HEI HELLUREI IHANAT!
Hengissä ollaan, vaikka blogissa onkin ollut vähän hiljaisempaa. Muistattehan, että tuo IG Story päivittyy liki reaaliajassa. Muistoja lomalta, niitä tallentelen tuonne profiilini kohokohtiin instassa. Niille päiville, kun aurinko ei oikein jaksaisi paistaa.
Täällä bambuvarjon alla on ollut aikaa ajatella yhtä sun toista. Tänään olen miettinyt sitä, että kuinka leppoisampi lomailija musta on tullut. Kerroinkin siitä biksukunnon perimmäisestä olemuksesta viime viikolla. Siitä, että vihdoin olen oivaltanut sen sijaitsevan korvien välissä eikä vatsan seutuvilla. Tuo oivallus on ollut yksi tärkeimmistä ikinä.
Mutta muutenkin musta on tullut vallan leppoisa lomailija. Sellainen, joka ei juurikaan stressaa mistään. Pari päivää sitten tunsin oloni huteraksi ja aikaa tuli vietettyä vessassa. Vatsakrampit saivat silmät näkemään tähtiä. Pääsin kuin pääsinkin lopulta altaille, mutta iltapäivästä alkoi jäytävä lihassärky ja vilunväreet.
Illalla olo oli jo niin voimaton, kuume korkealla eikä mikään pysynyt sisällä, niin kutsuimme hotellin lääkärin paikalle. Hyvä niin. Pahoinvointi loppui kuin seinään injektiolla ja muutenkin sain sellaiset dropit että voin sanoa oloni olevan jo erinomainen. Vähän etova ja heikko edelleen, mutta pahin on takana päin. Kampylobakteeria epäili täkäläinen lääkäri, mutta tiedä sitten häntä mikä oikeasti oli.
Kertaakaan ei mieleeni tullut ajatus, että ääsh – loma on pilalla tai ei enää ikinä tänne. Olen oppinut ottamaan vastaan sen, mitä tarjotaan. Oppinut olemaan kiitollinen niistä lomapäivistä, joita tarjottiin ilman pöpöjä. Edes eilen altailla varpaani kipeästi suihkun reunakiveen lyödessäni, ja jälleen tähtiä nähdessäni, en surkutellut tilannetta. Vaan kampesin itseni auringonottotuoliin ja kivun sekaisin tuntein taisin päästää muutaman ärräpään kikatuksen kera.
Varvaskin voi nyt ihan hyvin. Musta se on ja turvonnut, mutta eiköhän sekin siitä. En yleensä ole tapaturma-altis, mutta nyt kaikki on kasautunut muutamaan päivään. En edes ota esille sitä, miksi takaraivossani on jomottava kuhmu…näitä sattuu!
Siinä, missä aiemmin lomalla laitoimme kellon soittamaan, jotta ehdimme altaille ennen kuin kaikki paikat on varattu (että muuten inhoan tuota aurinkotuolien varaamista!) olemme tällä lomalla heränneet ilman kelloa. Vitkutelleen aamupalan kanssa ja menneet paikoille, jotka ovat olleet vapaina. Eilen saapui pilviharso ja tänään aamulla henkilökunta kertoi, että iltapäivästä voi sataa. Paljonkin. Jes, hyvä syy mennä parvekekahveille fiilistelemään 😀
Palaan kommentteihin myöhemmin, kiitos niistä ihanat! Nyt äänikirjan pariin ja silmät hetkeksi kiinni. Toivottavasti siellä voidaan hyvin ♥ Vielä muutama lomapäivä ja sitten kotiin. Tobya on järjetön ikävä enkä malta odottaa, että saan koirakaverin viereen nukkumaan!
TIISTAITERKKUSIN,
