tiistai 05. joulukuun 2017

Bloggaajan vuosikello

3

HEI HUOMENTA IHANAT!

Aamuvarhainen kuppi kahvia ja kynttilässä lepattava liekki ovat muistoja vain. Täällä on täysi rumba päällä ennen kouluun lähtemistä 🙂 Taas on  se aika vuodesta, kun yrityksissä paahdetaan / on paahdettu täysillä ensi vuoden strategiaa. Viilattu myynti- ja kulubudjetteja ja lohkottu vuotta kvartaaleihin. Väännelty vuosikelloja, jotta kokonaisuus hahmottuisi paremmin.

Ajattelin, että vaikken muuten blogia hirmuisen suunnitelmallisesti viikkotasolla teekään (big mistake, ainakin ammattilaisten mielestä :D), niin on tietty runko, joka noudattaa samaa kaavaa vuodesta toiseen. Näiden vuosien aikana sitä on piirtynyt selkärankaan tietty kaava muun muassa siitä, miten kaupalliset yhteistyöt painottuvat niin suunnittelun kuin toteutuksenkin osalta. Sitä tuntee jo oman postausaihekavalkadinsakin vuodenaikojen suhteen. Kuvissakin mennään kokolailla saman käsikirjoituksen mukaan.

TAMMIKUU
Postausten aiheet: uusi vuosi, uusi elämä. Vuosi toisensa jälkeen 🙂 Tipaton tammikuu ja herkkulakko.
Kuvat: vihdosta viimein alkaa pikkuhiljaa valo näyttäytymään kuvissa. Jos oikein hyvä säkä käy, niin sitä saa just täydellisen kuvan kuurankukista.
Kaupalliset yhteistyöt: aika hiljaista on, tämä bloggaaja vetää happea kaupallisten yhteistöiden suhteen, joita tuli tehtyä runsaasti loppuvuonna

HELMIKUU
Postausten aiheet: minne katosi uusi elämä? Vai katosiko se? Runebergin tortut ja lähestyvä hiihtoloma.
Kuvat: pakkaspäivien aurinkoteema jatkuu, loppukuusta usein myös palmun huojuntaa ja aurinkoa kuvissa havaittavissa.
Kaupalliset yhteistyöt: suunnitteluvaihe piristyy. Sitä poimii alustavaan harkintaan ne kaikki kivoimmat ja ne, joista tietää lukijoiden tykkäävän ja hyötyvän jotain.

MAALISKUU
Postausten aiheet: tulppaanit, tulppaanit ja tulppaanit. Orastava mökki-ikävä näkyy blogissa. Pitkä talvi on tehnyt tehtävänsä.
Kuvat:  Tulppaanit, tulppaanit ja tulppaanit 🙂
Kaupalliset yhteistyöt:  yhteistyökalenteri on nyt buukattu huhti- ja toukokuulle. Mikäli mielii ottaa enemmän yhteistöitä vastaan, niin ne sovitetaan maaliskuun loppuun.

HUHTIKUU
Postausten aiheet:  neiti kevät on saapunut kaupunkiin. Ei hitsi, ei saapunutkaan vielä. Mökkikausi korkataan…eikun ei korkatakkaan. Narsissit, pääsiäismunat ja helmililjat.
Kuvat: Tippuvat rännit, narsissit, pääsiäismunat ja helmililjat
Kaupalliset yhteistyöt: maksimissaan kahdeksan kappaletta.Se on jo itselläni se tahti, milloin on maksimikapasiteetti täynnä. Haluan tehdä kaupalliset yhteistyöt kunnialla, mutta en sen kustannuksella, että muut blogitekstit ja se tekemisen ilo kärsii.

TOUKOKUU
Postausten aiheet: vappu, mökkikauden alku, äitienpäivä, grillikauden korkkaus, takapiha kuntoon, antihortonomin kesäkukkavalinnat
Kuvat: kuohuviini & serpentiini, valoisat illat, hiirenkorvat koivuissa, mökkiä edestä ja takaa – oikealta ja vasemmalta
Kaupalliset yhteistyöt: ks. huhtikuu. Huhti-toukokuu ja marras-joulukuu on sesonkia ja se näkyy.

