MOIKKAMOI IHANAT!
Hei, se olisi perjantai. Viikonloppu edessä ja miehellä vielä viikko lomaa jäljellä. Aika menee taas ihan hirmuista vauhtia. Koululaistenkin kanssa pitäisi pikkuhiljaa alkaa muuttamaan rytmiä kohti kouluystävällisempää 🙂 Tänä iltana luovutetaan vanhan kodin avaimet ja laitetaan sen osalta muutto pakettiin.
Illat alkavat pimenemään, mutta onneksi kesää on kuitenkin vielä jäljellä. Toissa iltana koiran kanssa iltalenkiltä kotiinpäin kävellessäni pysähdyin äkisti kun näin naapurin orapihlaja-aidan läpi näyn, jota ei ole reiluun vuoteen näkynyt; mummulan ikkunoista kajasti pehmeä illan valo. Ihana valo, joka kertoo siitä, että talossa on elämää. Naapurin Annekin viestitti eilen, että ihanaa, kun naapurissa palaa pitkästä aikaa valot. Mä olen niin samaa mieltä!
Muistan silloin viime kesänä äidin kuoleman jälkeen juurikin näiden pimenevien iltojen aikoihin, kun menin laittamaan lasten huoneista sälekaihtimia kiinni, pysähtyneeni siihen kamalaan tunteeseen joka tuli, kun näin tien toisella puolella pimeän talon. Ison talon, jonka ikkunat olivat sysimustat. Se kouraisi jostain syvältä. Tapahtunut konkretisoitui ja tiesi, että paluuta entiseen ei ole.
Musta tuntuu, että tämä mun lapsuudenkotini nauttii siitä, että siellä on pitkästä aikaa elämää. Kiljuvia kakaroita ja räksyttäviä koiria. Kaksi muutosta väsähtänyttä vanhempaa ;D On ollut sen verran raskas viikko, että joka ilta olen joutunut puolen yön aikaan toteamaan, että anteeksi lapset, äiti ei ehtinyt tänäänkään paistaa iltapalaksi niitä lättyjä (jep, lapset ovat olleet silloin vielä hereillä). Tänä aamuna repäisin ja laitoin lättytaikinan tekeytymään ennen aamulenkkiä koiran kanssa.
Pikkuisempi tuli avuksi paistotalkoisiin ja plätyt onnistuivat ihan yli odotusten. Jostain kumman syystä lättyjen lisäksi myös nakkisoosi maistui täällä pitkästä aikaa paremmalle. Ihan kuin mummun tekemää, totesi esikoinen. Ehkä valurautapannulla oli osuutta asiaan 😉
Mutta hei, saatiin tänään pyykinpesukone toimimaan, joten tuumasta toimeen. Ei ne arkiset askareet muutu vaikka koti muuttuukin ja hyvä niin ♥
IHANAA PERJANTAITA,
Vaikkei ilma ollut niin kesäinen kuin ehkä olisi toivonut. Mutta kaikki muu sitten natsasikin ihan täysillä. Monta tuntia korttien lätkintää, ruokaa vähän joka välissä, hullun pitkiä yöunia, saunomista. Neljä päivää meikittä ja mökkivaatteissa. Tuloksena onnellinen ja virkeä ex-väsynyt bloggaaja. Juhannusloma tuli tarpeeseen. Saatiin muuten vähän lisäaikaa muuton suhteen, sillä tuo kellarikerros ei valmistu kuun loppuun mennessä. Kaksi ylimmäistä kerrosta olisi muuttovalmiina, mikäli joku tulisi ja kävisi olkkariin säilötyt tavarat vielä läpi sillä silmällä.
Hyppäisin pois taksista hotellini edessä. Koska tällä mielikuvitusreissulla luottokortin raja on loputon (ja siis sitähän ei tarvitsisi itse kuitata nollille ;), niin majoittuisin sympaattiseen ja kauniseen The Nomad hotelliin. Keskellä alkuillan ruuhkaisuuttakin kaupunki näyttäisi parhaimmat puolensa. Veisin laukkuni huoneeseen, vaihtaisin kengät mukavimpiin ja lähtisin kulkemaan kohti Nolitaa. Sinne emme viime lokakuisella reissulla ehtineet.
Kaipaan kaupungin energisyyttä, ruokapaikkoja, ihmisiä. Kiireen tuntua ja kuhinaa. Sohon Dean & DeLucaa. Kiireettömiä iltapäiviä Central Parkissa, kun saa istahtaa alas. Brooklynin teollisuusrakennuksia ja Harlemin katuja. Syyslomalle oli suunnitteilla reissua länsirannikolle, mutta niin kauan kuin lentolippuja ei ole tilattu, niin on vielä mahdollisuus vaihtaa matkakohdetta.
