perjantai 23. maaliskuun 2018

Yhden naisen varietee a.k.a fredagsmys

HEI HELLUREI!

Kuvissa yhden naisen varietee, tuttavallisemmin perjantaimyyssit. Piti muuten oikein googlettaa, että mitä tuo varietee oikeastaan tarkoittaa 😀 Wikipedia sanoo, että ”Varietee on näyttämö, jolla esitetään hilpeitä laulu-, tanssi-, ilveily-, kabaree– tms. esityksiä tai siksi kutsutaan sellaisen sisältöistä esitystä.”. No juu, näyttämönä Marian keittiö ja kukaan muu ei laula kuin Kelly Clarkson. Sitä samaa ihanaa Radioheadin biisiä, joka on soinut meillä koko päivän. En tiedä, miksi tuo Creep ottaa jotenkin otteeseensa. Sitä on vain pakko kuunnella uudelleen ja uudelleen. Mitä tuohon tanssiosuuteen tulee, niin kyllä sitä tuli ruoanlaiton ohessa hiukka tapailtua askeleita 😉

Ennen kuin käyn kommenttien kimppuun, niin oli pakko tulla vilauttamaan meidän tai siis minun, iltaruokaa. Mies kotiutuu puolenyön tietämillä, joten saa tästä sitten yöpalaa. Onhan näitä salaattipiirakoita tullut täällä blogissa ennenkin esiteltyä, mutta nyt jotenkin maistui erityisen hyvälle. Ehkä sen takia, että viikko oli, jälleen kerran, älyttömän kiireinen ja ehkä sekin vaikutti asiaan, että tämä perjantai-iltapäivä ja -ilta on tullut suhailtua sinne sun tänne. Hyvän ruoan äärelle sitä tulee rauhoituttua. Eikä siinä mitään, tykkään kuskailla tyttöjä kavereineen. Niin muakin kuskattiin tuossa iässä 🙂 Toby on ollut meiningeissä mukana, sillä edelleen pelkää kovin autossa. Pikkuhiljaa näyttäisi, että alkaa tottumaan autossa olemiseen, vaikka vielä vähän läähättääkin.

Salaattipiirakkaan palatakseni; se koostui valmiista piirakkapohjasta (itsetehtynä toki parempi!), lehtikaalista, salaattisekoituksesta, kurkusta, fetajuustosta, oliiveista ja punasipulista. Ja itse asiassa lorautin päälle vielä balsamicoakin ennen kuin söin. Lehtikaalilla ja minulla on ollut jotenkin kinkkinen suhde. Ensin oltiin liian tiivisti vuoden päivät ja sitten tehtiin bänksit. Viime aikoina olen pikkuhiljaa ottanut lehtikaalin jälleen valikoimiin. Nauttinut siitä oliiviöljyllä pehmennettynä. Välillä myös pannun kautta pyöritettynä tai uunissa rapsakoituna.ID

Kuohuviinihammasta on kolottanut koko viikon, joten pakkohan se oli vaimentaa. Nyt ongelmana on vain se, että millä sulkea tuo pullo, ettei kuplat haihdu? Pitäisi alkaa ostamaan piccolopulloja, sillä nuo isot ovat vähän ongelmallisia juuri sen takia, että yleensä se lasillinen riittää! Tänä perjantaina iski yhtäkkiä ikävä jälleen mökille. Niitä perjantai-iltoja kun kurvataan venerantaan ja hurautetaan saareen. Tietkin näyttivät siltä, että kevät on täällä. Vaikkei nuo lumipenkat ihan vielä keväästä vakuutakaan. Kyllä se siitä! 

