torstai 19. lokakuun 2017

Postikortteja Malibusta (kuvatulvavaroitus)

…aka dear matkapäiväkirjani!

HEIPPAHEI MURUT!

Ihan hullua, pää on aivan pyörällä viime päivien takia. Välillä raksun kanssa mietitään, että pysyyköhän nuo lapsukaiset mukana menossa. Ollaan nähty paljon. P-a-l-j-o-n. Sellainen leppoisa löhöilyloma tämä ei ole, mutta eipä sitä kukaan odottanutkaan. Toki välillä pysähdellään ihastelemaan maisemia. Juodaan limpparit ja jatketaan matkaa. Uusia juttuja tulee eteen koko ajan.

Näiden muutaman päivän aikana ollaan ihasteltu rannikkoa ja hieman sisämaata. Maisemaa, joka on karu. Maisemaa, joka on rehevä. Maisemaa, joka on kuin suoraan Meksikosta. Pienen kylän rantatietä, joka vei sydämemme. Nautittu ihanien ystävien seurasta ja tunnettu ikävää hyvästelyn hetkellä. Puitu välillä nyrkkiä navigaattorin äänelle, joka meinaa viedä meidät suorinta tietä perille. Eikä sitä rantatietä, mitä haluamme hissukseen ajaa. Ollaan istuttu Losin kuuluisissa ruuhkissa ja kuunneltu countrymusiikkia.

Kuten tänäänkin. Aamulla heräsimme Anaheimista eilisen Disneyland päivän hieman uuvuttamana. Jo eilen päätettiin, että tänään syödään vähän terveellisempi aamupala. Ja niin me tehtiin. Sielu huusi tuoreita hedelmiä. Toinen ääni huusi takaa kokojyväbagelia ja tuorejuustoa. Molemmat äänet hiljenivät hissukseen ja aamupalan jälkeen ei voinut itsekään kuin hymyillä.

Anaheimista ajoimme puolisentoista tuntia Malibuun. Kauniin Santa Monican läpi. Ihan kuin olisin nähnyt Leonardon (di Caprion) ja Bradin (sen Pitt:n tietysti) ylittämässä Pacific Coast Hwy:n surffilaudat kainalossa 😉 Jämähdettiin kotimatkalla Malibu Pierin ihanaakin ihanampaan ravintolaan Malibu Farmiin. Iso suositus ainakin tuolla kahvilan puolelle laiturin päässä. Ravintola laiturin rannan puolella näytti myös ihanalle. Ja mikä parasta, kehuvat olevansa fresh & organic. Sille ruoka todella maistuikin! ID

Surffareita pystyi bongailemaan kahvilan kattoterassilta. Aallot olivat huikeat. Ja näytti että ehkä siellä jossain aallolla ratsasti myös Patrick Swayze (R.I.P) Keanu Reevesin kanssa. Who knows 🙂 Alaspäin kohti Redondo Beachiä ajellessamme päätimme tehdä pikaisen pit stopin Venice Beachillä. Aikamoinen näky, edelleen. Meitä on moneen junaan. Jämähdettiin katsomaan pikkuisia skeittareita, Tony Hawkin alkuja ja yhtäkkiä muistin, että en ole vieläkään ostanut sitä Thrasherin teepparia, josta jo keväällä haaveilin.

Huomenna luvassa turistikierrosta aamupäivästä, Hollywood-kylttiä, Melrose Avenueta ja tähtiä maassa. Iltapäivä pyhitetään allaselämälle. Ehkä. Tai sitten strollataan pyörillä Hermosa Beachille. Perjantaille oli suunnitelmissa Universal Studiot, mutta voipi olla, että se säästetään ensi kertaan. Fiilispohjalla mennään!

IHANAA, IHANAA PÄIVÄÄ!


tiistai 17. lokakuun 2017

Mun perhe ♥

HELLUREI!

Tällä kertaa terkkuja lähettelen Anaheimista, minne suunnattiin eilen. Heti sen jälkeen, kun oltiin vietetty muutama ihana hetki rakkaiden ystävien kanssa siellä rannikolla, Hermosa beachillä. Ystävien, joiden seurassa saatiin viettää aikaa vielä tämän päivän iltapäivään asti. Rakkaista ystävistä tuonnempana. Nyt juttua mun perheestä. Tuskin kellekään on jäänyt epäselväksi se, kuinka hurjan tärkeitä nuo kolme plus se yksi karvainen kaveri ovat. Viime vuosien valossa perheen tärkeys on vielä korostunut.

