tiistai 15. marraskuun 2016

Kausikukkaistutus

joulukukka-13-of-16joulukukka-15-of-16 joulukukka-14-of-16joulukukka-16-of-16

HEIPPAHEI,

hihii, kausi sitä ja kausi tätä. Kai ne jo tässä vaiheessa voi olla rehellisesti joulu sitä ja joulu tätä. Pikaisesti tulin esittelemään teille, että meillä on jouluaskartelut alkaneet. Noh, kuvissa tämän vuoden ensimmäinen joulukukkaistutukseni, jonka miehelle kausikukkaistutuksena möin 🙂 Kukkakaupassa käydessäni valtasi ihan ääretön käsillä tekemisen halu. Ainoa miinuspuoli on vain se, että minä ja askartelu tai minkäänsortin näpertely ei tulla toimeen. Tai tullaan, mutta monien ärräpäiden saattelemana. Ei sillä, parina aiempana vuonna askartelemani massatähdet ja -sydämet ovat olleet varsinaista aivot narikkaan puuhaa. Tarpeeksi helppoja, ettei tarvitse tuskailla.

Eipä tämä kukkaistutuskaan paljoa vaatinut; yksi tuollainen minisypressi ja kaksi muuta pikkukasvia (joiden nimen jo autuaallisesti unohdin) pois istutuspurkeistaan, multapaakut rikki ja vähän multaa istutusastiaan. Päälle parit kävyt. Jäkälät unohtuivat tänä vuonna lumen alle, ne olisivat ehkä tuohon myös sopineet. Yleensä on tullut lähempänä joulua tehtyä istutukset hyasinteista ja amarylliksesta. Jälleen tänä jouluna päänvaivaa tuottaa se, että kuinka ajoittaa amaryllisten kukinta juuri h-hetkeen. Ensimmäisen amarylliksen ostin eilen, mutta se kukkinee jo hyvissä ajoin ennen joulua.

En tiedä mikä tämä elämänvaihe on, mitä tällä hetkellä eletään, mutta ne aiemmin mainostamani ruuhkavuodet olivat kuulkaas vielä aika simppeli ja rauhallinen käsite. Tänään pikaisesti töissä käydessäni (siis töissätöissä) sanoinkin veljen vaimolle, että mitenköhän tästä syksystä olisi selvitty, jos en tekisi töitä kotoota käsin ja pääosin joustavalla aikataululla. Elämä on aikamoista sinkoilua sinne ja tänne. Papereiden skannaamista ja kopiointia. Vastapainona ruumiillista työtä sitten myös. Tänä iltana täytyy tyhjätä mummulan vintit, jotta remppamiehet saavat siirtyä myös sinne töihin. Jaksaajaksaa… Ja hei vaikkei täällä blogin puolella olekaan remppajuttuja ollut, niin snäpissä niitä aina silloin tällöin vilauttelen. Tännekin toki remppakuulumisia tulee, jahka se hiivatin bobcat saadaan kellarista pois kuvien tieltä 😀

Mutta tähän väliin pikkuisemman kanssa espanjankokeisiin lukemaan. Haasteensa tähän tuo se, että allekirjoittaneen omatoimisesta Este Pais -kurssista on jo tovi aikaa.

IHANAISTA TIISTAITA,

alle

PS. kotimme on nyt myynnissä täällä 🙂


sunnuntai 13. marraskuun 2016

Meidän isi on supermies ♥

isi-1-of-11. Mitä isäsi aina sanoo sinulle?
J: Terveppä terve
L: Nyt puhelin pois

