paint it black-sarja jatkuu. Nyt oli vuorossa Acazia-sivupöytä (punaruskea kiiltäväpintainen). Itse asiassa meillä oli aluksi tarkoitus myydä nuo meidän takkahuoneen acaziat huutiksessa, mutta katsotaan nyt saako niistä siedettäviä, kun hiukan käsittelee niitä. Ehkä ainakin sitten myynnin hetkellä saa paremman hinnan mustana kuin punaruskeana.

Pöydän alla olevissa Ikean koreissa on lankakätköni odottamassa inventaaria ja syksyn pimeneviä iltoja. Josko sitä tänä syksynä saisi edes yhden alottamansa kudinprojektin loppuun?

Meillä on noita acazioita alimman kuvan kirjahyllyn lisäksi tv-taso ja sitten yksi vitriinikaappi, joka toimii viina(/i)kaappina. Hieman liikaa acaziaa yhteen huoneeseen, I would say 🙂 

Viime viikonloppuna kannoimme tuon sivupöydän ulos auringonpaisteeseen. Hioin lakkapintaa hieman ja sitten käsittelin sen kahteen kertaan. Virhe nro 1: älä maalaa/lakkaa kalusteita ulkona, kun koivuista tippuu roskaa. Virhe nro 2: älä maalaa/lakkaa suorassa auringonpaisteessa. No tuon kakkoskohdan etuhan on se, että maali/lakka napsahtaa samantien kuivaksi. Mutta ei juuri imeydy puuhun. Sai saman tien jatkaa toisella käsittelykerralla eikä tarvinnut odotella kuivumisia.

Täältä (klikklik) löytyy jotain vanhoja kuvia takkahuoneestamme. Päivitän tilannekatsauksen takkahuoneesta sitten, kun saan nuo kaikki punaruskeat kalusteet muutettua siedettävämmiksi. Haluan säilyttää takkahuoneessamme hieman hämyisen tunnelman vastapainoksi olohuoneen valkoisuudelle. 

greige-postukseni (klikklik) jälkeen sain kommentteja ja sähköposteja, joissa kysyttiin sävykoodeja hyviin greigeihin sävyihin. Kauneushan on katsojan silmissä, mutta olen koonnut alle minun silmääni miellyttäviä greigejä (eli sattumoisin niitä, jotka taittavat enemmän harmaaseen kuin beigeen :). Muistattehan, että tietokoneruutu valehtelee sävykoodien suhteen; kannattaa tarkistaa sävy malliliuskasta aina maalattavassa tilassa ja niissä olosuhteissa, jotka tilassa vallitsevat (esim. valaistus). Kaikista paras olisi tehdä ennen maalaukseen ryhtymistä koemaalaus parilla eri sävyllä, sillä usein nuo värikarttojen sävyt ovat painokoneilla aikaansaatu eikä sävytyskoneissa käytettävillä maalipastoilla. Lisäksi pieni väriliuska ei kerro koko totuutta.

Kaikki Suomessa markkinoilla olevat suomalaisten maalitehtaiden maalit ovat sävytettävissä NCS-sävyillä NCS-sävykoodit löytyvät värikaupoissa olevista sävytyskoneista, olivat ne sitten minkä merkkisiä tahansa. Mutta myös toisinpäin; kaikki suomen markkinoilla olevat maalimerkit ovat sävytettävissä myös muiden maalitehtaiden omilla värikoodeilla. Suomessa on yleisesti hyväksytty standardi, jonka mukaan maalit tulee valmistaa; sävyheitto saa olla maksimissaan 5%. Näin ollen suomalaisen maalinvalmistajan, pienen tai ison sellaisen, tulee valmistaa maalinsa niin laadukkaista raaka-aineista ja hienosäätäen, että sävytys kaikkiin alalla käytettäviin värikarttoihin onnistuu.

