perjantai 27. lokakuun 2017

❆ Fredagsmys ❆

HEISSULIVEI!

Toivottavasti siellä on viikko sujunut mukavasti ja hyvillä mielin lähdette viikonlopun viettoon! 🙂 Täällä ainakin perjantai-iltaa on odotettu; se aikaeroväsymys ei vaan suostu väistymään. Eilen heräsin ekan kerran vasta herätyskelloon, mutta tänäänkin päivä on alkanut 04.40. Liekö siitä johtunut, mutta huh, mikä perjantai meillä oli töissä. Aivan hervotonta menoa. Jälleen kiitos tuolle luottotuotteelleni Kanebo 38 -maskaralle, ettei ihan kokonaan valunut poskille. Vaikka väsynyttä menoa olikin pitkin viikkoa, niin oli kyllä hurjan mukava ja tehokas työviikko. Kuten olen niin monta kertaa todennut, niin mulla on maailman parhaimmat työkaverit. Se on ihan suunnattoman ihana asia!

Hei, perjantaimyyssiruoka juontaa tällä kertaa viime viikon reissulta. Eräänä iltana sightseeing-päivän jäljiltä vedimme hieman happea hotellin aulabaarissa. Vaikka emme kovin nälkäisiä olleetkaan, niin silti teki mieli napostella jotain. Lähetin miehen baaritiskille ja saatesanoiksi annoin ”yllätä mut” 😀 Hetken päästä baarimikko palasi parmesanranskalaisten ja gin tonicien kanssa. Enpä olisi aiemmin ajatellut, että rapeat ranskikset ja parmesan sopii niin hyvin yhteen. Tuo iso lautanen hujahti parempiin suihin alta aika yksikön.

Tänään oli alunperin tarkoituksenani tehdä samanlainen setti, kunnes bataattiranuhimo iski. Ei ole rapeiden bataattiranskalaisten voittanutta. Tällä kertaa ostin bataattiranskalaiset kaupan pakastealtaasta, mutta eipä nuo niin vaikeita itsekään ole tehdä 🙂 Kun bataattiranskikset tulivat uunista ripsottelin niille sormisuolaa ja raastoin parmesania päälle. Kylkeen valkosipulimajoneesidippiä sekä pinaattiparsakaalisalaattia. Yksinkertaista, mutta ah niin hyvää. Parmesanbataattiranskalaiset tulivat jäädäkseen. Suolaisen ja makean liitto toimii aina!

Viinilasillinen ja sohvalle vatsan viereen köllöttelemään. Odottelemaan. Saan raksun kotiin vasta vähän myöhemmin. Toivottavasti bataattiranskalaiset eivät pahastu pienestä mikrolämmityksestä 😉 Viinikin ehtii hienosti ilmaamaan itsensä lasissa tässä odotellessa. Perjantain musiikista vastaa iki-ihana Melissa Horn ♥ Ja ehkä myöhemmin Vain elämää -tähdet!

IHANAA ALKANUTTA VIIKONLOPPUA,

PS. muistakaa siirtää kelloja! Kerrankin sitä toivoisi, että kelloja siirrettäisiin eteenpäin eikä taaksepäin 😀


perjantai 20. lokakuun 2017

Lihattoman lokakuun helppo & herkullinen arkiruoka

HEIPPAHEI!

Vietetäänkö siellä ruutujen toisella puolella lihatonta lokakuuta? Lihaton lokakuu alkoi meillä vasta reilu viikko sitten., sillä havahduttiin asiaan hitaina hämäläisinä. Tapamme mukaan. Meille lihaton lokakuu ei tarkoita täysin lihasta kieltäytymistä, vaan sitä, että vähennetään liharuokien määrää radikaalisti. Lihattomampi lokakuu olisi ehkä oikea termi. Ja mikäs siinä vähentäessä, sillä maistuvia vaihtoehtoja liharuoille löytyy. Hälsans Kök haastoi meidän perheen kaupallisen yhteistyön myötä testaamaan uusia Kasvisfileesuikaleita ja kehittelemään helpon reseptin niiden ympärille.

