torstai 10. maaliskuun 2016

Singapore kahdessa päivässä

HEI VAAN

ja hei, mihinkäs se taas on tämäkin viikko hurahtanut? Hurlumhei vaan ja huomenna on taas perjantai 🙂 Jaksatteko vielä muuten pari reissupostausta? Ajattelin koota teille postauksen, että miten me hyötykäytettiin kaksi kokonaista päivää Singaporessa. Niin, ettei juostu kieli vyön alla, mutta kuitenkin niin, että tuo muu perhe ensikertalaisina sai edes jonkinlaisen tuntuman ko. kaupunkiin. Mulla on muuten reissun jälkeen ollut ihan hirmuinen Singapore-ikävä. On ikävä Baliakin, mutta Singaporea on vielä kovempi ikävä. Ollakin, että hetken aikaa olin eilen onnellinen juoksulenkillä tästä happirikkaasta ja pirtsakasta ilmasta. Aiemmin, pidemmillä Singaporen reissuilla, kuumuus yhdistettynä tuohon ultimaattiseen kosteuteen on jossain vaiheessa alkanut tökkimään.

Meidän hotelli oli ihan ytimessä, shoppailukatu Orchard Roadin sivukadulla, joten emme ostaneet metrolippuja. Jotenkin käveleminen on vaan se meidän juttu. Siinä näkee maisemiakin samalla. Eikä Singaporessakaan välimatkat nyt ihan hirmuisia ollut. Verrattuna esimerkiksi Pariisiin, jossa taannoin ekalla reissulla miehen kanssa käveltiin reilut 16 kilometriä ekana päivänä. Sanomattakin selvää, että seuraavina päivinä ei sitten kävelty…kiitos kantapäärakkojen 😉 Lisäksi mun mielestä Singaporen taksit on verrattain edullisia ja niitä vilisee katukuvassa vaikka kuinka. Joten pidemmille reissuille, esimerkiksi Night Safarille tai sinne eläintarhan portille, menimme taksilla.

ORCHARD ROAD

No ihan must ja veikkaanpa, että kukaan Sporessa kävijä ei jätä käymättä täällä. Edes pikaisesti. Me ei olla mitään shoppailijatyyppejä (siinä mittakaavassa, että jaksettaisiin kiertää ostoskeskuksia 20/päivä), mutta nuo ostoskeskuksien food courtit kannattaa ainakin käydä tsekkaamassa 🙂 2.2 kilometriä täynnä monikerroksisia ostoskeskuksia, sellainen on Orchard Road. Ostoskaduksi erittäin vehreä ja kaunis. Tuolla saisin kyllä viikon kulumaan, ilman shoppailujakin.SP1Singapore16Spore02 Singapore17 Spore13

NIGHT SAFARI

Singaporen eläintarhan yösafari. Kun liput ostaa netistä ennakkoon saa jopa 15% alennuksen. Mentiin ajoissa paikalle, joten jonossa seisomista oli reilun puolen tunnin verran. Jonoon näkyi kyllä kivasti tulishow, joten hyvin jaksoi jonottaa 🙂 Itse safarilla mentiin sellaisilla avonaisilla busseilla tai ”tram” :lla eli raitiovaunun sukulaisilla. Nähtiin leijonia, partapossuja, virtahepoja, kirahveja sun muita eläimiä. Tämä oli ehkä pienoinen pettymys meille aikuisille, mutta lapset tykkäsivät. Kävellen voisi seuraavan kerran tutustua eläintarhaan 🙂