PERJANTAI-ILTATERKKUSIN,

PS. uutta ruokatilaa esittelyssä näillä näkymin sunnuntaina. Onko antaa vinkkiä, millä rullalla olleet julisteet saa suoristettua? Ne ovat olleet painavien kirjojen alla nyt viitisen tuntia ja vieläkin käpristyvät.


tiistai 20. maaliskuun 2018

Tiistai-illan taivaallinen arkiruoka

HELLOU HELLOU

ja hei ihan mahtavan pirtsakkaa tiistai-iltaa sinne ruutujen toiselle puolelle! Tiedättekö ne arki-illat, kun on töiden jälkeen vähän sellainen vetopoisolo, eikä ihan hirveesti huvittais muuta kuin oikaista sohvalle? No tänään oli sellainen ilta. Työreissusta palannut mies makoili toisella sohvalla ja itse otin koiran kainaloon ja lösähdin toiselle sohvalle. Tätä ennen toki olin laittanut lohen uuniin ja täysjyväriisin poreilemaan. Siinä vaihdoimme kuulumisia ja manasin ääneen energian puutetta. Töissä oli kiirettä, mutta sekään ei selittänyt sitä, että miksi olin kuin kuiviin puristettu tiskirätti.

Sitten kuulkaas sen tajusin; mitä enemmän makaan sitä flegmaattisemmaksi muutuin. Nousin ylös aivan fantastisen ruokaidean kanssa. Koska riisiä ja lohta tulee syötyä vähintään kerta viikkoon, niin päätin että tänä tiistai-iltana meillä jatkojalostetaan tuota ruokaa. Lohiburritovuoka tuli ensimmäisenä mieleeni, kun aloin miettimään jatkojalostuskohdetta. Mustapapuja löytyy tätä nykyä aina kaapista, samoin maissia. Korianteria, limeä ja tacosalsaa. Salaattia jääkaapista löytyy silloinkin kun siellä on vain valo sekä myös punaista paprikaa ja avokadoa.

Sillä aikaa kun riisi ja lohi tekeytyivät, pilkoin salaatit kulhoihin. Pilkoin myös valmiiksi paprikat, avokadot ja korianterin. Siivutin limen ja puraisin yhdestä limen palasta maistiaisen. Tuossa vaiheessa huomasin jo hymyileväni. Yhtäkkiä se energia palasi takaisin ja Marian keittiössä oli tekemisen meininkiä. Ah, miten rakastankaan ruoanlaittoa! 

LOHIBURRITOVUOKA

uunilohta

keitettyä riisiä
(meillä oli tänään täysjyväriisiä, mutta kaikki käy)
purkki mustapapuja
korianteria
limen mehua
suolaa
-sekoita riisi, mustapavut, pilkottu korianteri ja limen mehu sekaisin
-mausta suolalla (ellet sitä tehnyt jo riisiä keitettäessä)

salaattisekoitusta
paprikaa
säilykemaissia
avokadoa
tacosalsaa
jalapenoja
korianteria
-asettele salaattisekoitus lautasille
-lisää riisi ja lohi
-lisää pilkottu paprika, avokado ja säilykemaissi
-mausta mielen mukaan tacosalsalla, jalapenoilla ja tuoreella korianterilla

Kuinka helposti syntyikään ruoka, joka maistui aivan taivaalliselle? Joka näytti ihanan värikkäältä? Joka oli kaiken lisäksi konstailematonta ja terveellistä? Erittäin helposti. Tämä oli sarjassamme puolessa tunnissa valmis arkiruoka. Puikot eivät ihan meksikolaishenkiseen ruokailuun taida sopia, mutta koska mä tykkään syödä likipitäen kaikki kulhoruoat puikoilla, niin vaistomaisesti ne tuli otettua nytkin esille. Hei, koska eilinen päivä meni harakoille, niin se tietää, että tänään painetaan yötä myöten. Onneksi se runosuonikin tuntuisi olevan jälleen kunnossa 😉

TIISTAI-ILTATERKUIN,


perjantai 16. maaliskuun 2018

Pitkästä aikaa perjantaimyyssejä!