2. Mikä tekee iskän onnelliseksi?
J:Että kaikki on terveitä
L: Räväytys-matsin voittaminen

3. Mikä tekee surulliseksi?
J: Jos sattuu jotakin
L: Kun se häviää

4. Miten isi saa sinut nauramaan?
J: Kutittamalla kainaloista
L: Kutittamalla ja puhumalla hölmöjä

5. Millainen isäsi oli lapsena?
J: En tiedä mutta veikkaan että oli aika hurjapää
L: En mä tiedä

6. Kuinka vanha iskäsi on?
J:43
L: 43

7. Kuinka pitkä isäsi on?
J:178 cm
L: Pidempi kuin mää

8. Mikä on isin lempipuuhaa?
J: X box:sin pelailu ja golffin pelaaminen
L: Pelata golfia

9. Mitä iskä tekee, kun et ole itse paikalla?
J: Se tekee töitä
L: Tekee ruokaa (siis whaaaat?! Toim. huom. :D)

10. Jos isistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
J:Golfin kautta?:)
L: Se menis NHLään

11. Missä isisi on tosi hyvä?
J:Kaikessa mut erityisesti goffissa
L: Jääkiekossa ja golffissa

12. Missä iskäsi ei ole kovin hyvä?
J:Pyykkien viikkaamisessa
L: Pokemon Gossa

13. Mitä isäsi tekee työkseen?
J: On jossain ihmeen venttiili työpaikalla
L: Soittelee puhelimella ja puhuu englantia

14. Mikä on isäsi lempiruokaa?
J: Maksalaatikko
L: Äitin tekemät herkulliset ruuat

15. Miksi olet ylpeä isistäsi?
J: Koska isi on cool
L: Koska se on niin kiva

16. Jos iskäsi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
J:Superman
L: Karvisen Esko

17. Mitä sinä ja iskäsi teette yhdessä?
J:Pelataan lautapelejä ja korttipelejä
L: Pelataan ja käydään kaupassa

18. Mitä samaa on sinussa ja isässäsi?
J: Joskus me kiukutellaan pienistä
L: Ollaan yhtä ihania (juu, näin on :D)

19. Mitä eroa teissä on?
J:Isi on mies ja mä tyttö
L: Isi pelaa golfia ja mää en. Paitsi mä tykkään ajaa sillä golfkärryllä.

20. Mistä tiedät, että isäsi rakastaa sinua?
J:Koska se sanoo aina: Äiti ja isi rakastaa sua vaaaaaaltavasti
L: Koska se tykkää musta

21. Mikä on isäsi lempipaikka minne mennä?
J: Mökki ja koti
L: Mökki

****************************

Meidän isi on supermies. Ei vain tänään, vaan vuoden jokaisena päivänä.  Tyttöjen vastauksista päätellen meidän isi pelaa myös jonkun verran golfia ja on ihan signauksen päässä NHL:stä 😉 Ihania nuo pikkuiset, vaikka ei tuon ikäisiltä ihan enää niin spontaaneja vastauksia tulekaan. Hei, toivottavasti siellä on vietetty kiva isänpäivä – onnea kaikille isille, vaareille, taatoille, papoille ja ukeille ♥ Olette ihania ja päivänne ansainneet! Mä menen nyt tuon supermiehen kanssa saunaan, mutta palaan illemmalla vielä edellisen postauksen kommentteihin. Kiitos ihanat niistä, pus!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle


lauantai 12. marraskuun 2016

Lauantai-iltana lautasella

HEI HELLUREI!

Ja tunnelmallista lauantai-iltaa sinne ruutujen toiselle puolelle. Meillä lauantai-ilta kului tähän asti rakkaan ystäväperheen kanssa ruokapöydän äärellä istuen, syöden ja rupatellen. Ihana ilta, ihanassa seurassa Ei ehkä ole parempaa tapaa viettää lauantaita. Tai mitään iltaa 🙂 Eilen kerroinkin, että sain idean tarjottavista kesken autolla ajon. Jostain tuli mieleeni aina silloin tällöin tekemäni taateli-serranonkinkku-vuohenjuustonaposteltavat ja sitä myötä niihin ihan hirmuinen himo. Serranonkinkku korvautui pekonilla tämän iltaisessa piirakassani, mutta hei, ei hävinnyt maussa lainkaan. Päinvastoin, makukombo oli just eikä melkein. Sen lisäksi oli kyllä pakko tehdä toinenkin piirakka, sillä en ollut ihan varma, miten tuo pekonitaatelivuohenjuusto paiston jälkeen toimii 😉 En muistaakseni ole aiemmin käyttänyt tuollaisia isoja lehtitaikinalevyjä, mutta nehän ajoivat asiansa ihan loistavasti. Pakkauksessa oli kaksi lehtitaikinalevyä, jotka sulatin. Päälle täytteet ja eikun uuniin. Helppoa ja herkullista. Ja niin ah, omanlaistani. Eli ei miljoonaa ainesosaa vaan kiss-menetelmää käyttäen.lauantairuokaa-8-of-14lauantairuokaa-3-of-14lauantairuokaa-1-of-14lauantairuokaa-10-of-14lauantairuokaa-6-of-14