Spore14 Spore16 Spore15

RAFFLES HOTEL

Rafflesiin kannattaa kävellä, joten pystyy aistimaan tunnelman jo ulkoa käsin. Rakennus on kaunis. Ehkä yksi kauneimpia rakennuksia maailmassa. Ainakin mun mielestäni. Raffles hotelli on rakennettu 1887 ja sitä laajennettiin 1904. Tuolloin sinne rakennettiin mm. Singaporen ensimmäiset sähkövalot. Joskus musta tuntuu, että olisi ihana palata ajassa sata vuotta taakse päin ja istua Rafflesin sisäpihan baarissa iltapäiväteellä. Onneksi tuo rakennus on säilytetty vielä pääosin siirtomaatyylisenä. Toki sieltä löytyy liikkeitä, kuten Cartier sun muut, joita ei varmaan silloin sata vuotta sitten ollut. Singapore Sling on must, vaikka onkin vähän hintava 🙂

Spore09 Spore06 Spore05 Spore04 Spore07

MARINA BAY SANDS -KATTOTERASSI

Tänne käveltiin suoraan Rafflesista ja ihasteltiin Marina Bay Sandsin rakennuksia jo kaukaa. Uhkaavasti näytti, että sadekuuro yllättää, joten hetken pohdimme, että kannattaako meidän mennä hissillä ylös kattoterassille. Sekin kun maksoi. Tai olisi maksanut. Menimme pääaulasta hisseille päin ja ystävällinen nainen kysyi, että ”Going for drinks?” Johon me, että juu tottakai 😀 Hissiin ja suoraan ilmaiseksi ylös 57. kerrokseen. Muuten tuo maksu olisi ollut noi 15 euroa / aikuinen. No se sade tuli ja baarin katettu puoli oli aivan täynnä. Hetken ihasteltiin näköalaa yli Singaporen sekä infinity-allasta, johon oli pääsy vain hotellin asukkailta. Lähdettiin hissillä takaisin alas ja kohti hotellia.

Spore10 Spore11 Spore12

CLARKE QUAY

…ja Boat quay. Historiallinen paikka Singapore-joen rannalla. Näin mä muistin. Mutta alue oli 15 vuodessa jonninverran kehittynyt, tai sitten lapsettomana sitä ei taannoin katsonut samoin silmin kuin nyt 🙂 Suunnattiin yösafarilta tänne syömään ja ei ollut ihan lasten paikka lauantai-iltana puoli kympin maissa. Tunnelmallisia ravintoloita, värikkäitä taloja, valoja, ihmisiä, musiikkia. Elämää! Aikuiseen makuun oikein bueno. Täältä näkee hienon valoshown, jos sattuu oikeaan aikaan paikalle. Päivällä kävimme myös kääntymässä matkalla Chinatownista hotellille.

Singapore14Spore20 Singapore15 Spore17 Spore18 Spore19

CHINATOWN

Siinä on sitä jotain. Värikkäitä taloja, ihmisiä, kuppiloita, hassuja hajuja ja kirjoituksia, joista et ymmärrä mitään. Sunnuntaina jokseenkin ruuhkainen. Tällä kertaa emme käyneet Ann Siang Hillillä aistimassa tunnelmaa, mutta seuraavalla kerralla sitten taas. Mikähän siinä on, että olen ihastunut aika monen kaupungin kiinalaiskortteliin? Taidan olla ollut entisessä elämässäni kiinalainen 😀

Singapore08 Singapore09 Singapore11 Singapore12 Singapore10 Singapore13

SENTOSA

Valkoisia hiekkarantoja, Universal Studios, tekemistä vaikka millä mitalla. Jos jokin oli 15 vuodessa kehittynyt niin Sentosan saari. Silloin 15 vuotta sitten se oli paaaljon rauhallisempi. Nyt satuimme paikalle sunnuntaina ja joka ranta oli täynnä ihmisiä. Silti olen sitä mieltä, että Sentosan saari on ihana! Sinne kannattaa mennä Mount Faberilta lähtevällä kaapelikärryllä. Tällaiselle korkeanpaikan kammoiselle oli aika extreme-juttu (edelleen), mutta näkymät ovat ihan mielettömät. Jos ottaa round tripin niin takaisin tullessa kannattaa jäädä pois jo Harbour Front Stationilla, jonka edestä saa paremmin takseja kuin Mount Faberilta. Sentosa on kuin keinotekoinen paratiisisaari. Koko perheen hassuttelupaikka. Valkoisien hiekkarantojen hiekka on muuten tuotu Havaijilta! Jos sulkee silmänsä edempänä merellä kelluvilta rahtialuksilta, niin voit kuvitella olevasi jollain trooppisella saarella 😉 Seuraavalla kerralla tarvitsee varata koko päivä Sentosalla, jotta ehditään käymään Universal Studios läpi!