KESÄKUU
Postausten aiheet:  mihin meni taas yksi kouluvuosi? Suomen suvi ja kauneimmat luonnonkukat, juhannus, mansikkakakku x 5 :D, raparperi sitä ja raparperi tätä
Kuvat: lapsista ja todistuksista, yöttömästä yöstä, auringonlaskuista, lupiineista ja mansikkakakuista
Kaupalliset yhteistyöt: muutama hassu, nyt vedetään pari kuukautta happea

HEINÄKUU
Postausten aiheet:  hellekesä (…or not, siitäkin riittää juttua), mökkimökkimökki, syksyn kaipuuta ilmassa
Kuvat: päivettyneistä ja iloisista ihmisistä, saunasiideristä, mökkilookista, 
Kaupalliset yhteistyöt: nada, nothing, nolla

ELOKUU
Postausten aiheet:  syysvaatetus, elokuun lempeät illat, tervetuloa arki, omenat
Kuvat: ihmiset mekoissa ja pitkähihaisissaan, uusista Kånkeneista ja penaalin sisällöstä, omenia siellä ja omenia täällä
Kaupalliset yhteistyöt: suunnitelmat käyvät kuumina loppukuusta ja kalenteriin alkaa ruksautumaan yhteistyöpostauspäiviä sinne tänne

SYYSKUU
Postausten aiheet:  syysvaatetus (edelleen), talven odotus, joko saa joulututtaa?, Tallinnan reissua ja perjantaimyysseilyä, wake me up, when September ends (vaikka rakastaakin syyskuuta, niin on pakko olla tätä mieltä ;))
Kuvat: sadetihkuisia, mutta kauniin värisiä, punaviinilasillisista
Kaupalliset yhteistyöt: muutamia, sillä sesonki on vasta tulossa.

LOKAKUU
Postausten aiheet:  ensi kuun jälkeen on joulukuu, suloisen sunnuntain lihapata, heippa mökki
Kuvat: kellertäväsävytteisiä ja jos hyvä mäihä käy, niin kuulaita
Kaupalliset yhteistyöt: naah, ehkä pari…vedetään vielä happea tulevaa varten

MARRASKUU
Postausten aiheet: tsemppaa tsemppaa – marraskuu on ihana, joulu tulee; oletko valmis
Kuvat: pimeitä
Kaupalliset yhteistyöt: pimeästi. Sesonki on täällä. Siinä samalla kun panostan kaupallisiin yhteistöihin en suostu antamaan piirunkaan verran periksi muista postauksista. Jaksaa jaksaa.

JOULUKUU
Postausten aiheet:  joulu sitä ja joulu tätä, fiilistelyä, glögiä ja pipareita. ”Ehkä” myös muutama kynttilä 😀
Kuvat: jouluisia, havunneulaisia, tuoksuvia
Kaupalliset yhteistyöt: kyllä, kyllä ja kyllä ennen kuin tulee täysstoppi joulun alla. 

Näin hieman karroidusti 🙂 Ja sitten taas jatketaan tammikuusta vuosikelloa vanhaan tuttuun malliin. Täytyy sanoa, että vaikka aika ex tempore -ihminen olenkin, niin rakastan turvallisuuden tunnetta ja rutiineja. Tässä bloggaamisessa tykkään just siitä, että voin yhdistää tuon rutiininkaipuisen minäni heittäytyjäminään. Rutiineista ei ole tänä aamuna tietoakaan, sillä sain vasta eilen illalla aihion tähän postaukseen sohvannurkassa istuessani. Illalla palaan vielä blogin pariin, sillä mulla on jakaa teille suussa sulava resepti esimerkiksi huomisiin Itsenäisyyspäivän juhlintoihin. Tai sitten tulevan perjantain sulostuttajaksi. Uudenvuodenaaton isolle porukalle tuo taipuu hienosti myös.

Nyt koulukyyditykset ja sitten yksi palaveri. Tänään on kotitoimistopäivä ja iltapäivästä kampaaja. Tyvi raidotetaan ja pituudesta sentti. Tutun ja turvallisen mukaan mennään tämäkin kerta 😉

IHANAA TIISTAITA,

 


lauantai 02. joulukuun 2017

Pikkujoulutunnelmissa

0

HEIPSUN!