Tykkään siitä tunteesta, että puhalletaan kaikki yhteen hiileen. Me ollaan tiimi isolla teellä ja jokainen tiimipeluri on yhtä tärkeä. Lauantaiyönä LAXn lentokenttähotellissa mietimme miehen kanssa ääneen, että ollaan me jotain tehty oikein, kun meitä on siunattu noin loistavilla pikkutyypeillä. Pikkutyypeillä, jotka 19 tunnin matkustamisen jälkeen jaksavat vielä tsempata ja olla innostuneita uusista maisemista. Jotka tuntevat uuden äärellä olonsa kuitenkin niin turvalliseksi, että nukahtavat suorilta jaloin miehen petaamalle vuodesohvalle.

Mun mielestä arki on se, missä perheen tiiviys ja yhteishenki mitataan. Kuitenkin loma on usein se ajanjakso, jolloin kuitenkin monella perheellä tuntuu menevän sukset ristiin. Yksi haluaa tuonne suuntaan ja toinen tänne. Kolmas olisi paikallaan ja neljännelle ei ole niin väliä. Meillä on ollut nyt kolme erittäin kiireistä päivää alla. Kertaakaan ei kuitenkaan kukaan ole kivahtanut tai möksöttänyt. Kaikki ollaan oltu hyvillä mielin ja kuin sanattomasti sovittu pelisäännöistä. Tekemistä ollaan keksitty niin, että jokaiselle on löytynyt se oma juttu.

Aika usein lomalla päästään heti alkumetreistä siihen ihanaan tilaan, jota olen joskus symbioosiksi nimittänyt. Hengitetään samaa ilmaa ja ollaan siellä kuplassa. Loma ei tarkoita aina ulkomaanmatkaa, todellakaan, vaan loma voi olla ihan tavallinen viikonloppu. Hetken pakopaikka siitä arkisesta aherruksesta. Siitä, jossa perheen vahvuus mitataan. Meidän perhe ei tarvitse lomaa toisistaan, vaan tuntuu että mitä enemmän olemme yhdessä, niin sitä tiiviimpi kokonaisuus ollaan. Olen niin kovin onnellinen ja ylpeä tästä meidän pikkuisesta perheestä. Mielelläni herään taas huomenna uuteen päivään ja koen uusia asoita näiden rakkaiden kanssa.

Huomenna luvassa Disneylandia ja illalla mennään treffaan Selänteen Teemua Long Beachille. Tai no, ainakin Teemun ravintolaa, jos ei muuta 🙂 Keskiviikkona jatketaan taas matkaa takaisin rannikolle, tällä kertaa Redondo beachille. Tosin sinne ajateltiin mennä mutkan kautta eli aamulla lähteä kohti Malibua ja ajella alaspäin Venice beachin ja Santa Monican kautta.

Kiitos ihanat kommenteistanne edellisiin postauksiin, vastailen niihin kyllä – mutta en tänä iltana. Nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna olla siellä lippuluukulla tasan klo 08.00!

MAANANTAITIISTAITERKUIN,


sunnuntai 15. lokakuun 2017

Aurinkoiset terkut Kaliforniasta!

HEI HUOMENTA IHANAT!

Tai pikemminkin hei huomenta eurooppalaiset 🙂 Täällä Kalifornian pilvettömän taivaan alla kello on vasta puoli yhdeksän illalla. Hotellihuoneen Hermosa Beachilla täyttää nukkuvien tuhina. Itse ajattelin vielä vähän aikaa sinnitellä hereillä, ettei sitten tarvitse aamulla herätä liian aikaisin. Joten pikaisesti tulin huikkaamaan terkut täältä auringosta. Viime yönä saavuttiin Losiin ja muutama tunti nukuttiin lentokenttähotellissa. Aamulla haettiin vuokra-auto ja kruisailtiin tänne alemmas Hermosa Beachille. Käytiin hieman sightseeingillä Redondo Beachillä, lounastettiin ja fiilisteltiin. Iltapäivästä meinasi uni tulla, joten lähdettiin jälleen ajelemaan. Marshallsista tehtiin taas muutamia löytöjä. Lapsille kenkiä ja vaatteita, pilkkahintaan. Tobylle lelu ja itselleni meikinpuhdistusliinoja sekä minisukkia. Auringon laskua mentiin katsomaan Hermosa Pier:lle, joka olikin täynnä ihmisiä. Siinä missä päivällä mittari kipusi 30 asteeseen, sai auringon laskettua laittaa pitkähihaista ja -lahkeista päälle. Tosin väsymys saattoi tehdä osansa kylmyydestä. Huomenna saadaan ihanat ystävät tänne ja illan suussa suunnataan Anaheimiin. Vuorossa jääkiekkoa ja hyvää seuraa.

Nyt on pakko alkaa nukkumaan! Ollaanhan taas kuulolla 🙂

SUPERSULOISTA SUNNUNTAITA,


perjantai 13. lokakuun 2017

Out of office

MOIMOIMOI!