Singapore05 Singapore02Singapore03 Singapore01 Singapore04 Singapore06

Aika paljon ehdittiin käymään läpi kahdessa päivässä…mutta kuinka paljon oltaisiinkaan ehditty, jos ei oltaisi nukuttu ekana päivänä puolille päivin  😀 Lisäksi aikaa jäi hotellin poolilla löffäilyyn. Parasta Singaporessa kuin ihan missä vaan on se istuminen katukahvilassa ja ohikulkevien ihmisten katseleminen. Singapore on kyllä sellainen paikka, että jos mun täytyisi asua jossain muualla kuin Suomessa, niin ykkösvaihtoehto olisi Spore! Ihan älyttömän kansainvälinen paikka, joka ei turhaa ole kuulu siisteydestään. Ystävällisiä ihmisiä ja paljon ihania sivukujia.

Kuulkaas, huomenna onkin sitten pitkästä aikaa fredagsmyyssien vuoro.
Meillä onkin aihetta pieneen juhlaan, mutta siitä lisää huomenna 🙂

TORSTAITERKUIN,

alle

PS. mikäli etsitte Singaporesta lapsiystävällistä ja yleiseen hintatasoon nähden edullista hotellia hyvällä paikalla, niin lämmin suositus Holiday Inn Orchard City Centerille!


maanantai 07. maaliskuun 2016

Ystävällisyydestä

”Don’t wait for other people to be loving, giving, compassionate, grateful, forgiving, generous or friendly…
lead the way!”
OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MOIKKAMOI

ja muksaa maanantaita! Siinä missä viikonloppuna riitti virtaa vaikka mihin on tänään kääntynyt ihan päälaelleen; meinasin nukahtaa töissä tämän tästä ja paluu arkeen tuntui himpun verran raskaalta 😉 Onneksi oli puolikas päivä töissä, kiitos ihanan työkaverini J:n.

Tein tuossa yhtenä päivänä reissussa ollessamme havainnon, jonka lausuin ääneen miehellekin. ”Täällä mun on niin helppo olla ystävällinen, koska vastapuoli on liki aina myös ystävällinen takaisin. Tuntuu, että olen löytänyt samanhenkisiä ihmisiä ja yhtäkkiä heitä onkin joka kadunkulma täynnä.” Rakastuin Baliin enkä vähiten ystävällisten ja aitojen ihmisten takia. Niin, olenhan mä ystävällisyydestä täällä joskus ennenkin jutellut, mutta nyt sain koko touhuun ihan uuden näkökulman. Mä olen aina luullut, että on jotenkin väärin olla ystävällinen tai olen ainakin tuntenut pahaa mieltä siitä, että ystävällisyyteeni ei aina vastata ystävällisyydellä. ”Hyvä sun on olla aina niin iloinen ja ystävällinen, kun sulla on asiat hyvin.” Pari kertaa olen saanut tällaisen kommentin. Little did they know. Eikö sitä muka pysty olemaan ystävällinen, jos elämässä on karikoita? Hevonkakat sanon mä. Oltiin sitten sädehoitohoitajien kanssa tekemisissä tai linjan toisessa päässä huutavan reklamoijan kanssa puhelinyhteydessä, niin totta hitossa mä olen ystävällinen. Miksen olisi? Onko siinä jotain pahaa?

