sunnuntai 18. marraskuun 2018

Totuus tulee miehen suusta x 33

6

HEIPPA JA HUIPPUIHANAA SUNNUNTAI-ILTAA!

Tänään on ollut niin leppoisa ja rentouttava sunnuntai, että oksat pois. Ei tietoakaan siitä viime sunnuntaisesta pikkujoulujen jälkimainingeista. Heh, hyvä näin! Ollaan saatu paljon aikaan ja toisaalta, netflixattu sohvalla vastapainoksi. Yksi aikaansaannos on tässä; nimittäin miehen vastaukset 33 kysymykseen. Haaste on lähtöisin Julia Toivolan blogista ja ai että, mä olen nauttinut lukea muiden bloggaajien vastaavia postauksia. Taustatietona teille, ketkä olette hypänneet kelkkaan vasta viime aikoina; olemme olleet mieheni kanssa yhdessä pian 17 vuotta, josta naimisissa 13 vuotta.

Luulisi, että toinen tuntisi minut, mutta olisittepa kuulleet, kuinka tuskaili ja pähkäili vastausten kanssa…liekö liian hienotunteinen vai mitä ;D Mutta hei, päästetään tuo mies ääneen!

• Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme?
– Mahtavan positiivinen ihminen ja olit kiinnostunut jopa jääkiekkojutuista (…tai sitten esitit hyvin olevan kiinnostunut…;)

• Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?
– Et varmaan, tai en tiedä kun ymmärrät vitsejä hyvin…jopa minunkin jotka ”välillä” ehkä hieman huonojakin.

• Pidänkö halailusta?
-Kyllä!

• Haluanko pienet vai isot häät?
– Meillä oli kyllä isot häät ja paljon kavereita niissä…kiitos appivanhempien!

• Olenko koskaan rikkonut lakia?
– Varmaan vahingossa jotain liikenteessä, muuten en usko että muuten tietoisesti. (toim.huom. se parkkisakkojen määrä on ehkä kolmenumeroinen…)

• Millainen on voileipäni?
– Ruisleipä jossa avocadoa isot kasat jne. Tai Tanskan reissuilta opitut Smørrebrödit.

• Millaista musiikkia kuuntelen mieluiten?
– Suosikki country, mutta taidat muuten kuunnella kaikenlaista sen lisäksi

• Mitä pelkään?
– Ylipositiivisena et varmaan mitään asiaa liikaa, vaan valmiina ottamaan asiat vastaan kuten ne tulevat. Siis asiat johon ei pysty vaikuttamaan itse. Tiedät että selviydyt kaikesta!

• Kestänkö stressiä?
– Aivan uskomattomasti, sekä osaat suodattaa ja muuttaa sen mahtavasti positiiviseksi energiaksi. Kadehdin ja ihailen siitä taitoa!

• Oudoin tapani?
-”Tuuliviiri yllä talon katon” …;) (toim.huom. naisella on oikeus muuttaa mielipidettään :D)

• Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?
-Ei taida olla hommaa josta et selviytyisi tai osaisi ottaa selvää miten siitä suoriutua. Kärsivällisyytesi opetella kokonaan uusia asioita on ihailtavaa.

• Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävä, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi?
– Melko varmasti K&K jotka olivat äärettömän hyviä ja rakkaita ihmisiä!

• Voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?
– Varmistaisit lähimmäisten taloudellisen turvan ja sitten lähtisit perheen/lähisuvun kanssa rentoutumaan ja purkamaan travel-bucket listaa.

• Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?
– Kultainen 😉

• Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?
– Aikaansaamattomuus, kateellisuus ja liiallinen negatiivisuus

• Mikä on suosikki roskaruokani?
– Olisikohan tamperelaisena aidot ja alkuperäiset siivet….jos se kuuluu ko. kategoriaan

• Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?
– Haaremihousut (toim.huom. eiiii, ne on ihan suokkarit! Varsinkin ne armeijan vihreät 🙂

• Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle?
– ”Keksin kuningasidean mistä saadaan Dunkin Donuts:n makukahvia meille ja V&T… Tilataan Anulle kotiin west coast webshopista ja pyydetään lähettämään postissa meille!”
….että näinkin hempeä….;)

• Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan vai olenko mieluummin yksin kunnes paranen?
– Sekä että, riippuen olotilastasi. Et halua olla liikaa muitten passattavana, vaan touhuta itse.

