Tiedättekö sen [paniikinomaisen] tunteen, kun huomaa, että joulu lähestyy eikä ole sitä joulufiilistä? Mulla oli näin vielä lauantaina, mutta sunnuntaiaamuna [väsyneenä, valvotun yön jälkeen] mies meni lupaamaan lapsille, että tänään laitetaan kuusi! Muistamatta, mitä ennen kuusen laittoa pitää tehdä; eli joulusiivota ja tietysti hakea se kuusi. Mutta koska lapsille oli kuusi luvattu, niin joulusiivot alkoivat noin viisi päivää etuajassa 🙂 Täytyy kyllä myöntää, että mulla on maailman ihanin mies; koska itse olin väsynyt esikoisen yöllisistä valvottamisista [veikkaan korvatulehdusta] niin mies otti ohjat käsiinsä ja imuroi suurennuslasin kanssa koko kämpän. Sohvatyynyt otettiin pois sohvista, sohvat siirrettiin, jotta päästiin imuroimaan niiden alta, matot heitettiin rullalle ja tampattiin pölypallot pois. Mulle jäi ainoastaan se kuusen haku. Joka onnistuikin vanhasta tutusta paikasta. Enkä mä edes oikeastaan sitä itse hakenut vaan veljeni tuli pakettiautolla ja hoiti työt. Ja äitimme rahapussin kanssa, niin kuin traditiohin kuuluu 😉
Eilen illalla koristeltiin kuusi ja tuossa se nyt loistaa kovin jouluisasti. Joulufiilis palasi ♥ Toivottavasti kestää jouluun asti; meillä kun on aina ennen tuotu kuusi sisään aatonaattona. Joulufiiliksen tuojia omalta osaltani tänä vuonna olivat nämä:
-stressittömyys [eli ei turhaa siivoamista ja puunausta]
-joululaulujen kuunteleminen
-se, ettei ole aloittanut joulua jo marraskuussa [kuten viime vuonna]
-leipominen
Keitin sunnuntaiaamuna riisipuuroa hitusen liikaa ja ajattelin, että meidän suursyömärit ei kuitenkaan syö kaikkea. Huomasin vehnäjauhopussin kyljessä karjalanpiirakoiden ohjeen. En muista koska olen viimeksi tehnyt karjalanpiirakoita; luultavasti koulussa. Mutta sehän oli helppoa kuin heinänteko! Eiliset piirakat katosivat saman tien parempiin suihin, joten tänään paistoin uuden erän.
Kuvasta löytyy taikinan ohje ja mullahan ei mitään sellaista ”puikulakaulinta” löydy laatikosta, joten tein ihan tavan kaulimella nämä. Täyte päälle ja sitten reunojen rypytys. 20 minuuttia 225 asteisessa uunissa. Dippasin kuumat piirakat kuumaan maitoingmariiniseokseen. Voin sanoa, että harvoin itseäni kehun, mutta nämä ovat ehdottomasti parhaita karjalanpiirakoita, joita olen koskaan tehnyt ;D Rapea kuori on plussaa!
Asiasta taas kolmanteen; onko teillä ollut tänä vuonna ongelmia joulukukkien kanssa? Mä jouduin heittämään amarylliksen ja hyasintin roskiin, kun ne mätäni! Kerran vaan pikkuisen kasteli ja se oli kaput. Nyt on uudet hankittu. Toivotaan heille pitkää ikää 🙂
Koristellun kuusen paljastan sitten myöhemmin 🙂
PS. Kiitos kaunis kommenteistanne valaisinpostaukseen. Mun oli tarkoitus nyt vastata teille, mutta se jää
huomiseen, sillä sieltä näkyy tulevan
Pretty Woman telkkarista ja kerrankin saan sen rauhassa katsoa, kun mies on reissussa 🙂 !