Suu väärinpäin murahtelevat ihmiset saavat mut näkemään punaista. Tämä ystävällisyyshän on osa sitä suurta kokonaisuutta nimeltä käytöstavat. Mikä on ihmisten tekosyy olla olematta ystävällinen? Katkeruus, kateus, viha, rahattomuus, realismi, jaksamattomuus, ennakkoluulot. Ei, ei. Kerroinkin, että juttelin reissulla paikallisten kanssa siitä, miten tämä off season on käynyt heidän kukkaronsa päälle. Kuinka asiakkaita ei riitä ja täten ollen ei riitä rahaa perheen menoihin. Mutta tiedättekö, silti nuo ihanat ihmiset jaksoivat olla ystävällisiä ja hymyillä. Ja juu, tämä oli siitä riippumaton, että oliko kyseessä myyntitilaisuus vai ei. Ihmiset olivat kiinnostuneita meistä, yhtälailla kuin me olimme kiinnostuneita heistä. Tervehtivät kohteliaasti ja vastasivat siihen hymyyn hymyllä. Jossain vaiheessa huomasin poskilihasteni kramppaavan; olin hymyillyt niin paljon 🙂

Joskus muinoin, varsinkin vastakkaisen sukupuolen osalta, olen tullut ystävällisyyteni takia väärin ymmärretyksi. Oli aika, että arastelin olla ystävällinen. Väitän, että mulla on hyvä ihmistuntemus ja näen läpi, koska vastapuoli on ystävällinen keinotekoisesti. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin ystävällisyys, mikä menee mielistelyyn. Varsinkin jos toisella on oma lehmä ojassa. Tuolla reissussa ihmisten ystävällisyys oli aitoa. Näin ainakin haluan uskoa.

Tuntuu, että tässä meidän suoritusyhteiskunnassa usein oman edun tavoittelu menee sen ystävällisyyden edelle. On kiire elää elämää omien intressien ja tavoitteiden mukaan, ilman että ottaisi välillä happea ja keskittyisi hetkeksi muihin ihmisiin ja heidän hyvinvointiinsa. Sosiaaliseen kanssakäymiseen ilman mitään taka-ajatuksia. Teppanyaki-pöydässämme istui australialaisia ja voi pojat, miten hauska ilta meillä oli. Loppujen lopuksi. Aluksi mietittiin miehen kanssa, että voi kun olisi kiva olla ihan omassa pöydässä, ettei tarvitsisi jutella ja olla ystävällinen…niin, välillä se ystävällisyys vaatii energiaa, mutta kertaakaan se energia ei ole poisheitettyä energiaa. Se tulee bumerangina tuplana takaisin.

Näine (ehkä välillä sekavinekin ;)) ajatuksineen alkaneeseen viikkoon, muistetaanhan olla ystävällisiä. Vastata hymyyn hymyllä ja hymyillä, kun siltä tuntuu, vaikka vastapuoli murjottaisi!

YSTÄVÄLLISIN TERKUIN,

alle

PS. kuvat ovat yhdeltä aamulta, kun heräsimme miehen kanssa katsomaan auringonnousua laskuveden aikaan.


torstai 03. maaliskuun 2016

Muuttunut minä

”I love getting older. My understand deepens.
I can see what connects, I can weave stories of experience and apply them.
I can integrate the lessons. Things simply become more and more fascinating.
Beauty reveals itself in thousands of forms.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEISSULIVEI!

Voi mahdoton, viimeistä iltaa Balilla vietellään. Tehtiin viimeisiä ostoksia (tuliais sellaisia) ja käytiin syömässä. Nyt tulee indonesialaista ruokaa jo korvista 😉 Haluan omaan keittiöön tekemään kaikkia raikkaita salaatteja. Haluan omaan sänkyyn nukkumaan. Lenkille pirtsakkaan pakkasilmaan. Ostamaan kaupasta tuoreita tulppaaneja maljakkoon. Käpertymään sohvannurkkaan kirjan kanssa. Heräämään aamukuudelta silmät ristissä uuteen työpäivään. Ihana loma takana ja ihana on palata kotiin! Mä olen altailla makoillessa vähän pohtinut. Asioita laidasta laitaan. Äidin äkillistä sairastumista, lasten kasvamista, parisuhdejuttuja, ystävyyssuhteita, onnellisuutta ja sitä, millainen mä olen ollut ennen ja millainen mä olen nyt. Matkailija-Maria on vuosien saatossa muuttunut.

