; koska seinähän rakennetaan liki kokonaan uudestaan niin tuohonhan saisi sitten huurrelasiovella varustetun liukuoven, joka liukuu seinän sisään. Hmph, budjetti taitaa vain tuossa kohtaa asettaa jotain rajoja 🙂

 

Piano vaihtuu pian siihen mattamustaan…

Lattiaksi tulee näillä näkymin (huomaatteko, kaikki on siis näillä näkymin…naisella on oikeus muuttaa mieltään 😉 Pergon laadukas tammilaminaatti värinä mocca ja yksisauvaisena. Toisaalta tuo kapeampi lautalaminaattikin  (kuvassa oikealla) miellytti silmääni livenä. Kuvassa ko.laminaatit näyttävät jotensakin violetilta…luonnossa näin ei ollut.

Muuten on pitänyt kiirusta; töissä puolet työkavereista on jälleen flunssan kourissa. Tällä kertaa flunssa nostaa 40 asteen kuumeen ja siihen kuuluu keuhko-oireita. Kop kop, nyt en ehdi sairastua. Vaikka eilen illalla jo siltä tuntuikin, kun joka paikkaa kolotti, oli kylmä ja lämpöäkin nousi jonkin verran. Lisäksi olen satavarma, että Julian viime lauantaina aloittama antibiootti ei tehoa. Harmi, kun en saanut sanottua viime lauantaina lääkärissä, että oikeastaan ainoa lääke joka meillä on toiminut korvatulehduksiin on Clavurion. Joten ehkä Mehiläisreissua pukkaa taas viikonloppuna.

Jos jotain hyvää tässä päivässä niin se, että me saamme uuden ruokapöydän ja tuolit. Juuri sen kiiltovalkoisen, josta kerroin taannoin. Siitä siis kuvia seuraavaksi 🙂 
Iloa päivääsi toivottelee, Maria