Lisäksi olen huomannut, että kuluttajiin on iskostunut käsite, että kaupassa myytävä valkoinen perusmaali (A-pohja) ei ole maalattavissa sellaisenaan vaan se täytyy aina sävyttää. Näin ei todellakaan ole. Se toimii seinässä puhtaana valkoisena ja peittää ilman sävytystäkin hyvin. (C-pohjamaali taas on aina sävytettävä; sitä ei voi käyttää ilman sävytystä). Toinen asia on sitten se, että kuinka ”likaisilta” listat, ikkunanpuitteet yms. näyttävät tämän hohtavan valkoisen rinnalla. Meillä on eteinen ja keittiö/ruokatila maalattu pesunkestävällä täyshimmeällä A-perusmaalilla ilman sävytystä. Kuvia löytyy esimerkiksi täältä (klikklik) ja (klikklik). Olohuoneessa meillä on astetta lämpimämpi valkoinen sävy:  NCS S 0502-Y. Tuo valkoinen on toiselta nimeltään listavalkoinen, sillä siitä listat, ovet ja muut puuosat eivät pomppaa ”likaisempina” esiin. Ja vaikka meillä on eteisessä ja ruokatilassa puhdas, sävyttämätön, valkoinen niin silti tuo listavalkoinen ja valkoinen ei muodosta häiritsevää kokonaisuutta.

Valkoisista sävytetyistä tuon listavalkoisen ohella suosikkini on NCS S 0500-N, joka ei ole niin paljon keltaiseen taittava valkoinen vaan vain hieman ”likastettu” valkoinen, muttei kuitenkaan niin likainen kuin esimerkiksi maalarinvalkoinen.

Toivottavasti tästä postauksesta oli apua teille, jotka maalisävyjen kanssa painitte 🙂  Meillä on tulevana perjantaina Lilian 5-vuotiskaverisynttärit. Aluksi päätin, että en leivo mitään, sillä lapsille nyt kelpaa popparit ja namit. Mutta kuinka ollakkaan; cake popsit odottavat kuorruttamista ja whoopiesit ovat täyttämistä vaille valmiit. Kakuksi ajattelin tehdä samanlaisen jäätelömarkenkikakun kuin viime vuonna Julian kaverisynttäreille (klikklik). Synttärisankari vain on kanssani erimieltä ja haluaa ehdottomasti perhoskakun. Huh, miten välttää viisvuotiaan uhmaperiaatekiukut. Siinäpä tälle päivälle pohtimista 🙂

aiemmin tälle illalle suunnittelemani matkakertomus siirtyy lähitulevaisuuteen. Tajusin, että 400 kuvasta pitänee tehdä hiukka karsintaa postausta varten 🙂 Joten tässä sitten kuvia olohuoneestamme remontin jälkeen. Olkkariin (ja sen takana olevaan makuuhuoneeseemme) uusittiin lattia ja seinät maalattiin. Tykkään aivan hirmuisesti. Hetkellisesti voin täydestä sydämestä todeta, että meidän olkkari on nyt valmis. Eihän siihen mennyt kuin viisi vuotta. Ai niin, yhtä asiaa lukuun ottamatta valmis; se mattamusta piano tulee korvaamaan meidän nykyisen pianon, joka ei sitten sovi enää väreihin ollenkaan. Tuosta oikealla olevasta palkista löytyy linkki olohuoneeseemme ennen huonekalu- ja pintaremppaa. 

Maanantai-iltana sain ilouutisen Helsinki-Vantaalle matkalaukkuhihnan ääreen soittaessani veljeni ihanaiselle vaimolle ja tuskastellessani kotiin paluuta. Tiesin, että meillä olisi suuren suuri urakka huonekalujen takaisin kantamisessa ja siivoamisessa (miten tasoitteen hiomisesta voi tulla niin paljon pölyä ja joka paikkaan ?). Mutta tiedättekö, mulla on maailman ihanin perhe; veli oli vaimoineen kantanut huonekalut paikoilleen. Äitini oli puunannut asuntomme lattiasta kattoon, täyttänyt jääkaapin, ostanut tytöille uudet peitot, tyynyt ja lakanat ja pedannut sängyt kauniisti sekä pessyt olkkarin verhot. Kaiken kruunasi kimppu valkoisia tulppaaneja maljakossa eteisen lipaston päällä ♥ Tiedän, I’m lucky one!