• Kun riitelemme miten käyttäydyn?
– Ei juurikaan kokemusta, mutta varmaan 1-2min radiohiljaisuus, kunnes unohdat että ”piti” olla mykkäkoulussa…;)

• Menemme ravintolaa, mitä tilaan?
– Kuplivaa alkuun…! Ruoan suhteen pidät kaikesta ja yleensä valmis kokeilemaan jotain paikallista.ID

• Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?
– Käsitellen blogikuvia. Opiskellen jotain uutta tai suunnitellen seuraavaa matkakohdetta. Tykkäät siis matkustaa ja nähdä maailmaa.

• Mikä saa minut todella vihastumaan?
– Liiallinen negatiivisuus ja ihmisten kateus etenkin jos eivät tiedä faktoja.

• Entäs piristymään?
– ystävät ja perhe…ja jopa tavallinen arki. Osaat nähdä kaikesta jotain positiivista.

• Millainen olen tyttöystävänä?
– En muista enää…. Häistä on niin kauan 😀

• Kumpi sanoin ensin “rakastan sinua” ja missä se tapahtui?
– En kyllä muista ihan varmasti.

• Mitä teen heti ekana aamulla?
-Peset hampaat ja lähdet koiran kanssa ulos…paitsi viikonloppuna mä vien koiran.

• Millaisia vaatteita käytän kotona?
– Rentoja

• Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?
– Kaikki hoituu…paitsi tiskikoneen täyttö siten että kaikki astiat tulee ekalla pesulla puhtaaksi…jos jotain pitää mainita.

• Kumpi määrää kaapin paikan?
– Varmaan kyllä enemmän minä

• Mikä on paras luonteenpiirteeni?
– Positiivisuus

• Entä paras piirre ulkoisesti?
– Sporttisuus ylipäätään

• Ihanin yhteinen muisto?
– Lapset ehdottomasti ja perheen yhteiset matkat uusiin kolkkiin maailmalla.

Kiitos Julialle vielä ihan huikean kivasta haasteesta ja miehelle vastauksista! ♥ Näinhän se on, että me bloggaajat kun ollaan yleensä äänessä (mäkin jaaritellut täällä jo pian 9 vuotta!), niin ihan kiva saada vaihtelua blogiin ns. vieraskynästä.

SUPERIA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

 


lauantai 17. marraskuun 2018

Olettamuksia & totuuksia

6

HEIPS JA HUOMENTA IHANAT!

Olen tainnut täällä bloginkin puolella kertoa, että en yleensä pidä olettamuksista. Erityisesti, kun joku olettaa jostain toisesta jotain negatiivista. Tietämättä asioista sen syvemmin. Mieluummin perustan mielipiteet faktoihin. Välttämättä faktoja ei ole aina saatavilla ja väistämättä sitä tulee tehtyä olettamuksia 🙂

Varsinkin meistä, ketkä esiintyvässä somessa (työkseen) on varmastikin vaikea tietää sitä koko totuutta. Kun välissä on bittiavaruus. Uskon kuitenkin, että jos tätä tekee täydestä sydämestä ja omana itsenään, niin kuin itse teen, niin saa välitettyä seuraajilleen varmastikin totuudenmukaisimman kuvan. Olemme tainneet yhden blogipostauksenkin verran jutella siitä, kuinka tärkeää minulle on se, että se olen niin täällä blogissa kuin IG:ssä ja FB:ssä aito oma itseni. Ollakin, että olen välillä se vähän blondahtava hössö hassuine juttuineni. Tai sitten toisinaan maailmanmenoa liikaa pohtiva ja analysoiva herkkis. Mutta minä se olen.

Kyselin teiltä IG Storyn puolella olettamuksia minusta. Näitä on meinaan ollut muiden bloggaajien kohdalla tosi kiva lukea. Siinä on tutustunut muihinkin bloggaajiin paremmin. Sain hurjan paljon vastauksia, kiitos kaunis vielä niistä ♥ Alla olettamukset sekä oma kommenttini. Täytyy kyllä sanoa, että aika hyvin te minut tunnette 🙂 (pahoitteluni muuten etten voi blogiin laittaa ihania emojeita, joita olettamuksiin liititte…) 

”Oot lempeä leijonaemo. Et varmaankaan stressaa turhasta ja olet nautiskelija. Harmooninen”
Olen horoskoopiltanikin leijona ja taidan kyllä olla aikamoinen leijonaemo tarpeen tullen myös. En stressaa enää turhaan ja kyllä, nautiskelen elämästä. Elämä on myös balanssissa 🙂

”Olet rauhallinen ja lempeä.”
Hei tää on hauska, tosi moni on kuvaillut minua aiemminkin rauhalliseksi. Ne, jotka tuntevat mut paremmin, tietävät että varsinkin aiemmin olin varsinainen duracell-pupu ja rauhallisuus on tullut vasta iän myötä 🙂 Lempeys on yksi suurimmista haaveistani!