Siinä missä aiemmin näiden löhölomien perimmäinen tarkoitus on ollut ruskettua on muuttunut ehkä eniten. Täällähän on nyt sadekausi ja joka päivä ollaan koettu jonkinasteisia sateita. Siinä missä aiemmin olisin tuskastunut jo muutamasta hassusta pilvestä on vaihtunut riemunkiljahduksiin sateen päälle sattuessa. Siinä missä aiemmin olisin vähitellen alentanut suojakertoimia loman loppumista kohden suojakertoimeen kuusi on vaihtunut loman läpiviemiseeen samoilla suojakertoimilla lasten kanssa. Siinä missä aiemmin olisin maannut suorassa auringon porotuksessa, on vaihtunut visusti aurinkovarjon alla köllöttelemiseen. Meillä on vain tämä yksi iho. Vaikka se parantuu, niin siihen jää ikuiset arvet. Muistot niistä palamisista ihan lapsuusajoista alkaen.

Siinä missä aiemmin olisin varustautunut meikki- ja hiustököttiarsenaalilla lomaa varten on vaihtunut au naturel lookiin. Kaksi viikkoa meikittömänä on ollut ihanaa! Edes se, että ripsipidennykset eivät pidä täkäläisestä ilmankosteudesta ei ole haitannut. No ok, kulmakarvat olen nyppinyt kerran kahden viikon aikana 😉 Siinä missä aiemmin olisin ostanut meikkivoidetta päivettyneen ihon sävyyn ja yrittänyt peittää pikkuisia pisamia otsalla ja poskilla on vaihtunut pisamista iloitsemiseen. Hiuksetkin ovat ihan mahdottomat, kiitos kosteuden. Ne menevät säkkärälle kuin ylikasvaneessa permanentissa. Pinneillä olen yrittänyt niitä taltuttaa kiinni, välillä siinä onnistuen ja välillä en. Oikeastaan sillä ei ole ollut mitään väliä. Tuntuu, että sitä on viimeisen parin viikon aikana hehkunut sisäisesti. Ulkoisilla avuilla ei ole ollut niinkään väliä.

Siinä missä aiemmin olen lomalla käynyt salilla liki jok’ikinen päivä on vaihtunut siihen, että olen hyvällä omatunnolla köllötellyt tuon ajan altailla tai katsellut maisemia. Kyllä mulla täällä salivaatteet oli mukana, mutta ei vain saanut itsestään irti. Siinä missä aiemmin olisin tuntenut tästä rotjailusta syyllisyyttä ja ehkä keventänyt ruokavaliota on saanut mun nauttimaan lounaan kanssa toisinaan hikoilevan oluen ja illalla syömään pitkän kaavan mukaan paikallista ruokaa.

Siinä missä aiemmin on ollut lomalla hirmuinen kiire nähdä ja kokea on vaihtunut verkkaisempaan menoon. Suunnittelemattomaan oloon. Olen havainnoinut ympäristöä tarkemmin kuin ennen. Kuunnellut yön ääniä ja ihastellut kurnuttavaa sammakkoa. Uinut varaanin kanssa ja voittanut pelkoja. Keskustellut paikallisten kanssa, kuinka raskaasti taloudellisen tilanteen päälle tämänvuotinen off season on käynyt. Ostanut säälistä heiltä parit liehulaihuhousut, vaikken niitä olisi välttämättä tarvinnutkaan. Tingannut niistä vain muodollisen vähän, sillä tajusin että he tarvitsevat sitä rahaa enemmän kuin minä.