Pestopasta on meidän arki-iltojen pelastaja. Tällä kertaa halusin käyttää pestopastaa tai oikeammin pestospagettia aterian lähtökohtana. Lisätä siihen proteiinipitoisia nopeasti pannulla ruskistettuja herkullisia kasvisfileesuikaleita. Jos jotain tästä ruoasta kertoo niin se, että yleensä tuo meidän niin kovin kranttu esiteinimme ihastui ruokaan. Sanoin, että ruokana on pestospagettia ja fileesuikaleita. Luuli näiden olevan kananfileesuikaileita, mutta ihmetteli ääneen kuinka rapeita ja hyvänmakuisia suikaleet olivat. Kerroin, että fileesuikaleet eivät olleet kanaa, vaan kasvisvaihtoehto kanalle. Ällikällä oli lyöty, eikä voinut uskoa kertomaani 🙂Aika usein kiireessä tartun valmiiseen kaupan hyllyn pestoon, mutta nyt taas muistin, kuinka helppo pesto on itsekin valmistaa. Yleensä olen laittanut pestoon basilikaa ja pinjansiemeniä. Nyt pestoon pääsi lehtikaalta, persiljaa ja manteleita. Valkosipulia, laadukasta oliiviöljyä ja pikkuisen sitruunamehua. Toimi ihan äärettömän hyvin rapeiden ja maukkaiden kasvisfileesuikaleiden kanssa. Alla oleva ohje on neljälle nälkäiselle.

spaghettia

1 pkt Hälsans Kök Fileesuikaleita

Pesto
3 lehtikaalin lehteä
kourallinen persiljaa
2 valkosipulin kynttä
2 tl sitruunamehua
kourallinen manteleita
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

-poista lehtikaaleista ruodit
-laita lehtikaalit, persiljat, kuoritut valkosipulit ja sitruunamehu tehosekoittimeen
-surauta sileäksi
-lisää mantelit ja surauta (saa jäädä rouheaksi)
-lisää ripaus suolaa ja pippuria
-lisää oliiviöljyä niin, kunnes saat pestosta sopivanlaisen koostumukseltaan
-keitä spaghetit ohjeen mukaan
-ruskista Hälsans Kökin Fileesuikaleita pannulla noin viisi minuuttia
-voit sekoittaa peston ja fileesuikaleet spaghetin joukkoon tai sitten tarjoilla ne erikseen ja jokainen voi koostaa oman annoksensa.

Olenkin kertonut, että meillä on ollut muu perhe vähän sitä mieltä, että kasvisruoka ei muka täyttäisi. Nämä proteiinipitoiset Kasvisfileesuikaleet eivät jättäneet ketään nälkäisiksi. Ja mikä ilahduttavinta, löysin lapset napostelemassa loppuja fileesuikaleita kattilasta. Kylmänä ja ihan tuosta vaan. Se lämmitti mieltä! Maku on neutraali ja koostumus varsin miellyttävä. Ja mikä ettei, etteikö näitä voisi vielä itse maustaa esimerkiksi pippurilla. Meidän perheelle tosin maistuivat sellaisenaan.

Aina sitä jotenkin kuvittelee, että kasvisruokavalion noudattaminen olisi jotenkin haastavampaa ja vaikeampaa. Jälleen kerran tuli todistettua, että näin ei ole. Seuraavaksi ajattelin tarjota Kasvisfileesuikaleita riisin ja currykastikkeen kanssa 🙂 Lisäinspiraatiota kasvisruokiin löydätte Hälsans Kökin Facebook-sivuilta!

PERJANTAITERKUIN TÄÄLTÄ LOSIN LÄMMÖSTÄ,


maanantai 16. lokakuun 2017

Jouluiset chiliraakasuklaapallot & arvonta

MOIKKAMOI!

Joko saa hieman alkaa miettimään tulevaa joulua ja varsinkin tuota oven takana kolkuttelevaa pikkujouluaikaa? Olen vähän pidätellyt jouluinnostusta sisälläni. Salaa haaveillut joulujutuista ja joulusta uudessa kodissa. Yrittänyt toppuutella sisäistä jouluihmistäni. Tajuten kuitenkin, että ihan kohta on pikkujouluaika. Silloin saa jo hieman joulustella, eikö? Ainakin pikkujouluihin sopivalla tavalla. Santa Marian kaupallisen yhteistyökampanjan myötä pääsin jo ennakkoon hieman fiilistelemään alkavaa sesonkia. Etsimään muuttolaatikoista ne, joissa joulukoristeet sijaitsevat. Hetkellisesti luomaan jouluista mieltä. Joulun tuoksujen tunnelmaa. Pikkujouluisen herkun ympärille. Jouluisten chiliraakasuklaapallojen muodossa.

Suklaa on jouluajan herkuistani itselleni se perinteisin. Makeista herkuista. Tällä kertaa päätin tehdä siitäkin hieman terveellisemmän vaihtoehdon. Joka maistuu suloisen jouluiselle. Sellaiselle lapsuusaikojen jouluille. Piparkakulle ja muskottipähkinälle. Lisäpotkua suloisiin suklaapalloihin toi chili. Chilin ja suklaan liitto on lyömätön. Ellette ole vielä kokeilleet, niin suosittelen kokeilemaan! Täytyy myöntää, että vaikka olenkin paljon leiponut, niin ikänä en ole käyttänyt pomeranssinkuorta. Kerta se on ensimmäinenkin! Se toi raikkaan appelsiinin vihvahteen chilisuklaapalloihin.

