Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Unicefin kanssa
Kuulen ulko-oven kolahtavan ja heleä ääni huikkasee moikat työhuoneen ovelta. Kuulen tutun äänen, kun reppu tippuu lattialle ruokapöydän viereen. Siihen samaan paikkaan, johon pian mytyksi jää myös ulkotakki, lapaset ja pipo. Jääkaapin ovi käy ja välipalan kanssa taiteillaan ruokapöydän ääreen. Reppu- ja takkimytyn yli harpaten. Hymyilen itsekseni tuolle näylle, nousen työtuoliltani ja käyn kyselemässä kuulumiset. Niin kuin jokaisena päivänä koulun jälkeen. ”Miten koulupäivä meni?” Silmät innosta kiiluen pikkuisempi alkaa kertomaan koulupäivästään. Ystävistään, välitunneista ja siitä miten matikankoe meni. Jälleen kerran pari vikaa tehtävää olivat tuntuneet jotenkin vaikeita.
Me elämme elämää, jossa koulupäivät rytmittävät arkea. Elämää, jonka viikonloppuja värittää koulukavereiden kanssa kikatus ja sunnuntai-iltojen viime tippaan jääneet kokeisiin lukemiset. Välillä valitetaan kouluaamuina, kun ei jakseta herätä. Fyssa ja hissa tuntuu vaikealta ja kouluruokakin on kuulemma välillä pahaa. Näissä tilanteissa tekee mieli ravistella meidän tyttöjä ja kertoa kuinka onnellisessa asemassa he ovat. Heillä on mahdollisuus käydä koulua. Se tuntuu lottovoitolta, kun ajattelee heitä, keillä ei ole mahdollista koulunkäyntiin. Heitä, keillä mahdollisuudet elää lapsen elämää ovat kovin heikot. Onneksi on järjestöjä, kuten Unicef, jotka tekevät mahdottomat mahdollisiksi. Ihmisiä, jotka omilla toimillaan auttavat. Enemmän kuin osaavat edes kuvitella.
Koulunkäynti pitäisi olla jokaisen lapsen oikeus. Näin ei valitettavasti aina ole. Kaupallisen yhteistyön myötä Unicefin kanssa pääsin tämän postauksen myötä kertomaan siitä, kuinka arvokasta työtä Unicef maailmalla tekee. Kaiken toimintansa avulla, mutta varsinkin mahdollistamalla lasten koulutuksen. Unicef toimii kaikkialla maailmassa heikoimmassa asemassa olevien lasten puolesta. Tuo YK:n lastenjärjestö huolehtii, että lapsen oikeudet terveyteen, koulutukseen ja suojeluun toteutuvat. Itse kahden maailman rakkaimman tyttölapsen äitinä en näe maailmassa mitään tärkeämpää asiaa kuin lasten hyvinvointi. Lasten terveys ja mahdollisuudet elää lapsen elämää. Kouluttautua ja parantaa siten valmiuksia elää hyvinvoivana ja terveenä tässä maailmassa.
Kuinka paljon enemmän koulutus tuo lapsen elämään? Se on niin paljon enemmän kuin vain opittua tietoa. Harvoin sitä tulee ajateltua asiaa tältä kantilta. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus koulutukseen. Koulussa lapsi oppii lukemaan ja laskemaan, mutta myös paljon muutakin. Koulu antaa vahvan suojan kaikenlaista hyväksikäyttöä vastaan. Antaa lapselle valmiudet huolehtia itsestään sekä sosiaalisen verkoston. Kun tyttöjen koulutukseen satsataan, lasten ja naisten asema ja toimeentulo paranevat merkittävästi (lähde: https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/koulutus/).
”Panostus lasten ja erityisesti tyttöjen koulutukseen on paras tapa poistaa köyhyyttä.”
Koulutuksesta tulee positiivinen kierre. Hyvä ruokkii hyvää ja lopulta saavutetaan paljon parempi elintaso köyhien maiden lapsille. Tytöt, joilla on mahdollisuus käydä koulua yli seitsemän vuotta menevät myöhemmällä iällä naimisiin, saavat vähemmän lapsia, eivät todennäköisesti menehdy synnytykseen ja kasvattavat terveempiä lapsia. Positiivinen kierre siirtyy myös näiden koulua käyneiden tyttöjen lapsille aikoinaan.(lähde: https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/koulutus/).
Vaikka tällä hetkellä maailmassa on enemmän konflikteja kuin koskaan, niin tunnelin päässä on valoa. Työ tuottaa tulosta; yhä useampi lapsi pääsee kouluun. Miettikääs, että vuonna 1990 noin 102 miljoonaa lasta jäi alakoulun ulkopuolelle, mutta toissa vuonna enää 64 miljoonaa lasta ei osallistunut alakouluun (lähde: https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/koulutus/).. Lukemahan on edelleen mielettömän suuri, mutta kohisten kohti parempaa mennään.