HIIOHOI,

viikonloppua näkyvissä! Eipäs kun taidettiin just muuten kosauttaa maihin. Noin kuvainnollisesti. Ihana viikonloppu on täällä. Perjantaimyyssit ovat myös täällä. Tunnelma Marian bistrossa on letkeä. Hyvää ruokaa, lasi viiniä ja myöhemmin leffaa, jonka alkutekstien aikana ennalta sopimattomat treffit nukkumatin kanssa. Viime viikonloppu kun meni sairastaessa, niin nyt on kiva pitkästä aikaa viettää viikonloppua täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Huomenna meillä molemmilla on töitä, mutta illalla päästään kaksille eri synttäreille koko perheen voimin. Josko sunnuntaina uskaltaisi jo hiihtämään?

Jotenkin olen tosi varovainen urheilun kanssa tälläin flunssan jälkeen. Tai siis lähinnä sen takia, että kun ei vieläkään tiedetä mikä tuo mysteeritauti oli. Vaikka olo on hyvä, niin taas tänään töissä huomasi, että väsyy edelleen tosi helposti. Joten parempi ottaa nyt iisisti.

Hei, niitä myyssiruokia piti tulla esittelemään eikä jaarittelemaan sairauskertomuksia. Mutta noiden ihanien sielunsiskojeni kanssa ollaan todettu, että mitä vanhemmaksi tullaan, niin sitä enemmän jutut pyörii niiden kremppojen ympärillä 😀 Ruoaksi meillä oli tänään salaattia (yllätyys…) sekä tuollaista bruschettapannua. Jossain aikoja sitten törmäsin kuvaan, jossa oli sotkettu paistinpannulle leipää, juustoa ja tomaattia. Siitä lähtien olen miettinyt, että sitä pitäisi kokeilla. Tulipahan kokeiltua ja voin sanoa, että eipä jäänyt viimeiseksi kokeiluksi. Sieluni silmin näen tämän herkun valmistuvan kesällä mökillä grillissä. Ympärillä kesäillan lämpö ja poskilla päivän auringon hehku.

BRUSCHETTAPANNU

1 patonki
rasiallinen luomukirsikkatomaatteja
mozzarellaa
basilikaa
öljyä
suolaa
mustapippuria
pari valkosipulin kynttä

-leikkaa patonki ohuiksi viipaleiksi
-pese tomaatit ja levitä ne sekä patongit uunipellille
-ripsottele päälle oliiviöljyä ja suolaa
-paista uunissa 225 asteessa grillivastuksen alla, kunnes tomaatit ovat ottaneet hieman väriä
(käännä patonkeja, kun ruskistuneet)
-kun tomaatit ovat saaneet vähän väriä, ota uunipelti pois uunista
-lado uuninkestävään paistinpannuun (tai uunivuokaan) patonkia, tomaattia ja revittyä mozzarellaa
-pienistele sekaan pari valkosipulia sekä tuoretta basilikaa
-kierrä koko komeuden päälle muutama kierros mustapippuria
-paista 225 asteessa, kunnes juusto alkaa sulamaan

Kyllä se perjantai tuntuu taas astetta mukavammalle näin, kun ei ole viettänyt päivää kotitoimistolla. Perjantaimyyssithän lähtivät aikoinaan siitä, kun aloitin työt äitiyslomien ja hoitovapaiden jälkeen. Töiden jälkeen kaarsin kotiin kauppakassien kanssa ja vaatteet vaihdettuani huomasin löytäväni itseni usein keittiöstä ruoanlaitosta. Se on mulle se rentouttava juttu. Varsinkin perjantai-iltaisin. Se nollaa jotenkin menneen työviikon ja toivottaa viikonlopun tervetulleeksi. Niin tänäänkin 