Juuri syötiin vasta aamupala ja nyt pitäisi olla jo pian suihkussa ja fiksailemassa; meidän työpaikan tämän vuoden pikkujoulut eli pikkarit alkaa tänä vuonna jo verrattain aikaisin. Kiitos ensimmäisen ohjelmanumeron, joka liittyy vahvasti tamperelaiseen kansallisurheiluun eli jääkiakkoon, nääs 🙂

Pukeutuminen on vielä suuren suuri kysymysmerkki. Ehkä laitan tuon kuvissa näkyvän haalarin, jonka taannoin sain Bubbleroomilta IG-kampanjaan. Mutta ehkä noin prameita koruja en laita kuin kuvissa. Jääkiekkopelin jälkeen olisi tarkoitus käydä tänään avatulla joulutorilla ja sitten ruokailla. Meillä on kabinetti varattuna eräästä ravintolasta. Hyvää ruokaa ja seuraa siis tarjolla. Kun aikaisin aloittaa niin haaveissa on päästä myös aikaisin kotiin. Huomenna kun juhlitaan taas, erään pienen söpöliinin synttäreitä.

Mirva kirjoitti tuossa pari päivää sitten postauksen, joka oli kuin omasta kynästäni kirjoitettu. Oman blogini luonnoksissa on roikkunut postaus otsikolla ”Pikkujoulujen viettelykset”. Mikä ihme siinä on, että firman pikkujoulut tuhoaa niin monta perhettä? Tai vaikkei tuhoaisi, niin nakertaa ainakin sitä luottamusta ja kunnioitusta, jotka parisuhteessa on avaintekijöitä. Lööpit tiesivät kertoa, että joka 3. pettää pikkujouluissa. Joka 3… Miettikää! Miksi juuri pikkujouluissa?

Jos on taipumusta pettää, niin onhan vuodessa 364 muutakin päivää aikaa tehdä se. Toisaalta, kuten Mirvakin kirjoitti, niin sillä, että kahlitsisi sen toisen kotiin ei ole suotuisia vaikutuksia. Tiedän olevani (tämänkin) asian suhteen aivan kukkahattutäti. Moraalitantta, joka pyörittelee silmiään. Miettii, että miksi ihmeessä. Tietäen kuitenkin, että se mitä muut tekee ei minulle kuuluu. Tuntuu vain niiden petettyjen puolesta hurjan pahalta. Meidän parisuhteessa ei toimisi se, ettei antaisi toisen mennä omille menoilleen. Molemmat käydään sen verran erikseen harvoin missään, että silloin kun käydään niin onneksi saa lähteä hyvillä mielin ♥

Siinä missä joissain perheissä firman pikkujoulut ovat kuin kirosana, on se itselleni ja työkavereilleni mukava illanviettotapahtuma. Tietäen, että kukaan ei meidän firmassa sekoile ja kenenkään ei tarvitse maanantaina aamukahvipöydässä punastella ja vältellä katsekontaktia.

Nyt sinne suihkuun ja sitten miettimään, että mitä tuon haalarin kanssa pukisi päälle. Punaista ja pitsiä, kerrottiin jonkin lehden sivuilla pikkujoulupukeutumisvinkkinä, mutta ehkä sitten niihin pikkujouluihin, mihin tuo raksu tulee mukaan. Nyt mennään jonkun mielestä tylsänä eli täysmustana. Se, yrittääkö tänään väkertää smoky eyet on vielä vähän hakusessa. Ehkä mennään tutulla ja turvallisella eli ripsivärillä 😀 Kengistä jalkaan valikoituu tänään mukavimmat. Sellaiset, joilla ei liukastele tuolla ulkona. Ainakin meillä oli aamulenkin aikaan tiet jäässä. Te, ketkä suuntaatte tänään vuoden vilkkaimpana pikkujoulupäivänä juhlimaan, niin erittäin ihania ja hauskoja juhlia ♥ Järki päässä ja housut jalassa, eiks niin? 😉

LAUANTAITERKUIN,

*kuvissa näkyvä asu ja korut saatu Bubbleroomilta


maanantai 27. marraskuun 2017

Onks vähän noloo hei…osa 3

11

…huikkasta ravintolassa naapuripöytään, jossa lapset istuu, että älkää juoko kokista ennen ruokaa? Että tarvitsetteko apua pitsan leikkaamisessa? Että ei tarvitse syödä kaikkea jos ei jaksa? Tai vaihtoehtosesti rohkaista syömään vielä vähäsen? Edes vilkaista sinne naapuripöytään?

…vastaanottaa vieraat villasukissa?

…tarjota vieraille vaan uuniperunoita? Kolmella täytteellä, joista varmaan kukaan ei tykkää?

…laittaa pöytään pellavalautasliinat paperiservettejen uupuessa?