Taatelipekonivuohenjuustopiirakkaan tuli medjool-taateleita pienisteltynä (kivet pois toki ensin), pekoni paistettuna ja pienisteltynä sekä vuohenjuustoa palasteltuna. Vähäsen pippuria ja rakuunaa. Nämä kaikki tuollaisen lehtitaikinalevyn päälle ja sitten reunat sisäänpäin taitellen. Koko komeuden päälle vähäsen seosta, jossa maustamatonta tuorejuustoa ja kananmunaa. Uunin alatasolla 225 asteessa piirakka valmistui noin 15-18 minuutissa. Toisen lehtitaikinalevyn ”voitelin” aurinkokuivattutomaattituorejuustolla, päälliseksi pääsi tomaattia, punasipulia, tapenadea ja parmesania raastettuna. Myös tämän päälle muutama nokare tuota tuorejuustomunasekoitusta. Onnistui kuulkaas yli odotusten.

Ja hei, huomasitteko mitä salaatin päällä oli? Juu, granaattiomenan siemeniä, vaikka viimeksi vannoin että never again! Kiitos teidän vinkkien, löysin lähikaupan pakastealtaasta siemenet valmiiksi. Keittiö säästyi sotkuilta. Sen osalta 🙂 Salaatissa oli lisäksi rucolaa ja viinisuolaheinää, fetaa, cashewpähkinää ja balsamicoa. Oikein raikas ja hyvä salaatti tuollaisen vähän tuhdimman piirakan seuraksi. Musta tuntuu, että meillä on pöydässä aivan liian usein mutakakkua. Mutta kun se on vaan niin helppo tehdä. Tällä kertaa tein mutakakusta mututuntumalla jouluisen version. Murustelin taikinan sisään piparia ja lisäsin jouluisia mausteita (neilikka, inkivääri, kaneli).

lauantairuokaa-12-of-14 lauantairuokaa-4-of-14 lauantairuokaa-5-of-14lauantairuokaa-13-of-14 lauantairuokaa-7-of-14 lauantairuokaa-11-of-14
Huomen aamulle jäikin sitten aamupalaksi mutakakkua ja torttua. Eiköhän niiden ympärille saada jonkinlainen brunssi rakennettua tuolle isukille 🙂 Kävimme tänään jo hieman etuajassa onnittelemassa omaa isukkiani. Haudalla ♥ Jännä juttu, miten aiemmin haudalla käydessä yli on pyyhkäissyt ihan älytön suru ja ahdistus, mutta tänään suru oli muuttanut muotoaan ja tuli jotenkin rauhallinen olo. Tunne, jota en osaa selittää. Siellä käytyämme saavutin sen jonkun sisäisen rauhan, joka on loistanut poissaolollaan äidin uurnan laskun jälkeen. Valtakunnassa on kuitenkin kaikki niin kovin hyvin. Elämän pelikortit ovat nyt nämä ja niiden kanssa pelataan ♥

Nyt koirulin kanssa vielä ulos sulattelemaan piirakoita sun muita. Sitten jos pysyy hereillä voisi parkkeerata miehen viereen katsomaan leffaa. Palataan huomenissa isänpäivätunnelmissa, mutta toivottelen nyt jo teille sinne Ihanaa isänpäivää. Isit on aika ihania, eikö? 🙂

LEPPOISIN LAUANTAI-ILTATERKUIN,

alle


perjantai 11. marraskuun 2016

Älä tuu droppaa mun tunnelmaa!

MOIKKAMOI IHANAISET, NAURAVAISET!

Tiedättekö sen ihmistyypin, jolla on asiat aina huonosti? Jokin on aina vialla ja sanot mitä tahansa niin aina sanot jotain väärää? Ihmistyyppi, jonka negatiivinen kehä on imaista muutkin mukaansa ellei pyristele kovasti vastaan. Ja yleensä tällä tyypillä on kuitenkin asiat ihan hyvin. On vaan periaatteen puolesta negatiivinen ja vastaan kaikkea. Vastarannankiiski.