Pikamoikat vielä ennen lentoon lähtemistä. Mikä siinä onkaan, että aina, siis ihan joka ikinen kerta, tulee aivan mieletön kiire lomalle lähteissä? Aina sitä ajattelee, että seuraavan kerran reissupäivä otetaan ihan rauhassa. Käydään lenkillä ja sitä rataa. Sen päivän kun näkisi 😀 Tämä on tosin ihan itsestä kiinni oleva juttu. Vaikka muuten olen ihan pro multitaskingissä, niin tämä pre-reissukaaoksen selättäminen ei vain onnistu.

Tai ehkä onnistuisikin, mutta kyse on priorisoinnista. Sen sijaan, että olisin tehnyt rauhassa parit työmeilit alta pois, kekkuloin kameran edessä haaremihousuineni kahvikuppi kädessä 😉 Jälleen kerran matkustusvaatteena toimivat nuo samat semihaaremihousut. Monta vuotta vanhat ja muistaakseni Vilasta ostettu. Sellaista rypistymätöntä liukasta materiaalia. Aivan passelit! Teeppari ja lämmin villatakki (jonka nyppyjä kyllä kuvaamisen jälkeen vähän selätin). Lisäksi huivi. Koneessa kun tuppaa välillä tulemaan vähän kylmä.

Juuri Tobya hoitoon viedessäni päätin taas, että mun reissut on reissattu. Vaikka hoitopaikka on paras mahdollinen kasvattajan luona, niin kyllä sai räpytellä ikävän kyyneliä silmistä pois. Toinen kyllä meni häntä heiluen tuttuun paikkaan. Se helpottaaa ikävää 🙂 Nyt ajellaan kohta etelää, talla pohjassa. Ettei se kiire ihan vieläkään lopu. Turvatarkastuksesta pitäisi olla toisella puolella parin tunnin päästä, jotta saadaan hoidettua vielä yksi skypepalaveri pois alta. Sitten olemme lomalla.

Hyvä Vuosi 2018 -kalenteriarvonnassa onni suosi Hennaa. Onnea vielä Henna, kalenteri lähti eilen postiin ♥ Oli ihana lukea teidän moninaisia kommentteja siitä, missä olette hyviä. Täytyy tähän nostaa vielä tuo Hennan vastaus: ”Olen hyvä kuuntelemaan muita. En vain kuule, vaan aidosti kuuntelen.” Tämä kolahti allekirjoittaneelle. Kuinka monta kertaa sitä sitä kuulee kiireessä lapsia. Ajattelee kuuntelevansa, mutta taitaakin vain kuulla. Seuraavan reilun viikon ajan keskityn kuuntelemaan. Olemaan taas ihan erilailla läsnä.

Blogi päivittyy viikon aikana kyllä, mutta lomailun tahdissa. Pari postausta on ajastettuna. Luvassa muun muassa lihattoman lokakuun helppoja herkkuja sekä hei pikkuisen jo pikkujouluista tarjottavaa. Toki ehkä muutamat aurinkoiset terkutkin tulen teille välittämään. Instan puolella varmasti tapahtuu enemmän kuin blogissa, muistakaahan siellä seurailla (atmarias) 🙂

IHANAA SYYSLOMAA TOIVOTELLEN,

 


keskiviikko 11. lokakuun 2017

Tyylikkäänä talveen!

MOIKKAMOI!

Jälleen ollaan lasten pukeutumisasialla kaupallisen yhteistyön tiimoilta Ellos:n kanssa. Viimeksi katsastettiin, miltä näyttää tyttöjen vaatetus koulutien alkaessa ja nyt olisi tarkoitus jutella hieman talvivaatetuksesta. Lasten talvivaatemuodista. Sieltä se talvi tulee taas nopeampaa kuin uskommekaan! Näin jälkikäteen ajateltuna se ikä, kun lapset olivat haalari-iässä oli helppo. Talvihaalarin alle villahaalari ja rukkaset käteen. Päähän kypärämyssy ja kumilenksut talvikenkien alta. Ei ollut pelkoa siitä tuleeko lapsen kylmä.

Toista se on kuulkaas tässä iässä; 10- ja 12-vuotiaat kun ovat siinä iässä, että kaiken maailman ulkohousut ovat vähintäänkin noloja. Paitsi laskettelumäessä. Sen takia meillä suositaan talvisin mahdollisimman pitkiä takkeja. Korkeavartisia kenkiä. Jotta farkkuosuus, joka takin ja kenkien välistä näkyy olisi mahdollisimman pieni.
Yleensä meillä havahdutaan saapuneeseen talveen siinä vaiheessa, kun mittari näyttää ensimmäisen kerran pakkasta aamulla herätessämme. Siinä sitten muiden aamukiireiden keskellä ollaan etsitty lämmintä päälle sekä kenkiä, jotka ovat mieluiten jotkut muut kuin ne koko syksyn jalassa olleet ja varmasti hyvin vettä läpäisevät lenkkarit. Tänä vuonna on toisin; molemmilla on kaksi talvitakkia helposti saatavilla. Viime vuotiset talvikengät on inventointu ja laitettu kiertoon pienet kengät.