…puhutella lapsia vieraiden läsnäollessa?

…ottaa vessaselfie omassa vessassa? Kolmistaan? Ja vielä jakaa tuo someen hästägillä #vessaselfie?

…mennä miehen kanssa koulun marrasmyyjäisiin? Lasten kanssa samaan aikaan?

…kieltää lasta lähtemästä ko. myyjäisiin revityillä farkuilla, farkkujen lahkeet käännettynä niin että nilkat ovat pohkeeseen asti paljaat?

…pistää lapsi matkaan vessan kautta, koska jotain mustaa töhnää oli ilmestynyt ripsiin? Pyytää häntä pesemään ne pois?

…heittää aamulla koulukyyditysreissulle rähjäiset collarit jalkaan ja mainospipo päähän? Ja viedä lapsi serkkunsa kanssa kouluun ilman meikkiä?

Siis OMG. Täällä on jälleen noloiltu oikein olan takaa. En tiedä miten sen teen (tai teemme, koska tuo mies on myös kuulemma välillä tosi nolo), mutta jotenkin ehkä pitäisi olla ylpeä siitä, että osaa nolostuttaa joka päivä niin monta kertaa. Taitolaji, näin positiivisesti ajateltuna 😉 Noloudet osa 1 löytyy täältä ja osa 2 täältä.

Hei toivottavasti sielläkin ollaan ladattu akkuja viikonloppuna ja on aloitettu viikko mukavissa merkeissä. Itselläni työviikko alkaa näin kotitoimistopäivällä. Hiukka myöhäisempi herätys sen takia kuin toimistopäivinä. Tänä aamuna ihanaa oli sekin, että kukaan ei ollut nolo. Eikä kukaan nolostunut. Muuta kuin kerran. Ks. viimeinen kohta. Vähemmän nolo viikon alku siis 🙂

Postauksen hassut muutamat kuvat lauantai-illalta. Eipä tullut juuri kameraan koskettua, kuvasaldo jäi siis vähäiseksi.
Sen verran mukanaan vei ystävät, ruoka ja ihana ilta ♥

IHANAA MAANANTAITA & ALKANUTTA VIIKKOA,


sunnuntai 26. marraskuun 2017

Pumpulinpehmeitä unelmia (sis. arvonnan)

85

SULOISTA SUNNUNTAIAAMUA IHANAT!

Tänään sukelletaan pehmeään pumpuliin ja lähdetään lempiaiheeseeni, tekemiseen joka on lähellä sydäntäni. Nimittäin unelmointiin. Ilman unelmointia elämä olisi kuin pulla ilman rusinoita. Tee ilman hunajatilkkaa tai parisuhde ilman rakkautta. Niin tärkeää itselleni unelmat ja niiden tavoittelu on. Osana Lambin kaupallista yhteistyötä pääsen kertomaan teille unelmoinnista. Pehmeämmän elämän merkityksestä. Toteutuneista unelmista ja niistä jutuista, joista vielä unelmoin.

Tunnistan, että sanonta ”pää pilvissä, jalat maassa” kuvaa itseäni täydellisesti. Unelmoinnissa ei ole mitään väärää. Kunhan sen ottaa mukavana lisänä elämän kulkuun. Tietäen sen, että kaikki unelmat eivät ole edes tarkoitettu toteutuvan. Tiedättekin jo sen, että pyrin viettämään joka aamu sen oman hetkeni sohvannurkassa kahvikupin kanssa. Näinä päivinä kun elämä on varsin kiireistä ja ruuhkavuodet välillä pistävät unelmien toteuttamisen jäihin on kuitenkin mahdottoman tärkeää ottaa sitä aikaa itselleen. Uskaltaa unelmoida. Rauhoittua ja olla ajattelematta arkisia juttuja.

Antaa unelmille siivet, kuten sanotaan. Mitä minä sitten tuolla sohvannurkassa kahvikuppini kanssa unelmoin? Isossa mittakaavassa siitä, että minä ja perheeni saisimme elää terveenä. Että meillä olisi mahdollisuus toteuttaa unelmiamme. Siitä, että lapsista kasvaisi kunnon kansalaisia. Että he saisivat mieluisat ammatit ja olisivat onnellisia. Unelmoin myös eläkepäivistä miehen kanssa. Ryppyisenä istuisimme vierekkäisissä keinutuoleissa siellä missä on lämmin. Auringonlaskua katsellen ja hiljaisuudesta nauttien. Onnellisena ja päivän golfkierroksesta vanhat luut kolottaen. 