10 medjool-taatelia
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl manteleita
0.5 dl raakakaakaojauhetta
2 rkl sulatettua kookosöljyä
1 tl Santa Maria Pomeranssinkuorta
1 tl Santa Maria Muskottipähkinää
1 tl Santa Maria Piparkakkumaustetta
2 tl Santa Maria Chilimausteseosta
ripaus merisuolaa
-poista taateleista kivet ja pienistele ne
-lisää ainekset blenderiin ja surauta sileäksi (saa toki jäädä vähän sattumia)
-säätele raakakaakaojauheen avulla massan käsiteltävyys
-pyörittele massasta palloja
-laita jääkaappiin tekeytymään muutamaksi tunniksi
-kuorruta pallot raakakaakaojauheella

Chilisuklaapallojen koristelussa saa päästää luovuutensa valloilleen. Itse koristelin ne raakakaakaojauheen ja chilimausteseoksen seoksella, mutta koristeena voisi aivan yhtä hyvin toimia Santa Marian Pomeranssinkuorijauhe tai tuo Piparkakkumauste. Meillä on ajatuksena pitää tupaantuliaiset pikkujouluaikaan. Silloin nämä herkulliset chiliraakasuklaapallot pääsevät ihan takuulla jälkkäripöytään. Muutaman erilaisen mausteisen raakakakun kanssa. Tykkään, että mausteilla saa varioitua tarjottavia sesongin mukaan. Vai miltä kuulostaisi kyytipojaksi lämmittävä glögi, jossa Santa Marian Glögimauste on saanut hautua ajan kanssa?

Viimeistään tätä postausta varten keittiössä häärätessäni ja kuvia käsitellessäni se hiipi tuonne vasempaan puolen rintaa; jouluinen tunne. Ei vielä liikaa, ettei tunnelma ehdi latistumaan ennen joulua. Vaan sillain sopivasti, ajankohtaan sopivalla tavalla.

Vastaamalla ylläolevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiosiossa olet mukana arvonnassa, jossa arvotaan huikean kivoja Santa Marian -tuotepaketteja yhteensä kolme kappaletta. Eli kolme teistä voittaa sellaisen itselleen. Arvonnan säännöt löytyvät täältä. Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy viikon päästä maanantaina 23.10. 2017 klo 12.00.

MAKOISIN MAANANTAITERKUIN,

 


torstai 05. lokakuun 2017

Syksyn suloinen kanttarellipiirakka

HEIPSULI!

Onko siellä sieni-ihmisiä kuulolla? Ai että, en tuppaa kadehtimaan ketään, mutta te sieni-ihmiset ansaitsette pienesti kateuttani 😉 Veljen vaimo tuossa kertoi, kuinka olivat saaneet ämpärillisen sieniä saaristossa ollessaan. Siinä ajattelin, että miksei me koskaan saada sieniä. No hei, ehkä sinne sienimetsälle pitäisi ensiksi mennä, jotta niitä sieniä voisi saada. Harmillisesti sienituntemukseni on niin heikko, etten ilman sieniä tuntevaa ystävää suostu sienimetsälle menemään. Kärpässienen tunnen sekä kanttarellin. Siihen se sitten jääkin. Sieniharrastus (poimimis- ja leipomismielessä) kutkuttaa kovasti. On kutkuttanut jo parin vuoden ajan. Ehkä mä tästä vielä saan aikaiseksi ja aloitan tuon harrastuksen. Mikään kun ei voita metsässä samoilua, niin luulenpa, että sienestäminen olisi juuri oma lajini. Yhtä kaikki, veljen vaimon sieniämpärillistä semisti kadehtien alkoi mieleni tekemään sienipiirakkaa. Onneksi sieniä löytyi myös tuolta ruokakaupan hevi-osastolta. Tänään pyöräytin lounaaksi syksyisen kanttarellipiirakan ja täytyy todeta, että hit spot. Koska aamupäivällä oli kiirusta, niin turvauduin pakastealtaan ruiskaurapiirakkapohjaan. Joka muuten sopi tähän piirakkaan ihan loistavasti!