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. pahoitteluni jälleen kerran, että kommenttien vastaamisten kanssa kestää; huomenna olen omistanut puoli päivää blogitöille, joten ensi töikseni silloin vastaan teille. Ellen jo tänään sitä intoudu tekemään 🙂


maanantai 12. maaliskuun 2018

Helposti hyvää arkeen; vege tikka masala & arvonta

*yhteistyössä: Patak’s

HEIPPAHEI IHANAT

ja maukasta maanantaiaamupäivää! Tänään lähdetään tarinan ja tuoksujen mukana kohti helpompaa arkea. Sellaista, jossa maukas ja nopeasti valmistuva ruoka näyttelee suurta pääosaa. Niin kuin se ainakin meillä näyttelee; mikään ei ole arjen sujuvuuden kannalta tärkeämpää kuin töiden jälkeen nopeasti valmistuva maukas ruoka. Postauksen kuvissa vilahtelee mausteiset värit ja mikäli suljette silmänne, voitte kuvitella tuoksun ja maun. Tuoksun ja maun, jotka vievät teidät jonnekin lämpimään. Värikkääseen maahan, jonka yksityiskohdat arkkitehtuurissa hivelevät silmää. Nimittäin Intiaan. Kaupallisen yhteistyön myötä Patak’sin kanssa pääsin jakamaan teille yhden meidän perheen nykyisistä suosikkiarkiruoista.

Ennen lapsia oli aika, että teimme kotona paljonkin intialaista ruokaa. Mutta jostain syystä intialaisia makuja tai tuoksuja ei ole Marian keittiössä moneen vuoteen koettu. Ennen tätä yhteistyökampanjaa. Thaimaan makuja on syöty kyllästymiseen asti, joten olin oikeasti todella onnellinen, että löydettiin jälleen intialaiset maut intialaisen ruoanlaiton kautta. Onko Patak’s teille tuttu tuotemerkki? Mielestäni tarina Patak’sin takana on niin sympaattinen, että yritän sen teille lyhyesti kertoa, ennen kuin esittelen tuon suosikkiruokamme sekä kerron Patak’sin tuotteista enemmän.

L.G. Pathak syntyi Intiassa vuonna 1925 maanviljelijäperheeseen, mutta perhe muutti Keniaan etsimään parempaa elintasoa. Keniassa he perustivat kaupan, missä myytiin intialaisia makeisia. Asiakkaina oli muita intialaisia, jotka kaipasivat tuttuja kotoisia makuja. Vuonna 1956 L.G. muutti perheineen Iso-Britanniaan. Rahaa oli vähän ja L.G.:n oli hankalaa löytää töitä. L.G.: n vaimo Shanta pohti josko sama liiketoiminta, mitä Keniassa harjoitettiin, toimisi myös Briteissä.

Hän alkoi valmistaa intialaisia makeisia ja snacksejä perheen kotikeittiössä Kentissä ja pian sana tuotteista alkoi leviämään ja jonoja muodostui kodin ulko-ovelle. Perheen 10-vuotias poika Kirit alkoi toimittaa tuotteita Lontooseen. Parin vuoden päästä perhe avasi pienen liikkeen Eustonin aseman lähettyville ja myi siellä intialaisia elintarvikkeita. Liike menestyi, koska Pathakin perhe käytti vain parhaita raaka-aineita tuotteissaan.

Käänteentekevä hetki Patakin perheelle oli se, kun he kerran erehdyksissä tilasivat liikaa kasviksia ja L.G. päätti säilöä ylimääräiset. Hän yhdisti vastajauhetut mausteet öljyn ja kasvisten kanssa ja loi autenttisia intialaisia maustetahnoja. Perheen poika Kirit jatkoi yrityksen johdossa ja hänen vaimonsa Meena keksi ajatuksen, miten currya voisi ateriakastikkeiden avulla tehdä helposti ja nopeasti.

Miettikää, kuinka pienestä erheestä sai alkunsa jotain suurempaa? Tässä jälleen esimerkki siitä, että kun kovasti yrittää ja seuraa siinäkin sydäntään, niin mitä tahansa mahdollisuuksia voi aueta. Patak’s on siis perustettu vuonna 1958 ja se on tänä päivänä läntisen maailman johtava intialainen elintarvikkeiden tuotemerkki, jonka valikoimiin kuuluvat neljä ateriakastiketta: Korma, Tikka Masala curry, mieto curry ja Jalfrezi paprika-kookoskastike, kolme curry-tahnaa: Tandoori tahna, Tikka Masala tahna ja mieto currytahna sekä Mango chutney, Raita ja Pappadums.