Unelmoin usein myös siitä, että tämä jatkuva kiire loppuisi. Tiedostaen kuitenkin sen, että nautin tästä kiireestä suunnattomasti. Tiedän, että vaikka tulisi mahdollisuus jäädä lepäämään laakereilleen toteuttamaan niitä unelmia, niin en olisi onnellinen. Kaipaan elämääni sisältöä, joten unelmoin myös siitä, että saan pitää nämä kaksi minulle rakasta työtä mukana aina eläkeikään asti. Mummobloggarit on kolmenkymmenen vuoden päästä kuulkaas ihan uusi genre 😉 Unelmoin uusien paikkojen näkemisestä ja siitä, että joskus pääsisin Australiaan. Tehdä road tripin Melbournesta rannikkoa pitkin aina Sydneyyn asti.

Unelmoin, että joskus olen lentänyt niin paljon, että pääsen pitkän matkan business-luokassa. Sen ainoan kerran kun sinne upgraden sain nukahdin heti nousun jälkeen ja heräsin Bangkokiin laskeuduttessa. Haluaisin kokea tuon matkan uudelleen. Hereillä ja mukavasta tuolista nauttien. Unelmoin pääseväni vielä kerran näkemään tuon iki-idolini Garth Brooksin livenä. Kunnon country-jytinäkeikalla. Stetsoni päässä, Wranglerit ja buutsit jalassa.

Unelmointi on ihanaa. Kiitollinen olen, että olen päässyt toteuttamaan niin monia unelmiani. Että niin moni unelmani on toteutunut kuin sattuman kaupalla. Lukioiässä aloin unelmoimaan kauppatieteiden maisterin tutkinnosta, mutta valitettavasti teini-iän epävarmuudessani en luottanut kykyihini. Uskonut itseeni. Sinä päivänä, kun palautin graduni ja tiesin sen tulevan hyväksyttynä takaisin, saavutin siihen astisen elämäni isoimman virstanpylvään; en saanut vain erästä isoa unelmaani toteutettua vaan sen lisäksi sain aimo annoksen itsevarmuutta. Sitä, mistä en silloin teini-iässä osannut edes unelmoida.

Perheestä ja rakkaudesta olen ollut kova tyttö haaveilemaan aina. Niiden suhteenkin sain lottovoiton. Uskon, että kun vain uskaltaa unelmoida ja tehdä töitä unelmien eteen, niin jossain vaiheessa unelmointi ainakin joidenkin unelmien osalta palkitaan. Ja kuten sanoin, niin osa unelmista on sellaisia, joita unelmoin ihan vain unelmoinnin takia. Tietäen, että en niitä koskaan tule saavuttamaan. Unelmointi pelastaa harmaankin päivän. Tekee elämästä hurjan paljon mielekkäämpää.

Unelmoinnin avuksi Lambin sivuilta löytyy Unelmalista, käykäähän tutustumassa. Unelmat siivittävät pehmeämpään elämään. Kuten tekee myös Lambin uusi pehmeääkin pehmeämpi WC-paperi. Siinä on käytetty Soft Pillow -teknologiaa; pilven mallisia tyynyjä, joiden sisällä olevat pienet ilmataskut tuovat ilmavaa, uudenlaista pehmeyttä. Meille herkkähipiäisille tiedoksi, että tuote on Suomen astma -ja allergialiiton suosittelema ja valmistettu Suomessa.

Mistä sinä unelmoit?

Vastaamalla ylläolevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiboksissa, olet mukana Lambi -tuotepakettien arvonnassa. Sain arvottavakseni kolme pehmeää tuotepakettia! Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu viikon päästä sunnuntaina eli 3.12. klo 10.00. Arvonnan säännöt löydätte täältä.

Itse ajattelin nyt sujahtaa vielä takaisin tuonne sohvannurkkaan, ottaa santsikupin kahvia ja antaa unelmien lentää. Muistakaahan tekin unelmoida ♥

SUNNUNTAITERKKUSIN,


perjantai 24. marraskuun 2017

Lapset ja työnteko

6

HEIPPAHEI!