Kyllä, alkuperäinen parketti oli tosi tunkkainen ja huonossa kunnossa. Mutta kyllä se parketti kuulkaas tuntuu jalan alle mukavammalle kuin tämä laminaatti. Mutta tällä mennään nyt jokunen vuosi (miehelle tiedoksi, että jokunen vuosi voi olla jopa kymmenen vuotta 😉. Syy, miksi emme hioneet parketti ja lakanneet sitä uudestaan oli se, että talomme oli elänyt sen verran, että siellä täällä oli rakoja, joita ei olisi saanut paikattua. 

Seinäthän olivat sellaiset tunkkaisen keltaiset ja kattopalkit siniharmaat. Nyt seinät ovat murretut valkoiset ja kattopalkit maalarinvalkoiset. Raikastui ilme kertaheitolla.

Tykkään tuosta vaaleanharmaasta tammilattiasta ihan kauhiasti. Siinä ei toivottavasti pölykään näy niin paljon 🙂

Meillä on mennyt pari viime yötä aivan hulinoksi; tytöt ovat heränneet kolmen neljän väliin ja olleet sitä mieltä, että nyt on aamu. Toivottavasti ensi yönä se pieni aikaero tasaantuu ja saadaan kaikki kunnon yöunet. Nyt ulkona alkaa hämärtyä, joten se olis sitten itsellekin nukkumaanmenoaika. 

Kauniita unia ♥

Paitsi allekirjoittaneella on hieman heikko happi; ihanainen ystäväni USAsta on Suomessa käymässä ja eilen istuttiin iltaa ja muisteltiin menneitä. Mukana oli myös lapsuuden ystäväni. On se vaan huippua huomata, että joidenkin ihmisten kanssa saattaa kulua vuosiakin näkemättä ja kuulumatta, mutta silti juttu jatkuu siitä, mihin se on jäänyt ♥ Yhtä levottomissa merkeissä siis 🙂 Hauskaa oli, tänään tosin on ollut vähän vaisu tunnelma itseaiheutetusta päänsärystä johtuen.

Mutta nyt niihin meidän olkkarin ja makkarin maalisävyihin. Halusin murretun valkoisen sävyn ja tein koemaalaukset kahdesta eri sävystä.

Purkissa ei juurikaan eroa huomaa, alempi ehkä hieman likaisempi. Mutta seinässä eron huomaa selvästi:

Oikeamman puoleinen on likaisempi, joten tuntuu, että jos sillä maalaisi kaikki seinät niin tunnelma voisi olla vähän tunkkainen. Joten valitsimme tuon vasemman puoleisen sävyn. Sillä maalataan myös ne kattopalkit olkkarissamme, jotka tällä hetkellä ovat sinertävän harmaat (!). Maali on täyshimmeä ja pesunkestävä. Tuo pesunkesto on se, jota olen oppinut lasten myötä arvostamaan. Niin seinissä kuin sohvissakin 🙂

Ja lattioitahan meillä mietittiin pitkään. Kustannussyistä päädyimme laminaattiin. Tiedän, kestävän kehityksen periaatteen mukaan tämä on väärä valinta. Mutta näin. Aluksi meillä oli kaksi tummempaa mallia sovituksessa:

Ja lopulta se, johon päädyimme on kokolailla tuon oikeamman puoleisen kaltainen; vain astetta vaaleampi ja lämpimämpi sekä kuvioltaan rauhallisemman oloinen. Yksisauvainen oli ehdoton vaatimuksemme. Päädyimme Quickstepin Classic-sarjan vaaleanharmaaseen tammeen:

Ja sitten vielä mallattuna meidän olkkarin maton kanssa 🙂

Kamalaa, kun tää aika kuluu niin nopeaa. Enää muutama hassu yö ja sitten alkaa loma! Sitä ennen kuitenkin vielä hurjasti hommia; pakkaamista, yhdet ristiäiset pääkaupunkiseudulla, blogitekstien kirjoittelua ja ajastelua etc. Niin ja töitäkin pitäisi vissiin tehdä 😉  Ja sunnuntai-aamuna ennen lähtöä siirrellä huonekalut pois makkarista ja olkkarista. Nice.

Ja mikä tärkeintä, jossain välissä mun on pakko saada luettua teidän blogit. Niin paljon taas päivityksiä lukematta, että vähän jo ihistää, kun en tiedä missä mennään 😉

Kivaa keskiviikkoa sulle 😀

Voih, miksei ikinä ole tyytyväinen siihen mitä on ? 🙂 Ei vaiskaan, suunnitteilla on ollut olohuoneen pintojen remontointi jo pidemmän aikaa. Ja nyt kun eteinen sai uudet pinnat niin olohuone näyttää ”jokseenkin” tunkkaiselta. Täältä löytyy kuvia olohuoneestamme nyt.

Tässä hieman hahmottelua olohuoneen tulevasta ilmeestä:

Olohuone on noin 25 m2 ja yhteinäistä seinäpinta-alaa ei ole kuin yksi iso seinä. Korkeutta löytyy liki 4 metriä. Olohuone aukeaa keittiöön, takkahuoneeseen, meidän makuuhuoneeseen sekä toiseen lastenhuoneeseen. Ikkunapinta-alaa on (ikkunanpesijän mielestä) noin 18 m2. Perimmäinen ongelma on saada tilasta kodikas, mutta moderni. Matala, mutta silti korkea.

Kaikki tapetit revitään pois ja seinät (+kattopalkit) maalataan puhtaan valkoisiksi (kyllä, useimmat käyttäisivät maalarinvalkoista, mutta minä en :), paitsi isoin seinä tulee samalla sävyllä,kun takkahuoneen päätyseinä eli J486. Luonnossa ei näytä noin beigeltä vaan on enemmänkin harmaa.

Parketti hiotaan ja lakataan tummaksi TAI ostetaan halpa ja hyvä (onkohan sellaista) tumma laminaatti.

Makuuhuoneen seinä (kuvissa pianoseinä): yläikkunat + vanha ovi levytetään päälle ja keskelle seinää tulee samanlainen lasipariovi kuin takkahuoneeseen mentäessä. Kuvia mm. täällä. 

Tämän takia remontti voi laajentua myös makuuhuoneeseen, joka myös kokee lattia- ja seinäpintojen muutoksen 🙂 Ja budjetti remontille oli…huoh. Ei puhuta siitä vielä 🙂

Meillähän ei tällä hetkellä ole tv:tä olohuoneessa, mutta voi olla, että hankittavien listaan tulee vielä valkoinen 28-32″ lcd-televisio.

Tekstiilisuunnittelua sitten myöhemmin. Verhot ovat yksi tekijä, jolla korkeaa tilaa voisi yrittää madaltaa. Joten nekin menevät vaihtoon!

KÄÄK, paljonkos lotossa on jaossa ? No onneksi hankittavia huonekaluja ei nyt niin yltiöpäisesti ole. Ja tietty itsekin voisi poistaa tapetit ja maalata, mutta huonekorkeus tekee sen, että korkeanpaikankammoisena minä en ainakaan tellingeille kiipeä!

Toivottavasti ehdin piirustelemaan helatorstain aikana pohjaa ja kalustesommittelua tuosta projektista. Teen niistä postauksen viimeistään viikonlopulla 🙂

Aurinkoista keskiviikkoa,