Kyllä, minä olen muuttunut. Niin matkailijana kuin muutenkin. Yksi asia tosin ei ole muuttunut; siinä missä aiemmin olen loman viimeisinä päivinä alkanut suunnittelemaan jo uutta matkaa, on pysynyt ihan samana. Ei muuta kuin säästöpossu taas eteisen lipaston päälle ja viikkomaitokauppakäyntien avulla ruokamenot kuriin! Huomenna saadaan vielä vähän köllötellä altailla, lapsille on tainnut muuten kasvaa evät 😀 Iltakoneella suuntaamme kohti Singaporea ja sieltä puolen yön aikaan sinivalkoisin siivin kohti Suomea ja kotia. Palataan siis ihanaiset viimeistään sitten viikonlopun aikana!

MUSS JA PUSS,

alle

PS. mä muuten veikkaan, että kun päästään kotilangattoman piiriin, niin en ole enää se vihollinen, jonka kommentit (tai siis kommentteihin vastaamiset) joutaa roskapostiin 😉 Niin ja teille, kenellä tulee reissupostauksia jo korvista ulos – have no fear dears, palataan takaisin niihin tuttuihin ja turvallisiin turinoihin ♥ Tosin muutama reissupostaus on jossain vaiheessa vielä tulossa…


keskiviikko 02. maaliskuun 2016

Kultainen keskitie

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA Ubud17 OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MOIKKAMOI!

Huh, loma lähenee parin yön päästä loppuaan, mutta juuri miehen kanssa totesimme yhteen ääneen, että on kyllä kiva palata kotiinkin! Loma on ollut mitä ihanin – tuntuu kuin oltaisiin oltu reissussa vähintään kuukausi. Ollaan nähty ihan sikapaljon. Toisaalta ollaan makoiltu altailla ja vain oltu. Luvan kanssa. Sopivassa suhteessa kaikkia. Elämän osa-alueet ovat olleet balanssissa. Elämän tasapainosta yksi hieno esimerkki on se, että täällä osa ihmisistä, jotka kuuluvat hindu-uskontoon palvovat montaa jumalaa; niin niitä hyviä jumalia kuin pahojakin. Suhteessa, jossa löydetään se kultainen keskitie. Siitähän elämässä oikeastaan taitaakin olla kyse. Balanssista, katsokaas.

Kultainen keskitie on tällä lomalla konkretisoitunut monella eri tapaa. Siinä missä aiemmin haaveilin ihan vain lomalla lorvimisesta loppuelämän ajan on tällä hetkellä ehkä hitusen ahdistavakin ajatus. Jotta lomasta nauttii, on se toinenkin puoli niin tärkeää. Työ ja arkirutiinit. Sopivassa suhteessa molempia. On ollut hienoa huomata, että Bali ei ole vain valkohiekkaisia uimarantoja ja viiden tähden lomaresortteja. Ajaessamme pikkuisten kylien läpi rankkasateiden runtelemia teitä pitkin ja nähdessämme ihmisten todellista elämää sitä on tajunnut, että vaikkei heillä olekaan ehkä vimpan päälle uusinta teknologiaa tai edes aina puhtaita vaatteita päällä, niin silti hymy on huulilla. Ihan käsittämätöntä. Kerrassaan ihailtavaa!

Tuolla turuilla ja toreilla on myös tullut hämmästeltyä sitä yhteisöllisyyttä; yhteiseen hyvään ollaan valmiita tekemään töitä. Yhteisöllisyyttä silläkin tavalla, että perheet asuvat usein isovanhempia ja sisaruksia myöden usein saman katon alla. Yhden päivän taksikuskillemme oli ihan utopiaa, kun kerroimme asuvamme nelistään. Yritimme kyllä selittää meidän pyhäkolminaisuudesta, mummusta tien toisella puolella ja veljen perheestä kivenheiton päässä. Mutta kuski vain pyöritteli päätään 😀