Voi vitsit, miten kiva työpäivä sitä onkaan tänään ollut; puoli päivää töissä töissä ja nyt perjantai-iltapäivän kotitoimistolla. Tänään vietetään kansallista Lapsi mukaan töihin -päivää, jota fanitan ihan täysillä. Meillä oli töissä tänään meidän esikoisen lisäksi veljen kuopus (EDIT: keskimmäinen :D). Tutustumaan työelämään, mutta myös vastavuoroisesti tuomaan meille marraskuun harmaille kaivattua piristystä. Tytsyt olivat aivan täpinöissään aamulla. Esikoinen pyysi mua ”stailaamaan” hänet töihin sopivalla tavalla 😀 Tosin äipän stailauksesta päälle jäi vain farkut…

Kaikki nämä meidän tytöt ja se yksi hurmurikummipoika ovat kyllä eläneet vahvasti maalitehtaan menossa mukana syntymästään asti ja käyneet kyllä töissä piipahtamassa tämän tästä. Mutta koskaan aiemmin he eivät ole saaneet osallistua päivän askareisiin töissä ollessaan. Tänään aloittivat aamun joulutorttuja paistamalla. Koska se on se, mitä me näin joulun alla tuolla töissä maalin valmistamisen lisäksi teemme 😉 Toimivat sisäisenä lähettinä vieden rahtikirjoja lähettämöön ja avustivat ean-kooditarrojen liimaamisessa. Saivat kattavan tehdaskierroksen ja pikaisen oppitunnin maalin valmistuksesta. Innostuivat myös nostelemaan pikkuisia maalipurkkeja lavalle.

Lapsista oli meille todella paljon iloa. Ja uskonpa, että myös tytöille oli hyvä nähdä, miten esimerkiksi koko prosessi tilauksen vastaanotosta maalilavan kelmuttamiseen ja lähettämiseen toimii. En muista että itselläni olisi ollut vastaavaa mahdollisuutta koulun puolesta ollessani tuon ikäinen. Ylipäätään silloin työelämä vaikutti jotenkin tosi etäiseltä. Siinä missä meidän kutosluokkalainen pääsi tutustumaan taannoin yrityselämään yrityskylässä Saarioisten logistiikkapäällikkönä, on itselleni jäänyt kutosluokalta mieleen ne perjantain vikat tunnit, kun ope kertoi meille itse keksimäänsä satua.

Tuossa yrityskylätenttiin esikoisen kanssa lukiessamme (jep, yhdessä luimme ;)) mietin, että olisiko se kutosluokkalainen Maria osannut selittää mitä on ansiotulo- tai yhteisöverotus, miten yritys perustetaan tai mikä on liiketoimintasuunnitelma. Ei todennäköisesti, mutta olisiko sen kutosluokkalaisen permanenttipään pitänyt nämä asiat tietää? En tiedä olisinko ollut kuitenkaan yhtään sen valmiimpi työntekoon näiden tietojen kanssa.

Mutta se, mikä on kallisarvoista näille pikkuisille tietää on se, että mitä eläminen maksaa ja miten eläminen maksetaan? Ei ole ilmaisia lounaita ja vaikka vielä pääsevätkin meidän vanhempien kustantamana esim. reissaamaan, niin vielä joskus tulee se päivä, että on opiskeltava hurjan paljon ja tehtävä töitä vielä enemmän, jos haluaa jatkaa tuota reissaamista.

Onko siellä nautittu työpäivästä lapsen/lasten kanssa? Ainoa mikä tässä päivässä hieman särähti omaan korvaani oli se, että kotitoimistoa ei kelpuutettu työpaikaksi. Yhtä arvokasta työtä ihmiset tekevät kotitoimistolla. Tosin ymmärrän kyllä sen, että päivän pointti ”Lasten on tärkeää päästä näkemään ja kokemaan, missä heille tärkeät aikuiset tekevät työtä ja mitä työn teko on. Myös työpaikkojen on hyvä nähdä työntekijöidensä lapsia.” kyllä viittaa työntekemiseen kodin ulkopuolella.

Nyt pyöräytän täällä kotitoimistolla mulle ja raksulle matcha-latet ja sitä siemaillessani vastailen teidän edellisien postausten ihaniin kommenttehinne. Kiitos niistä ♥ Hei, toivottavasti sielläkin on kiva viikonloppu tiedossa. Meillä viikonloppu starttaa tänään myöhemmin (vesi)hiihdon merkeissä. Huomenna saadaankin ihania vieraita kylään ja sunnuntaina on kaikkea kivaa tiedossa koulun marrasmarkkinoista jouluparaatiin.

PERJANTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »