Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa.

LAUANTAI-AAMUPÄIVÄÄ IHANAT!

Miten teidän lauantaiaamu on sujunut? Usein arjen kiireisyydessä mietin, että ihanaa kun tulee viikonloppu ja saa rentoutua. Kukin meistä rentoutuu tavallaan, mutta itselleni yksi tehokkaimmista rentoutuskeinoista on uppoutua lempparisarjoihin ja -leffoihin. Olemmekin jutelleet täällä blogissakin rakkaudestani Reddingtoniin, tuohon The Blacklistin karismaattiseen hurmuriin. Josta ei oikein ota selvää, mutta jonka seuraamista ei voi jättää kesken.

Meidän perheessä lauantailla on syvempi merkitys kuin vain ensimmäinen lepopäivä arjen jälkeen. Lauantaiaamut kuluvat todellakin relaten;  aamupalan jälkeen on yleensä treffit Reddingtonin kanssa. Padin Viaplay-sovelluksesta klikkaamme usein Blacklistin uusimman jakson rullaamaan jo aamupalapöydässä. Mutta ei kerrota sitä lapsille, sillä ruokapöydässähän meillä ei moisia katsota. Usein siirrymme jossain vaiheessa jaksoa alakertaan katsomaan juonen käänteitä telkkariruudulta.

Vaikka tuo Blacklist on yksi ehdottomista suosikeistani, on rinnalle noussut täysin uusi suosikkigenre. Nimittäin Nordic noir. Pohjoismaiset rikossarjat ovat vieneet minut aivan mukanaan. Alkuun ne tuntuivat jotenkin liian synkiltä. Ehkä ne olivat maisemiltaan myös liian samanlaisia kuin mihin oma silmä oli tottunut. Ihmiset astetta rujompia ja vakavampia. Ainakin verrattuna amerikkalaisiin vastaaviin. Nordic noir -sarjoissa ei liiemmin näy palmuja tai donitseja. Enkä niitä rehellisyyden nimissä ole kaivannutkaan.

IG storyssa tekemäni pienimuotoisen gallupin mukaan 78% teistä vastanneista on ko. genren kannattajia. 22% vastaajista ei niinkään. Jos vetäisin mutkat suoriksi, niin sanoisin, että 22% vastaajista ei tiedä mitä menettää. Mutta been there – done that. En mäkään ole aina ollut synkän ja maagisen Nordic noir -genren kannattaja. Ennen kuin jäin täysin koukkuun. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa ja se johdattelee teidät Oslon keväisille kaduille, juhlahumuun ja huikean rikossarjan ensi-iltaan. Mutta myös Viaplayn huikeaan Nordic noir -tarjontaan.

Ennen kuin kerron teille tarinaa tämän postauksen kuvien takana ja kerron uudesta suosikkisarjastani, haluan jakaa teille omat suosikkini Viaplayn Nordic noir -sarjoista. Ensi kosketukseni Nordic noir -rikoksiin sain kirjojen kautta. Muistan ahmineeni Maria Wernejä kirjojen ja äänikirjojen kautta, kunnes huomasin, että Viaplaylta löytyy viisi kautta Anna Janssonin kirjoihin pohjautuvia Maria Wern -jaksoja. Vaikka taustajuoni elää koko ajan, niin jokaisessa jaksossa on oma selvitettävä murha- tai katoamismysteerinsä. Mikäli ette ole vielä päässeet ihan sisälle Nordic Noir -genreen, niin Maria Werneista on hyvä aloittaa. Ne ovat vielä aika ”kevyttä” katseltavaa.

Tanskalainen Dicte houkuttelee myös. Tanskalainen elämänasenne, ihana Århus ja kauniit sisustukset. Niin ja ne murhat. Todella monipuolinen ja ajatuksia herättävä sarja. Tein IG Storyn puolella vähän galluppia teidän suosikkisarjoistanne ja ylivoimaiseksi voittajaksi nousi Silta. Tiedättekö, miten meidän ekalla kerralla kävi, kun katsoimme Silta -sarjaa? Katsoimme reilut viisi minuuttia ja totesimme, että onpa masentava ja hämärä ohjelma. Silloin emme tienneet, että niinhän ne pohjoismaiset rikossarjat vähän ovatkin. Ei näkynyt pepsodenttihymyjä tai turhallista small talkia. Vaan sitä itseään, karua ja konstailematonta pohjoismaista sielunmaisemaa. Aurinko harvoin paistaa ja yhtä harvoin näkee ihmisten hymyilevän.

Nordic noir -sarjojen juju piileekin ehkä juuri siinä; vaikkemme (toivottavasti) murhiin samaistukaan, niin samaistumme niihin luonnekuvauksiin, joita ruudun välityksellä saamme. Tulee tunne, että hei – nää on mun ihmisiä. Just tällä tavalla mäkin asiaan suhtautuisin. Sarjat antavat myös selkäpiitä karmivia kylmiä väreitä, mikäli sellaisia kaipaa. Itse olen vähän pehmo ja usein heitän kädet silmille jännän paikan tullen. Tirkistelen sormien välistä ja kiitän onneani, että tuki ja turva istuu siinä vieressäni sohvalla.

