Vaikka sitä rakastaa vuoden jokaisena päivänä, niin näin kesällä on jotenkin helpompi rakastaa. Rakastaa ehkä kenties vielä syvemmin, jos mahdollista. Kerroinkin taannoin, että rakastan hemmotella tuota miestäni. Teen sen silkasta kiitollisuudesta ja syvästä rakkaudesta. Ihan siitä syystä, että minulla on mahdollisuus niin tehdä. Viime perjantai-iltana mökillä iltaruoan jälkeen mies meni laittamaan saunaa lämpiämään. Itse suuntasin kalliorannalle valmistelemaan yllätystä. Jälkkäriä, johon sain apuja kaupallisen yhteistyön myötä Black Tower Icen kanssa.
Suomen kesä näytti parastaan. Ilta-aurinko alkoi pikkuhiljaa vaipua vastarannan puiden taakse. Tuuli oli tyyntynyt ja tuntui, että aikaisemmin pukemani villatakkikin oli liikaa. Saunan piipusta alkoi hiljalleen tupruttamaan savua ja näinkin miehen kulkevan päämökkiä kohden. Hihkaisin tulemaan kalliorannalle. Yllätys sai suun kääntymään hymyyn. Juuri tuota hetkeä yllätyksissä rakastan; kun näkee toisen aidosti yllättyneen ilmeen.
Black Tower Ice -kuohuviini on tämän kesän ehdoton hittijuoma, joka muuten sopii myös vegaaneille. Miehen avattua pullon tulvahti pullosta ihanan aromaattinen tuoksu, jossa oli erotettavissa ainakin persikkaa ja omenaa. Makumaailma jatkoi raikkaudellaan tuoksusta tuttua maailmaa; päärynää, omenaa ja sitrusta – sulassa sovussa keskenään. Juomalaseina toimivat isot viinilasit, joissa oli runsaasti jäitä. Kesän viilein drinkki oli kaatamista vaille valmis. Alunperin tarkoitukseni oli tarjota tuota raikasta luomukuohuviiniä, Black Tower Icea kesäisenä drinkkinä mansikoiden ja mintun kanssa, mutta koska mökkipitäjän kaupasta olivat mansikat loppuneet, niin pelkällä mintulla mentiin.
En tiedä, mistä tuo tapamme juontaa juurensa, mutta meillä se on aina mies, joka aukaisee pullon. Kuohuviinipullon. Niin tuonakin iltana, vaikka yllätyksestä olikin kyse. Luomukuohuviinin raikkaus, laskeva aurinko ja vierellä se kaikista rakkain. Vanha lankusta tehty penkki natisi allamme ja juuri alkanut kesäloma ilostutti läsnäolollaan. Siinä hetkessä konkretisoitui sanonta, että elämä on yhtä juhlaa. Ei siihen juhlaan tarvita kummoisiakaan karnevaaleja. Black Tower Ice sulostutti meidän kahdenkeskisen juhlahetken, mutta sopii loistavasti myös isompiinkin juhliin. Mieltä lämmittää se, että tuote on 100% luomuviini ja että sen tuotantomenetelmätkin saavat hyvän mielen.
Tällä kertaa meillä ei ollut tarjolla mitään syötävää kuplivan juoman kanssa, sillä olimme juuri syöneet. Mutta voisin kuvitella tämän raikkaan kesäpäivien ja -iltojen ihanuuden sopivan hienosti niihin kesäpiknikkeihin, jossa levitetään ruutuliina kalliolle. Jossa ruutuliinan täyttää mitä ihanammat tarjoilut. Sitruunainen lohipiirakka, marenkinen kesältä maistuva kakku ja kotimaiset marjat.
Tuossa istuessamme mietin itsekseni sitä, kuinka etuoikeutettu sitä on. On joku jota rakastaa ja on joku joka rakastaa. Jos minulla olisi taikasauva, niin taikoisin kaikille maailman ihmisille rakkautta. Kesä ja rakkaus – aivan lyömätön yhdistelmä ♥
KESÄISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,
HUOM! Suomen alkoholilainsäädännön mukaan alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista. Kaikki muut kommentit otetaan ilolla vastaan 🙂
Tämä lämmittää mun mieltäni kovin. Olen sitä mieltä, että koska arki on kaikessa kiireessään aika hektistä, myös noilla koululaisilla, niin pitkä kesäloma saa olla vaikka kokonaan vailla ohjelmaa. Jos niin haluaa. On suorastaan fantastista, että osaa vaan olla. Vaikka mahdollisuus olisi tehdä paljonkin, niin silti on kullanarvoista tietää, että ne elämän parhaimmat hetket ovat ilmaisia.
Äitinä koen onnistumisen tunnetta sen suhteen, että olen saanut lapset arvostamaan niitä ihan tavallisia juttuja elämässä. Sen, että on ihan ookoo rauhoittua oman perheen kesken ja osata nauttia siitä. Vailla ohjelmaa ja vailla jatkuvia whatsup-keskusteluita siitä, että mitä tehtäisiin. Musta tuntuu, että lapsetkin nauttivat näistä päivistä. Vaikka ne kaverit niin tuikitärkeitä ovatkin. Mutta vielä tulee aika (nopeammin kuin tiedämmekään!), kun ne kaverit on taas arjen ykkösjuttu ja rumba siitä, mitä tehdään ja kenen kanssa ollaan voi alkaa.
Tavallaan joku pieni osa minusta kapinoi kaikenmaailman kesäisiä rahareikiä vastaan. Joissa jonotetaan satojen muiden ihmisten kanssa ja saadaan yhteen luokattoman huonoon lounashetkeen kulumaan helpostikin yli viisikymmentä euroa. En ole koskaan ollut se äiti, joka nauttii massatapahtumiin osallistumisesta. Joskus tunsin syyllisyyttä siitä, että en ole sellainen äiti kuin monet äidit ovat. Joka ottaisi kuvia possujunan kyydissä matkaavista pikkuisista ja jaksaisi olla huvipuistossa aukeamishetkestä viimeisen härvelin sammumiseen saakka. Eikä mun onneksi tarvitse sellainen äiti ollakaan 🙂