KANTTARELLIPIIRAKKA

1 suolainen piirakkapohja

Täyte
200 g kanttarelleja
1 sipuli
kirsikkatomaatteja
1 prk Crème Bonjour kanttarellituorejuustoa
2 dl kermaa
0,5 dl emmentaljuustoraastetta
1 muna
tuoretta timjamia
ripaus suolaa ja pippuria

-levitä piirakkataikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille
-kuullota pienisteltyjä kanttarelleja ja sipuleja öljyssä, kunnes neste haihtuu
-lisää piirakkapohjan päälle
-sekoita tuorejuusto, muna, kerma ja emmentalraaste suolan ja pippurin kanssa
-lisää sipulisieniseoksen päälle
-asettele tomaatit leikattu puoli ylöspäin munajuustoseoksen päälle
-paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia
-anna jäähtyä kunnolla (mitä en taas malttanut tehdä…)

Jos olisi ollut aikaa olisin tehnyt tämän kanssa vielä raikkaan salaatin. Mutta ehkä sitten iltapalalle? 🙂

Mutta nyt paneudun teidän eilisiin vinkkeihinne tuon ongelmallisen tilan sisustamisen kanssa. Olette ihania ja parhaita! Kiitos kaunis vinkeistä teille siellä ruudun toisella puolella ♥ 

TEHOKASTA TORSTAITA TOIVOTELLEN,


tiistai 03. lokakuun 2017

Yksi suosituimmista resepteistäni

HELLUREI!

Hei, ettehän suutu, jos sanon että ”Ai että mä rakastan syksyä sateineen!” 😀 Ei tainnut päivä tänäänkään valjeta, mutta viikon päästä keskiviikkoiltana näyttäisi olevan auringonpilkahdus kello kuuden maissa. Haastetta tekee meille valokuvausta harrastaville, sillä eihän neljän jälkeen enää juurikaan mitään kuvailla. Hintsussa on vähän kuvailemiset päiväaikaankin. Sellaisten tunnelmakuvien, joita rakastan, ottaminen onnistuu kyllä. Mutta ehkä se on taas sitten tammikuulla seuraavan kerran sellaisten kirkkaiden kuvien vuoro 😉 Olin juuri aloittanut Indiedaysilla syyskuussa 2014, kun pääsin erään yhteistyökampanjan tiimoilta ihanan blogikollegani kanssa tutustumaan Budapestiin. Reissullahan parasta on syöminen. Niin myös tuolla Budapestissa. Kun kerran Unkarissa käy, niin ei voi olla käymättä ilman, että maistaa gulassia. Ihastuin tuohon syysiltojen lämmittävään soppaan niin paljon, että heti kotiintultuani kehitin siitä reseptin. Ei ehkä ihan autenttisin mahdollinen resepti, mutta ah niin hyvää. B

Blogiini eksytään aika monesti hakusanoilla At Maria’s gulassi. Joten pakko se on uskoo, että siellä ruutujen toisellakin puolella tätä herkkua on tullut kokeiltua. Itse varioin tätä aina sen mukaan, mitä löytyy jääkaapista. Viime sunnuntaina salamin lisäksi keittoon pääsi chorizomakkaraa.

MARIAN GULASSIKEITTO

2 sipulia
1 solo valkosipulin kynsi
2 rkl tomaattipyreetä
3 tomaattia
3 paprikaa
400 gr sikanautajauhelihaa
noin 15 cm pötkö salamia
nion 100 gr chorizoa
4 laakerinlehteä
0,5 rkl oreganoa
1,5 rkl paprikajauhetta
2 lihaliemikuutiota
mustapippuria myllystä
suolaa maun mukaan
vettä

– pilko sipulit ja kuullota niitä voissa hetki
– lisää murskattu valkosipulin kynsi, jauheliha ja lihaliemikuutiot -> ruskista
– lisää tomaattipyree, pilkotut tomaatit, paprikat ja salamit
– lisää loput mausteet ja vettä sen verran, että em. aineet peittyvät reilusti
– kiehuta noin 30 minuuttia; kunnes paprikat ovat pehmenneet ja keitto sakeutunut
– tarkista suola ja lisää tarvittaessa
– tarjoile valkosipulimurskalla maustetulla creme fraichella maustettuna

Tämä on jälleen niitä pataruokia, jotka paranevat lämmitettäessä. Harmi vaan, että hirmuisen harvoin tästä jää seuraaville päiville syötävää 🙂 Hei nyt kun ruokapöytä muutti ruokahuoneeseen, niin tuo aulatila keittiön jatkeena on hieman ongelmallinen. Palataan siihen huomenna. Muutama idea itselläni on, mutta kaipaan kyllä kipeästi siihen myös teidän apuanne!

Nyt villasukat jalkaan ja takkaan tuli. Taas. Syksy ja syksyn rutiinit rauhoittavat. Ihana hämärähyssyinen ilta ja tiedossa siskonpeti kahden (plus yhden karvaisen) pienen unikaverin kanssa. Olen huomannut, että syksy saa jonkinasteisen melankolisen Marian heräämään. Hyvällä tavalla. Ikäväkin tuntuu syvemmällä kuin aiemmin. Onneksi saadaan huomen illalla kotiin se, joka vasta juuri pari tuntia sitten reissuun lähti.

TUNNELMALLISIN TIISTAI-ILTATERKUIN,