Moiks,
kesä meinaa kuulkaas ihan viedä mennessään, tietokonetta ei juuri tule kotona aukaistua. Kesäpäiviin ja -iltoihin on kuulunut muun muassa kukkien nyppimistä (olen aivan hurahtanut niiden mummokukkasten kuivien osien nyppimiseen – kerrassaan terapeuttista :), kaupungin terasseilla istumista (noh, kerran kesässä pitää käydä ja nyt sekin kerta on käyty), jätskiä ja ulkoruokinnassa olemista.
Tänään viimeksi töissä ajattelin, että ihanaa kun illalla saa olla ihan vaan kotona. Viikata rauhassa pyykkiä, siivota keittiötä, laittaa ruokaa. Ihan parasta arjen keskellä nauttia kotona olosta ja niistä arjen askareista. Varsinkin näinä päivinä, kun mies on yön yli reissussa niin saan aikaan ihan hirmuisesti. Suomeksi sanottuna mulla on niin tylsää, että tukahdutan ikäväni kotihommiin 😉 Eräänä päivänä tuossa mietin ajan kulukseni, että mikä tekee oikeasti kodista kodin tai mikä on se seikka, kun muuton jälkeen huokaisee ”no nythän tää alkaa näyttää ja tuntua jo kodilta!”. Tokihan ihmiset, joiden kanssa kodin jakaa tekevät talosta kodin, mutta jos ei niitä nyt oteta huomioon niin seuraavat seikat ainakin tulivat mieleeni.
Tuoksu Jo heti ulko-ovella kotiin tullessaan tuntee sen oman kodin ominaistuoksun. Illalla pään tyynyyn painaessaan sama tuoksu siivittää unten maille. Tuttu ja turvallinen kodin tuoksu. Usein käytän varsinkin kylppäreissä kodin tuoksun lisäksi potpourripusseja, jotka tuovat oman lisänsä kodin tuoksuun. Usein myös haaveilen pesuaineen puhtaasta tuoksusta, mutta koska lapset saavat noista hajustetuista pesuaineista allergiaa niin suosiolla jätän ne kaupan hyllylle.
Omat tavarat ja huonekalut Muutosta toiseen ne tietyt esineet seuraavat perässä. Tällä hetkellä ehkä pisimpään meillä ollut huonekalu on tuo arkkupöytä olohuoneessa. Se olikin ainoa huonekalu, joka on seurannut meitä miehen poikamiesboksista asti, heh. Mustan lakan se on saanut päällensä, mutta muuten on pysynyt samana. Pianomme taas on kotoisin mummultani ja papaltani. Kannen kun aukaisee niin siinä on se mummulan tuoksu vielä tallella ♥
Valoisuus Kaikkia yhteisiä kotejamme ja kotejamme ennen sitä (lukuun ottamatta yhtä opiskeluajan asuntoani) on yhdistänyt olohuoneessa etelään antavat ikkunat. Elän valosta ja auringosta enkä ikinä voisi kuvitella asuvani pimeässä asunnossa (been there and done that as well). Ehkä jo asuntoesittelyissä käydessämmekin tämä on se seikka, joka on tuntunut ”kodilta” kaikissa näissä asunnoissamme ja vaikuttanut ostopäätökseen. Myöhemmin tällä viikolla esittelenkin teille kodin, jossa asuimme v.2003-2005. Sisustusmaku oli silloin vähän erilainen – noin niin kuin kauniisti ilmaistuna 🙂
 |
| Huom! Peili pääsi takaisin seinälle vanhaan paikkaansa ja kuvakollaasi odottaa pääsyä makkarin taustaseinälle tauluhyllyille 🙂 |
Äänet Mikäs sen parempi rauhoittaja kuin taustamusiikki, joka yleisemmin tulee keittiöstä tai kodinhoitohuoneesta. Astianpesukoneen hurrutus, jääkaapin ”pulina”, pyykkikoneen linkous. Yhtä kaikki – joskus erittäin häiritseviä ääniä, useimmiten taas tuovat kotiin sen kotoisan tunnun. Onkohan se joku äiti-ihmisten yleinen vaiva, että silloin kun päällä on samanaikaisesti pyykinpesukone, astianpesukone, kuivari ja imuri niin sitä tuntee olevansa tehokas. Suorittaja-äiti 😉
Kävin tuossa läpi Tanskan reissun kuvia ja jotenkin tuntuu, että postausta niistä on kovin tylsä tehdä….ellette halua nähdä noin kymmenen eri tanskalaistalon julkisivua edestä ja takaa, vasemmalta ja oikealta ? 🙂 Meillähän ei ollut siellä aikaa shoppailla. Ainoastaan lentokentällä kiireessä ostin kolme sisustuslehteä. Jotka nekin odottaa vielä lukijaansa. Ehkä sitten lomalla 🙂
Nyt heikunkeikun ja suihkun kautta nukkumaan!
Muksaa juhannusviikkoa toivottelee,
kesästä täysin rinnoin nauttiva
