HEI HUOMENTA IHANAT!

Ja terkkusia edelleen täältä tunturin juurelta. Paikasta, jossa ihmisen on niin kovin hyvä olla. Jatketaan siihen, mihin viimeksi jäimme tässä postauksessa. Danone Activian lanseeraaman InSync -kampanjan tiimoilta ajattelin nyt kertoa niistä hetkistä, kun tunnen täydellistä tasapainoa. Hetkistä, jossa keho ja mieli ovat yhtä. Haluaisin myös kertoa siitä, miten pääsen InSync -tilaan. Haluan rohkaista teitä kertomuksellani, sillä tiedän, että siellä ruutujen toisella puolella on lukijoita, jotka painivat samojen asioiden kanssa. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet suorastaan kaoottiset. Tai olisivat olleet, ellei minulla olisi ollut keinoja harmonian löytämiseen ja ylläpitämiseen. Isän kuolema, perheyrityksen pyörittäminen, mummun kuolema, kiireinen lapsiperhearki, reissaava mies ja vielä viimekesäinen äidin kuolema. Läheisen ihmisen menetys on aina surullinen tapahtuma ja järkyttää sitä sisäistä tasapainoa. Luonnollista on, että tuollaisen tapahtuman jälkeen hetken aikaa keho kielii kipua ja sielu huutaa apua. Kuitenkin olen löytänyt keinot nähdä surun yli ja selvitä. Jatkaa matkaa ja pitää kaikesta huolimatta positiivisen mielen. Tasapainon löytymisen eteen olen tehnyt paljon töitä ja näin jälkikäteen ajateltuna, ei tuo nyt niin kovin vaikeaa ole ollut 🙂

Kun elämässä on stressiä, niin lihakset jumiutuvat ja koko kroppa on jännityksessä. Kolmisen vuotta sitten keho oli hetken aikaa kuin viulunkieli ja kun keho kielii kipua, alkaa se pidemmän päälle syömään myös mielenrauhaa. Turvauduin meditaatioon. Sen ei tarvitse olla kuin viisi minuuttia omaa aikaa aamulla. Sängyssä maaten. Rentoutuen ja valmistaen itseään tulevaan päivään. Positiivisin ajatuksin. Tuota tein aina, kun aamulla herätessä tuntui, että nyt ei vaan jaksaisi nousta. Viiden minuutin mietiskelyn jälkeen nousin ylös, laitoin kahvin porisemaan, suuntasin suihkuun. Hymyilin peilikuvalleni hampaita harjatessa ja tunsin sisällä onnea. Kiitollisuutta elämästä. Vielä tänä päivänäkin turvaudun välillä meditaatioon. Lähinnä mindfullness-applikaatioiden avulla, mutta usein illalla sohvallakin suljen hetkeksi silmäni ja tyhjennän ajatukseni.

Meditaation lisäksi toinen erittäin tärkeä tekijä sisäisen harmonian löytymiseen on ollut liikunta. Juoksulenkit ja niiden tuoma oma aika. Se, missä aiemmin juoksin kelloa vastaan on vaihtunut juoksemiseen juoksemisen ilosta. Juoksulenkkien myötä olen oppinut saamaan voimaa luonnosta. Suurin inspiraatio elämään tulee luonnosta. Juostessa on aikaa tarkkailla luonnon eri sävyjä ja kuin huomaamattaan keho alkaa tuottaa endorfiiniä. Pitkään metsästin kieli vyön alle tuota kuuluisaa runner’s high olotilaa, kunnes tajusin, että ei se ole juostusta matkasta kiinni vaan runner’s high sijaitsee korvien välissä. Juoksukenkien rullatessa kevyesti tuntuu, että koko kroppa rentoutuu. Mieli on vapaa murheista ja ajatus virtaa kirkkaasti. Olenkin teille kertonut, että suuri osa postausideoista ja teksteistä tulee juurikin juoksulenkeillä.