Meillä valmistettiin eräänä kiireisenä keskiviikkoiltana käden käänteessä herkullista Tikka Masalaa. Vegeversiona, mutta mikä ettei että tämän voisi tehdä esimerkiksi kanasta tai lohesta. Älkää antako reseptin vähien raaka-aineiden hämätä; lopputulos on nimittäin äärimmäisen herkullinen.

VEGE TIKKA MASALA

1 prk Patak’s Tikka Masala currykastiketta
puolikas kukkakaali
200 g kikherneitä
öljyä paistamiseen

koristeluun: tuoretta korianteria ja chiliä pilkottuna
tarjoiluun: basmatiriisiä, Patak’s Mango chutneyta sekä jugurttikastiketta

-laita riisit kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan ja valmista sillä aikaa kastike:
-pese kukkakaali ja revi siitä kukintoja öljytylle paistinpannulle
-ruskista niitä hieman
-lisää kikherneet sekä Tikka Massala currykastike
-anna porista miedolla lämmöllä noin vartin verran
-koristele tuoreella korianterilla sekä pilkotulla chilillä
-tarjoile riisin, mango chutneyn ja jugurttikastikkeen kanssa

JUGURTTIKASTIKE

1,5 dl turkkilaista jugurttia
n. 10 cm pala kurkkua raastettuna
loraus hunajaa
ripaus suolaa
-sekoita ainekset keskenään

Helppoa, erittäin maukasta ja vielä kaiken lisäksi nopeasti! Vaikka tykkäänkin viettää aikaa keittiössä ja ruoanlaiton parissa, niin arki-iltaisin yleensä tähän ei ole mahdollisuuksia. Helposti tai nopeasti syntyvä ruoka ei missään nimessä tarvitse olla mautonta. Päinvastoin, sillä nämä intialaiset maut ovat vieneet kielenkin mennessään. Patak’sin ateriakastikkeilla saa arkiruoan syntymään käden käänteessä, currytahnat soveltuvat taas esimerkiksi kastikkeiden pohjaksi tai pataruokiin. Myös marinointiin currytahnat sopivat, joten joku kaunis sunnuntai ajattelin tehdä intialaista ruokaa myös pitkän kaavan mukaan.

Tuo perinteinen Tikka Masala on meidän perheen suosikki, myös lasten. Helposti voisi kuvitella, että valmisateriakastikkeissa olisi suolaa ihan hirmuisesti, mutta Tikka Masalasta sitä löytyy vain 0,73 g /100 g. Maku on ihanan täyteläinen ja kermainen. Suloisesti hieman tulinenkin. Itselläni ainakin makuhermot ovat tällä hetkellä pahasti koukuttuneet intialaiseen ruokaan!

Patak’sin tuotteita löydätte hyvin varusteluista päivittäistavarakaupoista, mutta kolmea teistä saattaa onni potkaista Patak’sin tuotepaketin myötä 🙂 Sain arvottavakseni kolme tuotepakettia teidän lukijoiden kesken. Olette mukana arvonnassa, kun vastaatte allaolevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiosiossa:

Millaisen aterian sinä valmistaisit Patak’sin tuotteilla?

Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu viikon päästä maanantaina eli 19.3.2018 klo 10.00. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.

MAANANTAITERKUIN,


keskiviikko 21. helmikuun 2018

Herkulliset vähempisuolaiset riisipiirakat & lapsiperheen suolan saanti

*kaupallinen yhteistyö: Valio

HEIPPAHEI IHANAT!