Vaikka meillä aika usein ehtii jompi kumpi vanhempi kyyditsemään lapsia kouluun, niin kotiin päin he joutuvat kävelemään. Sen takia on ehdottoman tärkeää, että vaatetus ja kengät ovat sellaiset, että niillä pystyy kulkemaan talven räpiskäkeleistä paukkupakkasiin. Molemmat tytöt ihastuivat Ellos Kidsin Topattuun parkatakkiin. Siinä missä vielä muutama vuosi takaperin takin olisi pitänyt olla pinkki tai liila, on nyt tuo tummansininen kova sana.

Topatussa parkatakissa on tuulta- ja vettähylkivä päällyskangas. Kivana yksityiskohtana siinä on irrotettava, pehmeä fleecevuorellinen huppu, jossa on irrotettava tekoturkisreunus. Takissa on laadukkaan oloinen vetoketju, leukasuoja ja vielä tarranauhallinen tuulisuojalista pitämään navakan tuulen takin ulkopuolella. Hihansuissa on tarranauhatampit, joilla saa hihatkin pienemmiksi. Meidän tytöillä kertyy taskuihin jos jonkinmoista tavaraa. Tässä takissa taskuja onkin reilusti; kaksi isoa etutaskua, joissa kansi ja painonapit. Ylhäällä kaksi upotettua taskua, joissa painonappi. Vasemmassa hihassa vetoketjutasku. ja vielä vetoketjullinen sisätasku. Takista löytyvät myös nyöri ja stopperit vyötäröllä sisäpuolella ja helmassa, joilla sen ulkonäköä voi kivasti muokata.

Itse ihastuin tuohon parkatakkiin myös. Onneksi alamme olemaan esikoisen kanssa samaa kokoluokkaa, joten voimme kätsysti lainailla toistemme vaatteita 🙂 Esikoisen jalkakin on jo venähtänyt samaan  mittaan omani kanssa ja hyvä niin, sillä nuo Ellos Shoes Vedenpitävät, lämminvuoriset Minnesota – nilkkurit pääsivät testiin myös omasta toimestani eräällä koiran ulkoilutuslenkillä. Mutta vain sen kerran, sillä molemmat tytöt ovat niin ihastuneet näihin kenkiin.

Maanantaina molemmat laittoivat vesisadekeliin nämä vedenpitävät, lämminvuoriset Minnesota-nilkkurit. Siinä missä aiemmin eivät suostuneet lenkkareistaan luopumaan, tulivat usein kotiin sukat märkinä. Nyt ei näin käynyt. Iso plussa siitä, että kengät ovat helppo pukea päälle. Ei sidottavia nauhoja, vaan varren ympärystä voi säätää joustavalla nyörillä ja stopperilla. Varresta löytyvät läppä ja lumilukko. Jalkaterä on vedenpitävää kangasta, kärjestä löytyy kumivahvike. Meidän perheen naisten mielestä erittäin tyylikäs ja monikäyttöinen kenkä!

Ellos Kidsin kaunis neulottu pipo päähän ja Magic Clove -käsineet käteen – olemme valmiit talveen! Jälleen kerran ihastuin Elloksen valikoimiin. Sisustusosastolla tulee pyörähdettyä aina silloin tällöin ja nyt tosiaan muutaman kerran lastenvaateosastolla. Erittäin laadukas ja monipuolinen valikoima niin lasten ulkovaatteita kuin kenkiäkin. Myös netin kautta tilauksen tekeminen oli taas vaivatonta. Tuotteet tulivat parissa hassussa päivässä ja niiden kulkua pystyi seuraamaan paketin tunnistenumeron avulla.

Hei ihan mielenkiinnosta on pakko kysyä, että miten teillä on toimittu kylmemmillä keleillä; suostuvatko lapset laittamaan kouluun ulkohousuja (esimerkiksi toppahousuja?) ja millä ilveellä olette saaneet lapset ne päällensä pukemaan? Näin syksyllä vielä farkut toimivat hienosti, mutta olisi kiva tietää jo etukäteen, että miten ihmesssä saan suostuteltua toppikset noiden kullanmurujen päälle. Vai olenko tylsä äiti, jos näin pakotan tekemään? 😉

KESKIVIIKKOTERKUIN,