Sisäisen tasapainoni kulmakivi on ollut se, että olen opetellut sanomaan ei. Luonteeltani olen sellainen, että haluan välttää negatiivista keskustelua ja konflikteja. Turhaan aiemmin pelkäsin, että kieltäytymällä jostain jutusta aiheuttaisin toiselle osapuolelle mielipahaa. Välillä jätin sanomatta ei tämän takia. Vaikka itse en voinut hyvin tai ollut tyytyväinen päätökseeni. Tietyllä tapaa epäitsekkyydestä luopuminen, on osaltaan auttanut sisäisen tasapainon tavoittelussa. Olen kantapään kautta oppinut sen, että minulla on oikeus olla erimieltä ja oikeus sanoa ei. Silloin kun ruuhkavuodet todella painaa päälle, niin tästä on ollut apua henkisen ja fyysisen tasapainon ylläpitämisessä.

Milloin on sellainen hetki, kun olen täysin harmoniassa itseni kanssa? Voi, niitä on monia, mutta alla muutamia:

”Viimeinenkin kouluunlähtijä laittaa oven kiinni perässään. Tyhjään astianpesukoneen ja ihastelen siistiä keittiötä. Huomaan kahvipannussa olevan vielä yhteen kupilliseen tuoretta kahvia. Otan lempikahvimukini, istun alas ruokapöydän ääreen ja katson ulos ikkunasta. Koira lämmittää jaloissani. Tuijottelen ulos ikkunasta ja nautin hiljaisuudesta.”

”Kannan kauppakassit autosta sisään, tyhjennän ne ja vedän syvää henkeä. Muistan, että jäin edellisiltana kirjani kanssa hyvään kohtaan. Vaihdan kotivaatteet, laitan puhelimeni äänettömälle, otan kirjan käteen ja sujahdan takkahuoneen sohvalle shaalin alle. Hetken luettuani huomaan silmieni painuvan kiinni. Annan periksi väsymykselle ja nukun päiväunet hyvällä omallatunnolla.”

”Perjantai-ilta ja Marian keittiö. Ruoanlaittoa hyvän musiikin soidessa taustalla. Lasissa tilkka punaista ja ympärillä ne rakkaimmat. Siivottu koti ja tuoreet kukat maljakossa. Viikonloppu edessä.”

Uskon, että myös omalla käytöksellään voi auttaa sisäisen tasapainon löytymisessä. Itse noudatan neuvoa ”Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.”. Pyrin olemaan kohtelias ja ystävällinen jokaiselle kohtaamalleni ihmiselle. Saatan hymyillä ventovieraille hississä ja vaihtaa muutaman sanan. Saan suunnatonta energiaa ja voimaa siitä, että tiedän toimineeni oikein. Jos vielä saan ventovieraalta hymyn takaisin, niin on todellakin voittajafiilis. Positiivista elämänasennetta itselläni riittää sen verran paljon, että sitä haluan jakaa myös muille. Uskon, että lähipiirini arvostaa minussa juuri tuota positiivisuutta ja sitä, että huononkin päivän sattuessa he voivat ammentaa positiivisuutta minulta. Kun annan positiivisuutta ulospäin, tunnen saavani monin verroin hyvää takaisinpäin. Mottoni on ”ilon kautta”. Sen avulla pärjää elämässä hyvin pitkälle!

Kun on harmoniassa itsensä kanssa pystyy nauttimaan elämästä niin paljon enemmän. Silloin on helpompi saavuttaa haluamansa asiat ja tuntuu, että hommat menevät nappiin. Hymy on herkässä ja sisällä sydämessä tietää elävänsä elämänsä parhaimmalla mahdollisella tavalla. InSync Facebook -sivuilla voit käydä lukemassa muiden naisten InSync -tarinoihin sekä kertoa oman tarinasi. Kertomalla oman InSync -tarinasi  tuolla Facebook-sivuilla olet mukana kylpylälahjakortin arvonnassa.

IHANAA VUODEN TOKAVIKAA PÄIVÄÄ,

YHTEISTYÖSSÄ DANONE ACTIVIA