Oletteko koskaan aamulla heränneet ja tulleet peiliin katsoessanne tulokseen, että edellisillan herkullinen iltaruoka saattoi olla liian suolaista? Jep, täällä on myös joskus ollut niitä aamuja, kun silmien ympäriltä löytyy turhaa pöhötystä. Sellaista nesteen kerryttämää pöhötystä. Liiallisen suolan käytöstä. Viime aikoina olen alkanut tarkkailemaan suolan saantiani. Tai oikeastaan koko perheen suolan saantia. Oman sukuni puolelta sukurasitteena kun kulkeutuu laaja skaala sydän- ja verisuonitauteja, niin sitä haluaa pitäytyä terveellisemmässä ruokavaliossa. Ja yksi merkittävä tekijä näiden sairauksien syntyyn on nimenomaan suolan käyttö. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Valion kanssa ja sen myötä pääsen pohtimaan meidän perheen suolansaantia sekä niitä pieniä arkisia valintoja, joiden avulla vähentää päivittäistä suolansaantia. id

Meillä on käytetty Oivariinia vuosikaudet. Se on maistunut parhaimmalta leivän päällä. Aina olen ajatellut jotenkin, että pitäisi vähentää sen käyttöä. Juurikin suolan takia. Mitä en ollut huomannut ennen tammikuuta on se, että tuohon täyteläisen makuiseen levitteeseemme oli laitettu vihreä logo, jossa lukee ValSa. Merkkinä siitä, että tuotteessa on käytetty maitosuolaa. Mitä se maitosuola oikein onkaan? Lyhyesti kerrottuna; matkataan sinne vihreälle nurmelle, jossa lehmät laiduntavat kesäisin. Syövät rehua ja nauttivat elämästään. Talvisin nuo lehmät saavat nauttia sisätilan lämmöstä ja syödä säilöttyä AIV-rehua. Maitosuola koostuu maidon luonnollisista mineraaleista ja nämä mineraalit ovat peräisin lehmien syömästä rehusta.

Kun maidosta valmistetaan juustoa, syntyy oheistuotteena heraa. Heraosa koostuu heraproteiineista sekä maidon mineraaleista eli juurikin maitosuolasta. Valio ValSa® maitosuolalla voidaan korvata osa elintarvikkeiden valmistuksessa käytettävästä tavallisesta ruokasuolasta esimerkiksi maitotuotteissa ja leivissä. Tavallisessa ruokasuolassa on lähes pelkältään natriumin ja kloridin yhdistettä. Maitosuolassa natriumia on liki 80% vähemmän kuin tavallisessa ruokasuolassa. Silti se antaa tuotteelle täyteläisen ja suolaisen maun sen sisältämän kaliumin ansiosta. Natrium on se ”pahis” joka saa verenpaineen kohoamaan ja jolla on sen myötä erittäin ikäviä vaikutuksia meidän verisuoniimme.

Tästä lähtien voimme jatkaa Oivariinin käyttöä hyvillä mielin. Tuossa käyttämässämme Valio Oivariini® ValSa ® vähemmän suolaa -levitteessä on jopa 50% vähemmän suolaa kuin muissa vastaavissa levitteissä. Itse asiassa siinä on markkinoiden matalin suolapitoisuus. Toki olen viime aikoina ottanut tarkasteluun kaikki tuotteet, jotka sisältävät suolaa tai jossa on jopa piilosuolaa. Tiesittekö, että meille aikuisille suositellaan suolan saanniksi maksimissaan teelusikallista päivässä? Kun sen jakaa eri ruokakerroille, niin tuntuu todella vähäiseltä! Lapsien vuorokauden aikana saama suolamäärä pitäisi olla vielä tämän alle. Mutta ainakin meillä tytöt tykkäisivät laittaa jokaiseen ruokaan ketsuppia. Levittää voita leivän päälle tuplamäärän. Napostella suolapähkinöitä ja herkutella kinkkusiivuilla suoraan jääkaapista. Itselleni heikkous ovat olleet suolakurkut, jotka jo ihan nimensäkin perusteella saavat jäädä nyt kun olen tutkinut a) liiallisen suolan haittoja b) geeniperimääni.