Haluatko olla mukana auttamassa?
Koulutus on lapsen paras sijoitus tulevaisuuteen. Itse haluan olla mukana tekemässä mahdottomasta mahdollista. Ihan pikkutytöstä lähtien olen miettinyt, kuinka ihana olisi päästä paikan päälle auttamaan konkreettisesti köyhien maiden lapsia. Auttamistapoja on onneksi muitakin. Koska tässä elämänvaiheessa minulla ei ole mahdollisuutta lähteä paikan päälle, ryhdyin Unicefin kuukausilahjoittajaksi. Enkä näe yhtään syytä, miksi me, keillä siihen on mahdollisuus kääntäisimme selän tältä mahdollisuudelta. Säännöllinen kuukausilahjoitus on tehokkain tapa auttaa maailman lapsia.
Kuukausilahjoittajana lahjoitat 12 euroa kuukaudessa. Tuolla summalla saadaan jo paljon hyvää aikaan. Sillä saa muun muassa koulukirjat ja kynät 30 lapselle. Itse ryhdyin kuukausilahjoittajaksi hetkeäkään miettimättä. Joten jos sinulla on siihen mahdollisuus, niin ryhdy sinäkin. Lahjoitusten avulla Unicef jatkaa arvokasta työtään maailman lasten parissa muun muassa luomalla lapsiystävällisiä kouluja sotien ja luonnonkatastrofien keskelle. Tarjoamalla välineet opiskeluun. Kaiken katastrofin keskellä koulu auttaa lapsia selvitytymään paremmin. Antaa muuta ajateltavaa ja toivottavasti uskoa tulevaan.
Miten pääset mukaan auttamaan?
Huomasitko telkkarista reilu viikko sitten tulleen Unicefin Maailman tärkein ilta -ohjelman? Jos et, niin pääset katsomaan sen täältä linkistä. Tuon linkin takaa pääset myös tekemään hyvää. Ryhtymään kuukausilahjoittajaksi. Suosittelen tuon ohjelman katsomista kaikille. Vaikka sydän oli pakahtua surusta pienten ja vähän suurempienkin lasten hädän edessä, niin silti ohjelma antoi toivoa. Tuli aidosti tunne, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan. Nyt on erityinen syy ryhtyä maailman lasten tukijaksi, sillä tänä vuonna juhlitaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 30 vuotissyntymäpäivää. Juhlapäivä on virallisesti 20.11. eli vasta loppuvuodesta, mutta juhliin kannattaa osallistua jo nyt. Kuukausilahjoituksen tuoman hyvän mielen avulla.
Siinä missä meidän koululaiset ovat etuoikeutettuja heräämään joka arkipäivä kouluun ja aika useana aamuna saamaan jopa autokyydin sinne, on tilanne toinen muualla. Silti näen sen toivon ja uskon parempaan alla olevien kuvien lasten kasvoista. Ilon, jota kouluun pääseminen tuo. Ilon ystävistä ja päivien rytmityksestä. Ilon siitä mahdollisuudesta, jonka he ovat saaneet. Kenties keskellä sekasortoista tilannetta, joka kotimaassa vallitsee.
Tiedättekö, että melkein kuulen luokkahuoneen puheensorinan mielessäni. Kikatuksen välitunneilla. Sieluni silmin haluan nähdä kuvien lasten menevän perheidensä luo koulupäivän jälkeen ja kertovan koulupäivästään silmät loistaen. Vaikka aihe on vakava, niin alla olevia kuvia katsoessani suuni kääntyy väkisin hymyyn. Tulee hyvä mieli toisten puolesta. (alla olevien kuvien krediitit © UNICEF/UN0152947/Khuzaie)
Meillä jatkuu sunnuntai-ilta nyt ruokapöydän äärellä kokeisiin luvun merkeissä. Vaikka sitä kiireen keskellä välillä tuntuu, ettei ehtisi auttaa lapsia kokeisiin lukemisien kanssa tai tarkistamaan kotiläksyjä, niin hurjan kiitollinen olen siitä, että mulla on siihen mahdollisuus. Sangen kiitollinen olen myös lasteni puolesta, että heillä on mahdollisuus käydä koulua. Miten on, mahdollistetaanko yhdessä koulutus ja sitä myötä mahdollisuus parempaan elämään myös heille, keillä siihen ei ole aiemmin ollut mahdollisuutta? ♥
SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,