Tiedättekö sen tyypin, joka on omasta mielestään aina oikeassa? Besserwisser-tyyppi. Latelee faktojaan ja sitten naurahtaa suu lievässä virneessä ikään kuin aliarvioidessaan sen, mitä juuri olet sanonut. Huomaat pian, että hän ei reaktiostaan huolimatta juurikaan kuuntele mitä sanot. Ei katso silmiin ja pälyilee ympärilleen. Pahimmassa tapauksessa alkaa räpläämään kännykkäänsä. Et saa sanomaasi perille. Tyyppi on liukas kuin saippua.

joulukukka-1-of-16 joulukukka-2-of-16

Tiedättekö sen tyypin, joka on ihan yliystävällinen? Hymyilee liian leveää hymyä ja nauraa aivan liian äänekkäästi. Mutta katseesta huomaat, että sisällä viiltää kauna tai kateus. Tämä on se tyyppi, joka puukottaa sinua selkään, sillä hetkellä kun käännät selkäsi. Tyyppi, joka on valmis tekemään mitä vaan hyötyäkseen sinusta. Ehkä kuvottavin ihmistyyppi mitä tiedän.

Tiedättekö sen tyypin, joka sanoo, että soitellaan mutta josta ei koskaan kuulu mitään? Jonka perään itse saat sitten puolen vuoden päästä soittaa tai laittaa tekstaria. Että olis kiva taas nähdä. Joka kahvikupposen äärellä tuntuu taas siltä maailman ihanimmalta ystävältä. Kunnes taas kuluu puoli vuotta tai yli hiljaiseloa. Ystävyyssuhde, jossa sinä olet se alullepaneva voima.

Tiedättekö sellaisen ärsyttävän ja välillä vähäsen ehkä tyhmänkin äitityypin, joka vain sanelee sääntöjä ja määräyksiä? Pomottajaäiti, kuulemma. Joka pakottaa pakkasella laittamaan ulkohousut jalkaan kouluun lähtiessä ja katsoo, että pipo peittää korvat. Hän, joka ei anna tuhlata koko säästöpossun sisältöä BabyLipsehin ja EOS:in huulivoiteisiin. Joka irtokarkkihyllyllä asioidessa tulee kesken kaiken kurkkaamaan lasten karkkipussiin, että joko riittää.

joulukukka-4-of-16joulukukka-3-of-16

Mitenkään ketään kategorisoimatta, kuulun ainakin tuohon viimeiseen ryhmään. Satunnaisesti valitettavasti ehkä tahattomasti ohikiiltävien hetkien ajan myös noihin muihinkin. Meillä pienempi haaveili Emotionin edessä seistessämme ostavansa ehkä seitsemän Baby Lipsiä ja kolme EOSia. Ehkä kulmakynänkin (!). Hiusväriä ja poskipunaa. Johon tuhahdin, että et todellakaan. Toinen katsoi ylös viattomasti ja sanoi: ”Äiti, älä tuu droppaa mun tunnelmaa. Mä vain haaveilin.” Jep, äitinä rohkaisen lapsia haaveiluun. Haaveilu on ihanaa. Ja nyt menin murskaamaan toisen haaveet. Tyhmä äiti 😉 Niin, että jos yritettäisiin olla droppaamatta tunnelmaa. Niin meillä kaikilla olisi mukavampi olla, eikö?

Mutta yksi, mikä ei todellakaan droppaa tunnelmaa on tämä täydellinen marraskuu. Ilma on kuin tammikuussa konsanaan, auton mittari näytti -10 astetta, arska paistoi silmiin ja sivulaseissa oli kuurankukkia. Sain tuossa ajellessani myös täydellisen fredagsmys-tarjottavaidean, mutta taidan säästää sen huomen illalle, kun saamme rakkaan ystäväperheen kylään. Blogissa sitten lördagsmysejä perjantaimyyssien sijaan. Muuten isänpäiväviikonloppu kuluu huomenna haudalla käydessä ja sunnuntaina maailman parhainta appiukkoa onnitellen. Ja toki myös tuota maailman parasta lapsiemme isukkia tulee jotenkin huomioitua 

Ihanaista viikonloppua!

AURINKOISIN PERJANTAITERKUIN,

alle


keskiviikko 09. marraskuun 2016

Joulu tulee, olenko valmis?

MOIMOI,

tajusin aamusella, että marraskuu on pian puolivälissä! Mihin ne marraskuun ekat päivät kuluivat? Sehän tarkoittaa sitä, että joulu tulee tuota pikaa. Olenko askarrellut ne joulukortit, jotka viime vuonna päätin h-hetkellä askarrellessani hoitaa tänä vuonna aiemmin? En. Olenko ostanut ne lahjat aiemmin, joita viime vuonna tuskaisena metsästin joulukiireissäni ja päätin, että tänä vuonna on toisin? En. Olenko valmis joulun tuloon näistä seikoista huolimatta? Juu. Kyllä, joulu saa tulla. Tuo lumi tekee joulunodotuksesta niin monin verroin suloisempaa.joulukukka-6-of-16joulukukka-10-of-16joulukukka-11-of-16joulukukka-8-of-16Eilen kävin ostamassa etupihalle kanervia ja virittelin lyhdyn. Ostin myös kotiin ensimmäisen joulukukkasen. Ollakin, että tuo joulutähteä erehdyttävästi muistuttava kukka oli kaupassa syystähden nimellä 😉 Jotenkin se ja valkoinen valo, joka ikkunasta virtaa tekevät makuuhuoneesta varsin jouluisen sävyisen. Sellaisen joulukuun pakkaspäivän sävyttämän. Toby pääsi pitkästä aikaa sängyllemme kuvausten ajaksi. Siitä lähtien, kun tuli erään lääkärin kanssa puheeksi punkit, Toby ei ole nukkunut sängyssämme. Miten te muut koiranomistajat, annatteko koiran nukkua sängyssä? Se jäi itselleni vielä hieman epäselväksi, että onko noita punkkeja talvella. Tosin kurjaahan se olisi nyt taas totuttaa toinen meidän sänkyyn ja sitten keväällä punkkikauden alettua takaisin omaan sänkyynsä. idjoulukukka-7-of-16 joulukukka-9-of-16 joulukukka-12-of-16

Yksi seikka, mikä tänä jouluna aiheuttaa päänvaivaa on se, että lasten joululahjatoiveet ovat tyyliin ”jotain kivaa, kyllä sä tiedät”. Voi kun olisi vielä se barbie, my little pony tms joulupukin listalla. No, pitänee metsästää ”jotain kivaa” 😀 Siitäkin huolimatta olen valmis jouluun. Jouluun, jonka ympärillä ei tapahdu mitään härdelliä. Normaaliin jouluun. Ei mitään turhia blingblingejä tai fiinistelyruokia. Joulukuusi, lanttulaatikko, suklaata ja uusin Danielle Steelin romsku. Terveyttä ja ylöspäin kääntyneitä suupieliä. Aloin tuossa miettimään, että miten meidän viime joulu meni ja suoraan sanoen mielikuvat ovat vähän hatarat. Äiti oli leikattu paria päivää aiemmin ja jouluaattona siirrettiin Taysista Hatanpäälle. Sekavuus oli lisääntynyt ja huomasi, että niin peruspositiivinen ihminen oli muuttumassa joulun myötä joksikin, mitä ei aiemmin ollut. Päätettiin, että ensi jouluna sitten… Muistan, kun ajettiin sairaalasta veljen perheelle viettämään jouluaattoiltaa ja vaikka se joulumieli olikin jossain syvällä rinnassa, niin silti sitäkin suurempana oli ahdistus ja huoli. Sellaista joulua ei toivottavasti tarvitse enää kokea. Jouluihmisen uskoa jouluun on koeteltu enemmän kuin laki sallii, mutta periksi en anna. Minä ♥ joulu.

Joulu tulee – oletko sinä valmis? Joko siellä on kortit askarreltu ja lahjat ostettu? Tänään ajattelin inventoida askartelutarvikkeet ja katsoa mihin rahkeet riittää korttien askartelemisessa. Laittaa ehkä myöhemmin glögin tulille ja saatanpa virittää jo hieman jouluista musiikkiakin taustalle. Ihanaa!

KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle

PS. mä hirnun täällä ääneen, sillä oikeesti; kuka saa yhteen postaukseen mahtumaan asiaa joulusta, punkeista sekä elämästä ja kuolemasta? Olis joskus itsekin kiva kurkistaa tuonne pääni sisään, että mitä siellä oikein tapahtuu 😀