Tästä intoutuneena olen yrittänyt tehdä ruokaa, johon en lisää suolaa. Pyrkinyt maustamaan ruokaa enemmän esimerkiksi yrteillä, jotta saisin ruokiin makua. Totuuden nimissä täytyy sanoa, että kyllä sitä aluksi ajatteli, että ruoka ei maistu millekään, jos ei siihen lisää suolaa. Mies on meillä keittänyt aamupuuron suolattomana vuosikaudet. Olemme lasten kanssa salaa lisänneet omille lautasillemme puuron päälle suolaa. Tätä nykyä me tyttöjen kanssa lisäämme omiin puuroihimme suolan sijasta Valio Oivariini® ValSa® vähemmän suolaa -levittettä nökäreen, jonka avulla puurosta tulee ihanan makuista.

Onnistuuko ruoanlaitto ilman purkista lisättyä suolaa? Onnistuu. Marian keittiössä testiin pääsi riisipiirakat munavoilla. Niin että itse taikinaan, riisipuuroon tai munavoihin ei tullut lisättyä suolaa. Riisipuuron maustoin Valio Oivariini® Valsa® -levittteellä, kuten myös munavoin. Osan piirakoista söimme munavoin kanssa, osan päälle pääsi Valio Polar® 15 ValSa® -viipaleet.

VÄHEMPISUOLAISET RIISIPIIRAKAT & MUNAVOI

Täyte
edellispäivän riisipuuroa
(huom! ei purkista lisättyä suolaa, vaan nokare Oivariini ValSa:a!)

Taikina
2 dl kylmää vettä
2,5 dl ruisjauhoja
2,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl Valio Oivariini® ValSa® vähemmän suolaa -voisulaa
-sekoita ainekset keskenään
-tee taikinasta pitkä pötkö (noin 3-4 cm halkaisijaltaan)
-leikkaa veitsellä noin reilun sentin paloja
-kaulitse palat, lisää niille riisipuuro ja rypytä reunat sormin
-asettele pellille
-paista 250 asteessa noin 10 minuuttia

Dippaa kuumat piirakat maitovoiseokseen (sulata 0,5 dl maitoa ja 1 rkl Valio Oivariini® ValSa® -levitettä)

Munavoi
4 keitettyä ja jäähtynyttä kananmunaa
100 g huoneenlämpöistä Valio Oivariini® ValSa® vähemmän suolaa -levitettä
-kuori munat ja pilko ne
-sekoita huoneenlämpöisen levitteen kanssa

Lasten onni on oma onneni ja voi juku, miten koulusta kotiin palanneet lapset nauttivat silmin nähden saadessaan välipalaksi riisipiirakoita 🙂 Valio ValSa -tuotteiden myötä pystyy helposti vähentämään suolan käyttöä. Tuo Valio Polar® 15 ValSa® -juusto on oma suosikkini, muu perhe taas suosii Valio Oltermannia, joka sekin on nykyään vähemmän suolainen. Joku voisi helposti vetää mutkat suoriksi ja päätellä, että koska tuotteiden suolapitoisuus on niin radikaalisti vähentynyt, niin eihän ne maistu enää samalta. Voin kertoa, että kyllä maistuu. Ellei vielä paremmalle. Kuten kerroinkin, niin meillä on syöty Oivariinia vuosikaudet, joten maku on harjaantunut sen suhteen. Silti emme huomanneet muutosta tuotteen maussa sen jälkeen, kun siihen oli lisätty tuo ValSa -merkki, merkkinä maitosuolan käytöstä. Minun mielestäni lapset on syytä opettaa jo pienestä pitäen terveellisen elintapojen (mm. suolan saannin vähentäminen) saloihin, sillä uskon, että terveellisten elintapojen myötä pystyy ehkäisemään tulevaisuudessa myös niitä geenien mukana tulevia sairauksia.

Oletteko te huolissanne liiallisesta suolan saannista? Onko Valio ValSa -tuoteryhmä tuttu?
Täältä löydätte lisätietoja maitosuolasta sekä ValSa -tuotteista!

KIVAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,