Nyt keväällä Viaplay räjäytti potin parin Viaplay alkuperäissarjan kanssa. 1.3. alkoi kriitikoiden ylistämä tanskalainen rikossarja Kylmäveriset Tappajat. Joka on meillä katsomislistalla, mutta jonka pariin emme ole vielä ehtineet. Viime torstaina alkoi Viaplayn alkuperäistuotantosarja Wisting, jonka tiimoilta matkasin ihanan ystävän ja kollegan Emilian kanssa sarjan ensi-iltaan Osloon. Tietämättä lainkaan, millainen tapahtuma oli kyseessä, laittauduimme juhlatamineisiin hotellilla kaikessa rauhassa. Kävelimme Sentraleniin, lyhyen matkan päähän hotelliltamme, jossa Wisting-tilaisuus pidettiin. Siinä samalla ihastelimme Oslon kaunista arkkitehtuuria.

Sentralenin sisäänkäynnin punainen matto johdatti sisään tilaisuuteen kuin Hollywoodissa konsanaan. Silmä näki kauniita, laittautuneita ihmisiä. Hymyileviä ihmisiä, joita kaikkia yhdisti ainakin yksi asia. Nimittäin intohimo Nordic noir -sarjoihin ja halu juhlistaa Wistingiä. Wisting -rikosromaanit ovat Norjalaisen Jørn Lier Horstin kirjoittamia ja niihin perustuva Viaplayn alkuperäissarja on yksi Norjan suurimmista draamatuotannoista. Vaikken juurikaan norjalaisia näyttelijöitä tunne, niin sarjan päähenkilöä esittävä Sven Nordin oli kieltämättä jostain tuttu.

”William Wisting on työteliäs rikostutkija, joka uhraa kaiken – jopa perhe-elämänsä – työnsä vuoksi. Lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja vaimo on muuttanut pois. Sarjan alussa joulurauhaa uhkaa Norjan rikoshistorian laajin sarjamurhatapaus. Samaan aikaan Wistingin rikostoimittajana työskentelevä tytär tutkii hämärää kuolemantapausta, joka on sattunut Wistingin omalla kotikadulla.”
/ Viaplay

Nautimme Emilian kanssa tilaisuuden juhlahumusta ja suussa sulavista cocktail-paloista. Poppareista ja lasillisesta kuplivaa. Tarjoilijat olivat pukeutuneet teeman mukaan FBI-takkeihin sekä valkoisiin kuolemansyyn tutkijoiden haalareihin. Koko tilaisuus oli niin hienosti järjestetty! Punaiselle matolle olisi saanut mennä kuvattavaksi, mutta me siirryimme suoraan takavasemmalle tarkkailemaan ihmisiä. Tv-kameroita, salamavalojen räpsintää ja puheensorinaa.

Sitten tuli aika siirtyä itse saliin katsomaan ennakkonäytöksenä sarjan ensimmäinen jakso. Ennen ennakkonäytöstä pääsimme hieman sisään sarjaan haastatteluiden myötä. Vaikka sarjan näyttelijöitä ja kirjailijaa haastateltiin norjaksi, niin silti sieltä pystyi poimimaan sanan tuolta ja sanan sieltä. Yllätyksekseni jopa ymmärsin jotakin. Oli hienoa nähdä kaikki sarjan näyttelijät samalla lavalla. Yhtäkkiä sitä tajusi, kuinka iso produktio oli kyseessä ja kuinka kiitollinen sitä sai olla, että pääsi juhlistamaan sarjaa paikan päälle.

Mitkä vaikutelmat ensimmäinen Wisting-jakso antoi? Jos olisin voinut taputtaa encorea ja saada sen avulla sarjan toisen jakson näytettäväksi, niin olisin sen tehnyt. Ensimmäisen jakson jälkeen sielu kaipasi lisää Wistingiä. Onneksi toista jaksoa ei tarvinnut kauaa odottaa, nimittäin Viaplay starttasi sarjan torstaina kahdella ensimmäisellä jaksolla.

Arvonta

Kolmella teistä on mahdollisuus voittaa 2kk ilmaista Leffat & Sarjat -paketin katseluaikaa Viaplayssa. Arvontaan osallistuminen on helppoa; kerro tämän postauksen kommentiboksissa, mitä sarjoja sinä katsoisit Viaplayn kautta ja olet mukana arvonnassa. Arvonta-aika loppuu lauantaina 20.4. klo 12. Arvonnan säännöt löytyvät täältä. 

Yllä olevasta trailerista pääsee hiukkasen jyvälle siitä, mistä Wisting kertoo. Kannattaa siis katsoa se ensi hätään! Mikäli muuten leffasuositusta kaipaatte lauantai-iltaan, niin Viaplayn valikoimiin tuli maaliskuussa  ihanaakin ihanampi A Star is Born! Meillä viikonloppu jatkuu nyt Blacklistin ja iki-ihanan Reddingtonin merkeissä, sillä Wistingin kanssa on treffit taas ensi torstaina. #VIAPLAYVIIKONLOPPU, ihanaa laatuaikaa Viaplayn parissa jatketaan illalla Bohemian Rhapsody -leffan merkeissä. Mielellään sitä istuisi telkkarin ääressä koko lauantain, mutta huomiset tyttöjen sukulaissynttärit tarkoittavat sitä, että sohvannurkan sijaan kutsuu keittiö 🙂

LEPPOISAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,

PS. Kaunis kiitos vielä kerran Viaplay Suomi ja ihana Erika unohtumattomasta reissusta ♥