Bali on täynnä kauneutta. Ihmisiä, mutta myös kauniita yllätyksiä. Siellä sun täällä pilkistää pikkuinen patsas. Temppeleitä löytyy joka kadunkulmasta. Luonto on vehreämpää kuin missään muualla. Samaan aikaan jossain tuolla alamaailmassa kytee toisenlainen Bali hämäräbisneksineen. Pelko terrorismista. Turvatarkastuksia hotellialueelle tultaessa. Metallinpaljastimia kauppakeskuksen portilla. Vastakohtia kerrakseen. Paljon sulateltavaa tällaiselle sinisilmäiselle, kaikista hyvää uskovalle turistille. Joka ajatteli nauttia vielä huomenna viimeisestä kokonaisesta lomapäivästä ja keskittyä vain niihin Balin kauniisiin juttuihin.

IHANAISTA KESKIVIIKKOA (oletan, että tänään sellainen on ;))!

alle


maanantai 29. helmikuun 2016

Pura Luhur Uluwatu

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAMOIKKAMOI!

Täällä ollaan viimeisten päivien aikoina kierrelty Balia ristiin rastiin, kuten ehkä tuolla Instagramin puolella on käynyt selväksi 🙂 Ihan taas ekaks on pakko kiittää teitä ihanista kommenteistanne; mä kyllä palaan niihin, mutta te tiedätte – koska loma. Ja se, että jostain kumman syystä meikäläisen kommentit (eli ne teidän kommentteihin vastaukset) menee tuonne roskaposteihin 😀 Josta sitten käyn ne käsin hyväksymässä. Tilannetta selvitellään…

Mä rakastan kirkkoja Suomessa ja ulkomailla. Temppelit menevät siihen samaan kastiin. Niissä on jotain niin rauhallista ja kaunista. Valtaosa indonesialaisista on muslimeja, mutta täällä Balin saarella valtauskonto on hindu. Hindulaisuus..vai miten tuo nyt oikeasti sanotaankaan. Hih, niin kuin pikkuiset matkakamut tuossa ääneen pohtivat, että osaavatko enää lainkaan suomea 😉

Joka iltapäivä (yhtä lukuunottamatta) ollaan saatu nauttia (jep, nauttia!) ukkoskuuroista. Yhtenä iltana päätimme vuokrata ex tempore kuskin ja auton ja lähteä katsomaan Pura Luhur Uluwatua – Uluwatun temppeliä. 20 kilometrin ja liki tunnin automatkan päähän. Onneksemme ukkoskuuro piti taukoa tuon temppelin vierailun ajan. Uluwatun temppeli sijaitsee noin 70 metrin korkeudessa kallion kielekkeellä. Se on rakennettu 1000-luvulla ja balilaiset uskovat, että siinä yhdistyvät Brahman, Vishnun ja Sivan jumalaiset voimat. Temppeli suojelee balilaisia meren pahoilta voimilta.

Jokseenkin oli ruuhkainen paikka, vaikkei kuvista sitä näykään. Meidän elovenatytöt aiheuttivat yleistä hämmästystä ja ihmetystä intialaisten vieraiden keskuudessa; sen sijaan, että intialaiset olisivat kuvanneet tuota kaunista temppeliä, halusivat kuvia tyttöjen kanssa 🙂 Apinoista varoitettiin, ovat kuulemma ihan hulluja. Mekin saimme todistaa erään apinan saalistusreissua, kun eräältä turistilta viettiin silmälasit päästä. Tuo meidän kuskimme sanoi mun helmikorvakoruistakin, että parempi laittaa laukkuun, ettei apina nappaa niitä!

Nyt painaa silmät väkisin kiinni, heräsimme tämän päivän reissuun ennen auringonnousua. Huomenna emme ajatelleet laittaa herätyskelloa soittamaan; luvassa on leppoisa päivä altailla. Iltasella teemme taas ehkä täsmäiskun. Temppeliin tai shoppailujen pariin. Aika näyttää, ilman suunnitelmia mennään 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle