ja hei, saako vielä kerran hehkuttaa näitä kesäisiä kelejä? 😀 Jotenkin sitä ajattelee, että eihän nämä voi jatkua pitkään. Varautuu sisimmissään taas niihin perisuomalaisiin kesäkeleihin. Niihin, joidenlaisia meillä on nyt viime kesinä ollut. Vaikka loppukesä sataisi kissoja taivaalta, niin musta kuulkaa jotenkin tuntuu, että ihan jo tämä tähän astikin nautittu aurinko/helletankkaus siinä tapauksessa riittäisi. Älkäähän käsittäkö väärin, kesän lapsena rakastan lämpöä ja aurinkoa. Mutta jotenkin sitä osaa vaan olla jo näistäkin saaduista kesäpäivistä niin kamalan kiitollinen. Palataan vielä hetkeksi eiliseen äitienpäivään ja mökkitunnelmiin. Kyllähän sitä äitienpäivänä kesän ensimmäinen mansikkakakku pitää leipoa eikö? Mä teen täytekakun pohjan aina tuolla samalla ohjeella. Sillä samalla, jolla mun maailman parhain äiti aikoinaan kakun teki. Kolme ainesosaa pohjaan eikä mitään kikkailuja, kaikkia sama määrä. Eilen käytin mökillä sellaista kahvikuppia, johon meni viisi kananmunaa. Joskus jos olen tehnyt tämän isompaan vuokaan olen käyttänyt lasia, johon menee kahdeksan kananmunaa.
Yleensä kakkupohjien väliin laitan makeista mansikoista survottua mansikkasurvosta, banaania muussattuna sekä vähän kermavaahtoa. Tällä kertaa väliin pääsi kaupan mansikkahilloa ja vaniljarahkalla höystettyä kermavaahtoa. Päälle (varsin mauttomia) mansikoita sekä pensasmustikoita. Ei täytteet tällä kertaa huonoja olleet, mutta ei ole banaanin ja makeiden mansikoiden yhdistelmän voittanutta 🙂
-vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
-lisää nostellen vehnäjauho
-kaada voideltuun irtopohjavuokaan ja paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia
-anna jäähtyä ja leikkaa pohja kolmeen osaan
-kostuta kerrokset sitruunamehu-vesi-sokeriseoksella ja lisää täyte
Kuplia, äitejä ja mansikkakakkua. Lämpöä, lasten kikatusta ja yksi hellettä varjon suojissa pitelevä koira. Eilen illalla, kun saari tyhjeni tuli tilaa omille ajatuksille. Päällimmäiseksi jäi ajatus siitä, kuinka onnellinen olen. Vaikka elämä ei ole aina ollut helppoa, niin silti kaikki on niin kovin hyvin ♥
Vaikka otsikosta voisi ehkä tehdä sellaisen johtopäätöksen, että olemme lähdössä matkalle, niin se ei pidä paikkansa 🙂 Vaan Lifen brändilähettilään ominaisuuksissa tulin kertomaan teille meidän matkavalmisteluista ja niistä ehdottoman tärkeistä matkalle mukaan otettavista tuotteista. Sekä myös siitä, miten nauttia auringosta turvallisemmin ja luonnonmukaisemmin. Nyt kun olemme saaneet nauttia auringosta koko äitienpäiväviikonlopun, niin aihe on mielestäni erittäin ajankohtainen. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa.
Tuossa ennen talvilomareissuamme kävin Lielahden Life-myymälässä juttelemassa alan ammattilaisen Maaritin kanssa siitä, miten meidän koko perheen kannattaa valmistautua ulkomaanmatkaan. Miten tukea terveellistä auringonottoa luonnollisemmin ja miten helpottaa oman vatsansa sopeutumista ulkomaan bakteerikantaan.
Kuten tiedämme, niin Suomessa aurinko armas ei paista niin anteliaasti, että siitä riittäisi turvaamaan d-vitamiinin saantiamme koko vuodeksi. Tuntuu, että välillä se ei paista turvaamaan edes sitä jaksamista arjessa. Sen takia olen suunnattoman kiitollinen, että meillä on silloin tällöin keskellä Suomen pimeintä vuoden aikaa mahdollisuus käydä tankkaamassa aurinkoenergiaa ja d-vitamiinia ulkomailla. Rakastan tunnetta, kun aurinko hellii hipiääni. Rakastan sitä lämpöä ja leppoisuutta, joka aurinkoisilla ilmoilla vallitsee. Varsinkin täällä Suomessa. Kun saan tuntea puhtaan luonnon tuoksun ja kuulla lokkien kirkuvan. Mutta paukkupakkasten aikaan rakastan myös sitä samaa aurinkoa, joka meillä paistaa, mutta lämpimämpänä versiona 🙂
Aurinkoloman alla sitä on muodostunut tiettyjä rutiineja, joiden myötä valmistautua tulevaan reissuun. Kroppaa tulee hoidettua myös reissussa erityisesti, mutta olen huomannut, että aurinkoloman alla tehdyt toimenpiteet valmistavat ihon vastaanottamaan auringon helliä säteitä. Aikalailla kauneudenhoidon rutiineissa tulee tätä nykyä käytettyä öljyjä, lähinnä arganöljyä. Lifen Arganöljyyn olen aivan koukuttunut. Se sopii hoitamaan niin hiuksia, ihoa kuin kynsiäkin.
☀ vartalon ihon kuorinta; kookosöljy + käytetyt kahvinpurut ovat tässä avainasemassa. Sekaisin kipossa ja käsin levitys koko kroppaan. Siinä saa samalla pienimuotoisen vartalohieronnankin.
☀ vartalon ihon kosteutus; varsinkin kuivat kohdat eli kyynerpäät, kantapäät ja polvet, mutta myös koko kropan käyn läpi huolella kuorimisen jälkeen. Rasvaukseenkin käytän varsinkin talviaikaan luomukookosöljyä tai arganöljyä.
☀ hiusnaamio talven kuivattamille hiuksille arganöljyn ja hoitoaineen sekoituksesta. Pyyhe päähän turbaaniksi ja saunan lauteille vartiksi odottelemaan. Öljyn sisältämät omega-6-rasvahappot hoitavat ja suojaavat hiuksia. Toisin kuin silikonia sisältävät tuotteet, jotka tekevät vain kalvon pintaan, Life Arganöljy läpäisee pinnan ja vaikuttaa syvällä hiuksissa. Ja vaikutus on silminnähtävissä heti hoidon jälkeen.
☀ noin viikko ennen aurinkolomaa alan syömään Life Aurinko Plus -beetakaroteniinivalmistetta tabletin päivässä ja jo kahdella ulkomaanreissulla olen saanut nauttia auringosta ilman ilkeää aurinkoihottumaa. Beetakaroteeni on A-vitamiinin esiaste. A-vitamiini, sinkki ja C-vitamiini edistävät ihon kunnon pysymistä normaalina. Uskon, että se on osaltaan tuon beetakaroteenin ansiota, mutta myös luonnonmukaisimpien aurinkosuojavoiteiden ansiota, että kurjaakin kurjempi aurinkoihottuma on jättänyt minut rauhaan.
☀ ennen reissua tulee myös tarkistettua, että matkakapsakeista löytyy tarvittavat vitamiinit ja tarvittavat lääkkeet. Aika usein pakkaan vitamiinit pikkuiseen pussukaan mukaan ja jätän niiden tilaa vievät pakkaukset kotiin. Vaikken ihan koko repertuaaria vitamiineista usein mukana reissuilla kannakaan, niin maitohappobakteerit ovat vakioreissukavereita. Se on ihan sama minnepäin suuntaa, lähelle tai kauas, niin bakteerikanta on erilainen. Life Probiootin maitohappobakteerikannat ovat tutkitusti mahahappoja ja sappisuoloja kestäviä kantoja, jotka pystyvät kulkeutumaan suolistoon ja elämään siellä. Näin jälkikäteen hävettää hieman myöntää, mutta oli aika, että luulin että probiooteille on tarvetta vain antibioottikuurin tai ulkomaanreissun aikana. Nykyään syön maitohappobakteereja päivittäin eikä vatsani juuri enää vaivaa.
Oli kyse sitten kaupunki- tai rantalomasta niin melkein aina ne meillä ovat sijoittuneet sellaisiin aikoihin tai sellaisiin kohteisiin, joissa aurinkosuojakertoimelle on käyttöä. Nykyään pyrin käyttämään Suomessakin päivävoidetta, joka sisältää aurinkosuojakertoimen. Iän myötä musta on tullut erittäin varovainen auringon suhteen. Harmittaa ihan vietävästi näin jälkikäteen ne ihon grillaukset Rodoksen kuuman auringon alla teini-ikäisenä, kun tärkeintä koko aurinkolomassa oli se, kenellä on näkyvimmät rusketusrajat. Tuntuu, että silloin ainakaan meidän perheessä sana ihosyöpä ei kuulunut valikoimiin.
Tuo sana tuli valitettavaksi tutuksi joulun alla 2011. Kuin salama kirkkaalta taivaalta äidin selkään ilmestynyt luomi osoittautui melanoomaksi. Seuraavana päivänä löysin itseni ihotautilääkärin vastaanotolta kartoittamassa omien luomieni tilaa. Selkääni sain tikkejä 11, kun kaikki vähänkin epäilyttävät luomet poistettiin. Suhteeni auringonottoon muuttui yhdessä päivässä. Suhteeni omien lapsieni auringonottoon muuttui myös samalla hetkellä. Uskonpa, ettei auringonoton kanssakaan voi olla liian varovainen. Ainakin niissä kohteissa, joissa uv-indeksi hipoo maksimia.
Hieman ristiriitaista on siis se, että rakastan auringon tuomaa lämpöä ihollani, vaikka samalla tunnen pientä pelkoa ja kunnioitustakin tuota keltaista möllykkää kohtaan. Onneksi on olemassa tuotteita, joilla suojautua auringossa. Onneksi on olemassa järkeä päässä, joka kertoo olemaan varjossa ne päivän kuumimmat tunnit.
Nyt kun olen siirtynyt ihonhoitotuotteissani luonnonkosmetiikkaan olen kuin vaivihkaa siirtynyt myös auringonsuojatuotteissa luonnonmukaisempiin tuotteisiin. Tätä nykyä tulee käytettyä liki ainoastaan suojakerrointa 50 enkä voi näin jälkikäteen käsittää, kuinka joskus olen voinut makoilla päiväntasaajan tuntumassa suojakertoimen kanssa, jonka numerot näyttävät yksinumeroisia lukuja!
Sen lisäksi, että olen saanut helposti auringosta aurinkoihottumaa on kasvojeni iho poikkeuksetta aina reagoinut aurinkorasvoihin pienen mannaryyninäpyn kera. Luonnonmukaisten auringonsuojavoiteiden kanssa tätä ilmiötä ei ole enää tapahtunut! Algamariksen Aurinkovoide on turvallinen valinta koko perheelle; se on 100 % luonnollisten mineraaliaurinkosuoja-aineiden, 100 % luomutuotettujen kasviöljyjen ja patentoidun Alga-gorria yhdisteen ansiosta luonnollinen ja laadukas vaihtoehto kemiallisille aurinkosuojatuotteille. Käy myös hienosti tuoksuyliherkille kasvojen ja dekolteen alueelle! Itse olen huomannut, että vaikka käyttämäni tuotteet ovat vedenkestäviä, niin silti niitä tulee lisättyä mieluummin liian usein kuin liian harvoin.
Suihkutettava Aloedermal Solar -auringonsuojavoide on hypoallergeeninen, joten se sopii loistavasti myös tuolle meidän atoopikolle. Tykkäsin tuotteessa myös siitä, että ollakseen luonnonmukainen auringonsuojatuote se levittyi helposti jättämättä kalkkilaivan kapteeni näkyä. Joissain käyttämässäni luonnonmukaisissa aurikosuojatuotteissa on ollut vähän hankaluuksia levitettävyyden kanssa sekä sen, että iho on jäänyt aivan valkoiseksi. Aloedermal Solar tai Algamariksen -auringonsuojatuotteissa tykkään nimenomaan niiden käytettävyydestä!
Vaikkei ihoni tätä nykyä juuri ala auringossa punoittamaankaan, niin silti rakastan helliä ihoa auringossa oleilun jälkeen ihanan viilentävällä Life Aloe Vera -geeliä. Aloe Veraa olen nauttinut sisäisesti, mutta havaittuani geelin loistotuotteeksi, tutkin sen ominaisuuksia hieman tarkemmin:
”Aloe Vera sisältää noin 200 aktiivista ainesosaa, 18 aminohappoa ja mm. polysakkarideista koostuvia lima-aineita, jotka suojaavat ihoa. Noin 3 % geelistä on saponiineja, joilla on lievä puhdistava vaikutus. Osa kasvisaineista vaikuttaa supistavasti.
Life Aloe Vera -geeliin käytettävät kasvit viljellään Meksikossa luomuvalvonnan alaisuudessa (Aloecorp ja ÖKO). Aloe-kasviryhmä käsittää satoja lajeja ja monet niistä ovat villeinä uhanalaisia. Ympäristösyistä tuore aloemehu kuivataan Meksikossa hellävaraisesti ja jauhe kuljetetaan Eurooppaan tehtaalle, missä siihen lisätään kuivatessa poistunut vesimäärä. Geeli ei sisällä parabeenejä eikä mineraaliöljyjä.” / Lifen kotisivut
Aloe Vera -geeli kuulostaa liki liian täydelliseltä ollakseen todellinen, mutta voin reilun vuoden käyttökokemuksella sanoa, että tämä on yksi monikäyttöisimistä tuotteista. Se ei toimi vain rauhoittavasti rantapäivien jälkeen, vaan myös esimerksi sheivauksen jälkeen kutiaviin sääriin se tuo helpotusta samantien. Hyttysten pistojen kutina rauhoittuu myös huomattavasti geelin levittämisen jälkeen.
Aurinkorasvojen lisäksi auringossa selviytymisvinkkini (ei ollut tarkoitukseni kuulostaa siltä, kuin se auringossa oleminen olisi taistelua, jossa pitää henkensä pitimiksi selvityä ;)) ovat hyvinkin maanläheisiä:
☀ muista tankata nesteitä pitkin päivää! Itse tykkään hörppiä jääkylmää vettä, mutta myös vihermehuja, joista saa kivasti energiaakin. Kuvissa vilahtavalla Dubain lomallamme saatoimme kuitata lounaan vihermehuilla, sillä harvoin runsaan aamiaisen jälkeen oli lounasaikaan vielä nälkä.
☀muista suojata pää! Itse pidin aiemmin lippistä tai hattua auringossa. Nykyään, jos makoilen rannalla tai uima-altailla makoilen pääosin aurinkovarjon alla. Uimaan mennessäni heitän usein lippiksen päähän.
☀ muista myös suojata silmät uv-valolta! Itse olen älyttömän huono pitämään aurinkolaseja, tai olin. Nyt olen tsempannut tässäkin asiassa.
☀ jäätelö silloin tällöin auringossa nautittuna ei ole pahitteeksi 🙂 Vaikka arjessa sitä tulee noudatettua terveellistä ruokavaliota, niin lomalla saa antaa itsensä myös herkutella, mikäli herkkuhammasta kolottaa!
Niin auringonotossa kuin elämässä yleensä noudatan sitä hyväksi todettua sääntöä eli kohtuudella kaikkea. Enää en saa tehtyjä asioita tekemättömiksi ja nuoruudessa auringon kärventämää ihoani palautumaan täysin, mutta uskon ja toivon, että vielä ei ole liian myöhäistä. Iho on suurin elimemme, joten sen hyvinvointi on yksi kauneudenhoitoni tärkeimmistä kulmakivistä. Loppuun vielä pari muistutusta:
Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saatte tämän vuoden ajan alennusta 20%koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista!
Lifen liikkeissä ja verkossa alkaa huomenna maanantaina Hintadieetti –tarjouskampanja, joka on voimassa perjantaihin 20.5. asti. Tarjouksia löytyy laidasta laitaan ja muun muassa Aloe Verat ja Arganöljy ovat koko viikon tarjouksessa ja Life Aurinko Plus torstaista perjantaihin alennushinnalla!
ja onnea kaikille äideille, mummuille, mummoille, isoäideille ja ihan kaikille, jotka ovat saaneet kunniatehtävän nimeltä äitiys ♥
Kolme vuotta sitten vietettiin äitienpäivää täällä mökillä maailman parhaimman äidin ja maailman parhaimman anopin (ja appiukon) kanssa. Siitä seuraavana vuonna äitienpäivää vietettiin sairaalassa. Suuren suuri tuska rinnassa, sillä siinä vaiheessa äidin tauti oli uusiutunut eikä toivoa annettu. Äiti ei ollut enää se äiti, joka äiti oli ollut minulle 40 vuoden ajan. Ei ulkokuoreltaan eikä sisältäkään. Silti äitienpäivänä oli vielä olemassa äiti, jota juhlia. Viime vuonna äitienpäivää vietettiin hieman uusia traditioita luoden. Hieman ehkä hapuillenkin.
Tänä vuonna äitienpäivänä olo on kuitenkin levollinen. Tuolla jossain sisälläni on se rauha, josta olemmekin teidän kanssa jutelleet. Kiitollinen olen siitä tunteesta. Ihan helpolla sitä ei ole saavutettu, mutta näin jälkikäteen ajateltuna loppuviimein olen saavuttanut sen helpommin kuin ikinä olisin uskonutkaan. Tämä rohkaisuna teille kaikille, keillä tämä äitienpäivä on syystä tai toisesta hieman vaikea. Vielä se siitä helpottaa…♥
Haikeutta voi olla ilmassa tänään monella eri tavalla. Eilen vietettiin lapsettomien lauantaita. En edes pysty kuvittelemaan sitä tuskaa heidän puolestaan, jotka äidiksi kovin haluavat, mutta syystä tai toisesta eivät äidiksi ole vielä tulleet. Siitäkin syystä aion jälleen rutistella noita meidän kullannuppuja. Niitä jotka vielä välillä punkeavat syliin oivan tilaisuuden tullen. Äitiys on suuri kunnia, eikä todellakaan mikään itsestäänselvyys.
Monasti sitä lukee, että kenenkään ei pitäisi esitellä itseään äitinä tai vaimona. Vaan omana itsenänsä. Kyllä, olen Maria, mutta ihan hemmetin ylpeä olen siitä, että olen myös äiti (ja vaimo). Ja vaikka sitä kuinka pitäisi elää elämäänsä itsenäisesti ja olla onnellinen ilman riippuvuutta kenestäkään, niin ihan varmasti elän tietyltä osin elämääni noiden meidän lasten kautta enkä voisi kuvitellakaan elämäämme ilman heitä. Lapset ovat parasta mitä meille on tapahtunut.
Nyt äitienpäivää viettämään aurinkoisissa merkeissä. Mansikkakakkua, saunomista, uimista ja grillihamppareita luvassa. Todellakin erilainen äitienpäivä jo senkin takia, että kerrankin ei tarvitse villapaitaa pukea päälle. Niin kuin ei tarvinnut silloin 16 vuotta sittenkään äitienpäivänä, kun ensimmäisen kerran tapasin tulevan anoppini. Kyllä, äitienpäivälounaalla ravintolassa. Monasti jälkikäteen ollaan puhuttu, että oli tuokin aika ja paikka esitellä uusi tyttöystävä. Mutta hei, onneksi esitteli 🙂
Tänään juhlitaan äitienpäivää melkein samalla porukalla kuin tuolloin 16 vuotta sitten. Lapsia on vain siunaantunut maailmaan enemmän. Eikä tänä äitienpäivänä tarvitse jännittää niin kuin tuolloin ♥
Kesäaamuissa on sitä jotain ♥ Tänä aamuna tosin meillä on herätty tavanomaista lauantaiaamua aiemmin, sillä pian on lähtö tyttöjen tanssin kevätnäytökseen. Sitä ennen veli ja heidän esikoisensa tulee meille hiustenlaittoon. Siis esikoiselle ja meidän tytöille laitetaan hiukset, ei veljelle. Onni on naapurin Anne, joka ne tulee laittamaan. Pitäisi itsekin opetella nuo lettitouhut, mutta kun on kyse muidenkin kuin vain omien lasten hiuksista, niin parempi turvautua henkilöön, joka saa kaksi ranskalaista lettiä / tanssijan pää tehtyä niin, että kestävät tanssin pyörteissä 😀
Jos kesäaamuissa on sitä jotain, niin sitä jotain on ehkä vielä vähän tuplaten enemmän kesäisissä illoissa. Toissa iltana karkasimme miehen kanssa kaksistamme mökille. Lapset halusivat jäädä kotiin ja se heille tällä kertaa suotiin. Mikäs tuolla mökillä kaksistaan oli ollessa. Istutimme kesäkukkia ja saunoimme ilman, että koko ajan joku lähti viilentymään saunan kuistille. Paistoimme ennen kaupunkiin lähtöä grillissä makkarat ja dippasimme niitä sinappiin, jonka päiväys oli aikapäiviä sitten mennyt umpeen.
Mökkikukat tuottavat joka vuosi vähän päänvaivaa, sillä välillä saattaa olla liki pari viikkoa, ettei mökille ehditä. Tänä vuonna päädyin mökkikukissa pelargonioihin. Punaisiin ja valkoisiin. Lisäksi otin riskin ja ostin tuollaista pientä valkokukkaista roikkuvaa ruukkuihin sekä sitten tuollaista toista, ilman kukkia. Huomaatteko tästä mun sangen sujuvasta kukkaslangista, kuinka ammattilainen mä näiden asioiden suhteen olen? 😉 Sen osaan onneksi kertoa, että sinisiä orvokkeja ostin myös. Laiturille yhteen ruukkuun sekä tuohon keittiön ikkunan alle olevalle pöydälle.
Mansikka pääsi roikkumaan kesähuoneen katosta ja 10 Polka-mansikkavarpua (varpua?) istutin mökin entisten omistajien jättämään istutuslaatikkoon. Runsasta satoa odotellessa. Tänään otan mökille mukaan takapihalta vielä raparpereja. Ne kun tuntuvat olevan sellaista sorttia, että kestävät kylmää, kuumaa, sadetta ja kuivaa. Täydellisiä siis tuonne saariolosuhteisiin.
No mitäs tuo yksi sitten? Tuo kesäkukkien joukkoon eksynyt lippispää? Jäättekö te joskus tuijottamaan kumppanianne ja tunnette sellaisen lämpimän tuulahduksen tuossa rinnassa? Sellaisen, joka saa sukatkin pyörimään jaloissa? Tuon hetken jälkeen nappasin kameran ja pyysin toista katsomaan kameraan. Eipä se sitä tunnetta teille välitä, mutta kuvaa katsoessani omat suupielet kääntyvät hymyyn ja nenän varsi nyrpistyy hieman. Ehkä se on tuo parransänki, tiedä häntä…
Mutta hei sen tiedän, että ellei nuo mun tämänvuotiset kesäkukat selviä hellässä huomassani, niin nuo pari kauniin punaista silkkihortensiaa takuuvarmasti selviää. Kukat ovat vähän niin kuin rakkaus, niitä pitää helliä ja hoivata ♥
AURINKOISTA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,
PS. täytyy vielä hehkuttaa, että vaikka en nyt ihan hirmuinen Cheek-fani ole ollutkaan, niin eilisen keikan jälkeen musta taisi sellainen kyllä tulla 🙂 Menin sinne asenteella, että ”mitä sitä nyt ei lasten eteen tekisi” ja huomasin loppujen lopuksi olevani ehkä eniten fiiliksissä meistä neljästä. Se eka näkemäni konsertti oli hyvä, mutta kyllä tuo eilinen oli sata kertaa parempi!
Te, jotka olette seuranneet blogiani pidempään tiedätte, että saman katon alla kanssani asuu yksi siivousfriikki, kaksi tavaroitaan sinne tänne jättelevää neitokaista sekä yksi karvainen kaveri, jolla on yllättäen tänä keväänä ollut jonkinsortin karvanlähtöaika. Minä olen se, joka rakastaa siistiä kotia, mutta en näe sotkuisesta kodista punaista, niin kuin tuo mieheni. Kaupallisen yhteistyön myötä Bissellin kanssa pääsin kertomaan teille pienestä, mutta pippurisesta laitteesta, josta on suuren suuri apu ihan joka päivä. Sen ansiosta kotityöpäiväni sujuvat harmonisemmin ja sen ansiosta säästän silkkaa aikaa siivouksen suhteen.
Ennen kuin esittelen teille tuon kuvissa vilahtelevan siivousapulaiseni, niin ajattelin kertoa teille hieman meidän siivousrutiineistamme. Meillä käy siistijät kerran kuussa, torstaisin. Joten he tekevät sen perussiivouksen ja meille jää ylläpitosiivoukset. Jo aikoinaan ennen siistijöitä joka viikon torstai oli koko perheen siivouspäivä. Silloin siivottiin koti viikonlopuksi kuntoon. Nyt meillä siivotaan silloin, kun siihen on tarvetta. Niistä paikoista, kun on tarvetta. Yleensä miehen aloitteesta. Ei ole lainkaa tavatonta, että pomppaamme sohvalta ylös iltakahdeksan maissa ja aloitamme tunnin tehosiivouksen. Se vaatii sen tietyn hetken, mutta ah, miten puhdasta tulee 🙂
Vaikka en itse ihan niin siivousfriikki olekaan kuin tuo mieheni, niin silti rakastan kotia, jossa tavarat on järjestyksessä ja jossa on päällisin puolin puhdasta. Varsinkin kotitoimistopäivinä. Itse olen tarkka siitä, että sohvatyynyt ovat ojennuksessa ja että sohvat ovat puhtaat. Tuon karvaisen kaverin kanssa tämä on asia, josta olen joutunut hieman joustamaan. Hän kun tykkää nukkua päivisin sohvilla. Tehdä majoja tyynyjen taakse tai sitten ihan vain huvikseen tiputella tyynyjä lattialle. Tänä päivänä, kun ulkona on kaiken maailman kuivunutta kasvustoa, tuo koiruli masu- ja jalkakarvoissaan sisälle jos jonkinmoista roskaa. Vaikka kuinka yrittäisi ne jo ulko-ovella ennen sisään tulemista putsata.
Näiden roskien imuroimisessa tuo pieni pippurinen siivousapulaiseni on ihan ykkönen. Ainakin kerran päivässä surautan olohuoneen lattialta ja sohvilta roskat pois. Meidän valkoisissa sohvissa ei näy koirankarvat, mutta tuossa harmaassa lepotuolissa näkyy. Siinä, missä hän tykkää päivystää kadulle ohikulkevia ihmisiä. Siitä taannoin otin sellaisella vaateharjalla karvoja pois. Enää ei tarvitse, kiitos tuon pienen arjen helpottajan.
Tuo pieni arjen helpottaja, jota olen nyt testaillut, on Bissell Pet Hair Eraser -langaton rikkaimuri. Nimensä mukaisesti se auttaa puhdistamaan lemmikkien karvoja huonekaluista, matoista, autosta tai ihan mistä vaan, missä karvoja on tottunut näkemään. Sen lisäksi olen kokenut sen olevan oiva apu keittiössä. Mikään ei ole inhottavampaa kuin leivänmuruset ja muut roskat jalkasokkelien edessä. Niiden puhdistamiseen haen joskus imurin alakerrasta, mutta nyt ei tarvitse raahata tuota painavaa rotjaketta yläkertaan. Pieni ja pippurinen rikkaimuri hoitaa aika monta työtä, joihin aiemmin olen käyttänyt kunnon imuria.
Paketin mukana tuli kolme eri suutinta; irrotettava moottoroitu suutin, rakosuutin ja verhoilusuutin. Tuon moottoroidun suuttimen huopa antaa lisää imutehoa ja vangitsee enemmän lemmikkien karvoja ja uppoutunutta likaa. Menin tekemään sen virheen, että trimmipöydän sijaan harjasin Tobyn tässä eräänä kauniina päivänä meidän sängyllä, päiväpeitteen päällä. Kauhuissani huomasin, että tuon operaation jälkeen koko päiväpeitto oli täynnä koiran karvoja. Sellaisia hentoja, joita ei tuosta vaan nypitäkään pois. Moottoroidun harjarullasuuttimen avulla päiväpeitteestäkin saatiin jälleen karvaton. Kuten myös tuosta hankalasti puhdistettavasta keittiön matosta.
Matoistamme on tullut liki uudenveroisia nyt kun olen niitä puhdistellut rikkaimurilla. Kuten tiedätte, niin ruokailuhuoneessamme on kaunis itämainen matto. Matto, joka on mummulan peruja ja jonka kauneutta haluan vaalia. Mutta kun lähemmin tarkastelee, niin jopa sekin on täynnä valkoista pientä koirankarvaa. Välillä kuulkaas tuntuu, että olisi hyvä käydä suurennuslasilla läpi koko koti ja jynssätä se jokaista karvaa myöden. Huonekalujen tekstiilien ja lattian lisäksi tulee rikkaimurilla putsattua myös pöytätasoja. Yksi paikka, jossa koiran karvat näkyvät myös, on tuo autoni. Musta verhoilu ja valkoinen koira ei ole ehkä kaikista ihanteellinen ratkaisu. Mutta kuten kerroin, niin Tobysta ei ole aiemmin lähtenyt näin paljon karvaa kuin tänä keväänä. Liekö vauvaturkki nyt vihdosta viimein pian vaihtunut aikuisen koiran karvaan. Tiedä häntä, mutta ellei tuo karvanlähtö helpota, niin onneksi on edes apu, jolla poistaa karvat pinnoilta nopeasti.
Koti kolmessa kerroksessa on unelmamme. Sen siivoaminen on tosin ollut huomattavasti työläämpää kuin mitä ennalta ajattelin. Ehkä se on osiltaan sen takia, että meidän imuri painaa niin paljon ja koen työlääksi raahata sitä paikasta toiseen. Bissell Pet Hair Eraser -rikkaimuri on meillä helpottanut arkea jo senkin takia, että sillä saa hienosti imuroitua rappusille kertyvät pölypallot ja koiran karvat. Meillä kun on nuo yhdet rappuset niin pitkät, että imurin johto ei riitä kummastakaan suunnasta sen vertaa, että rappuset pystyisi täysin imuroimaan. Rappusten askelmiin kertyy yllättävästi karvoja ja muita roskia. Tuolla rakosuuttimella pääsee onneksi niihin kulmiinkin, mihin tavallisella imurilla ei yllä.
Näiden kuvien myötä silmäni avautuivat; onko meillä oikeasti noin likaista? Huh 🙂 Se on tämä kesä ja armoton aurinko, joka saa joka vuosi ne kodin nurkat kiiltelemään. Kevätsiivous on meillä se, mistä ei laisteta. Yleensä. Tänä vuonna sellainen on näemmä jäänyt tekemättä.
Löytyykö sieltä ruudun takaa koteja, joissa olisi tarvetta kevyelle ja kompaktille rikkaimurille? Sellaiselle, jolla saa niin lemmikkien karvat kuin pienet roskatkin kätevästi pois tekstiileistä? Leivänmurut lattianraoista ja pölypallot rappusten askelmilta?
Jos nyökyttelit päätäsi, niin kannattaa jättää kommenttia tämän postauksen kommenttiosioon. Nimittäin sain arvottavakseni yhden Bissell Pet Hair Eraser -rikkaimurin teidän lukijoiden kesken 🙂 Arvonta-aika loppuu viikon päästä sunnuntaina klo 23.59. Arvonnan säännöt löydätte täältä!
Bisselliltä löytyy monia muitakin tuotteita, joilla helpottaa arkea. Kannattaa käydä tutustumassa tuotteisiin täällä! Itse haaveilen sellaisesta tekstiilipesurista, sillä aina silloin tällöin käy niin, että Toby ehtii hyppäämään valkoiselle sohvalle ennen kuin jalat on lenkin jälkeen pesty. Noh, onneksi on pestävät päälliset sohvissa 🙂
PERJANTAITERKUIN,
PS. iso plussa vielä laitteen äänestä; ääni on niin miellyttävän hiljainen (ollakseen imurin sukulainen), että tänä aamuna kävin läpi koko keskikerroksen vielä muun perheen nukkuessa yläkerrassa. Niin, että on kiva palata töistä kotiin siistiin kotiin. Tai ainakin siistiin keskikerrokseen!
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Palataan vielä hetkeksi eiliseen äitienpäivään ja mökkitunnelmiin. Kyllähän sitä äitienpäivänä kesän ensimmäinen mansikkakakku pitää leipoa eikö? Mä teen täytekakun pohjan aina tuolla samalla ohjeella. Sillä samalla, jolla mun maailman parhain äiti aikoinaan kakun teki. Kolme ainesosaa pohjaan eikä mitään kikkailuja, kaikkia sama määrä. Eilen käytin mökillä sellaista kahvikuppia, johon meni viisi kananmunaa. Joskus jos olen tehnyt tämän isompaan vuokaan olen käyttänyt lasia, johon menee kahdeksan kananmunaa.
HEIPPAHEI