”Rehellinen, sosiaalinen, perhe tärkein.”
Välillä ehkä liiankin rehellinen, mutta en koskaan satuttaisi ketään tuolla rehellisyydelläni. Sosiaalinen olen kyllä, mutta iän myötä olen oppinut nauttimaan myös yksinolosta. Perhe on kaikki kaikessa!

”Lämmin, huumorintajuinen, syvällinen. Perhekeskeinen.”
Joskus muinoin eräs entinen työkaveri sanoi, että olen niin kova, että sopisin verotarkastajaksi 😀 Hän ei tainnut tuntea minua hyvin. Sinä tunnet. Olen mielelläni lämmin kuin kova ja kylmä. Syvällisyys vaihtelee, välillä on kausia, että syvällisyyteni hieman ihistää itseäni.

”Olet ihana ja rakastava äiti!”
Tätä pitäisi kysyä lapsilta ja mieheltä, mutta kyllä, rakastan lapsia suuresti ja täydellä sydämellä 🙂

”Tää perustuu faktaan: oot sydämellinen ja ihana ihminen.”
Saatiin väliin vähän tälläistä ihanan sielunsiskon tuntemusta! 🙂

”Niin tunteella ja positiivisella ajattelulla varustettu Maria! Olet todella hyvä ja ihmeelline…(tähän pätkäsi puhelimessani kommentti)”
Tunteikas, se olen sekä positiivinen. Tämäkin osui ja upposi!

”Olet järkevä ja viisas. Et suutu helposti etkä rähise kotona.”
Välillä tuntuu, että on hyvä, että olen naimisissa noinkin järkevän miehen kanssa kuin olen, sillä tuppaan ajattelemaan asioita enemmän tunteella kuin järjellä. Mutta olen mä toisinaan myös rationaalinen ja viisaskin. Vaikka meidän perheessä Mensan jäsenlehti ei valitettavasti tule minun nimelläni 😉 Totta, minua on vaikea saada suuttumaan enkä juurikaan rähise kotona!

”Olet huippu!”
Tämäkin tuli tuosta vierestä, ei olettamus vaan mielipide irl 😉

”Ekan kerran osuin tiliisi jollain osumalla ja joulukorttitarina oli ihana. Ei whatsupp-korteille.”
Ihanaa, kun saatiin ekakertalaiseltakin kommenttia! Tykkään tarinoida. Se ehkä näkyy teksteistäni teille 🙂

”Olet aina iloinen, urheilullinen, hyvä äiti ja erinomainen kokki!”
99,8% ajasta olen iloinen, mutta kyllä mullakin huonoja hetkiä on. Ei huonoja päiviä, vaan sellaisia ohimeneviä hetkiä, kun tuntuu vähän ikävältä. Mutta yleensä ne hetket menee nopsaa ohi. Juoksuun olen hurahtanut (tasapainona ruokahurahdus :D), äitiys on tärkeintä elämässä ja ah, ruokakuvat onnistuvat aina…usein myös makukin 😉ID

”Olet lempeä, mutta tarkka.”
Olen lempeä ympärillä olevia ihmisiä kohtaan ollut aina ja viimeisten vuosien aikaan olen onneksi oppinut olemaan lempeä myös itselleni. Tietyissä asioissa olen tarkka, mutta jos mieheltäni kysytään, niin hän voisi sanoa minua hiukka suurpiirteiseksi (ainakin mitä astianpesukoneen täyttämiseen tulee ;D).

”Olet sympaattinen ja sydämellinen, jalat maassa oleva tyyppi.”
Sympaattisuus ja empaattisuus ovat sellaisia juttuja, joista olen hirmuisen ylpeä. Olen huomannut, että niiden avulla pääsee pitkälle elämässä. Jalat on maassa ja pää usein pilvissä 😉

”Tienaat paremmin kuin keskituloiset.”
Tienaan ihan hyvin, mutta koulutukseeni ja työkokemukseeni nähden noin puolet mediaanista. Teen kahta työtä, enkä tee kumpaakaan täysin rahan takia 🙂

”Olet positiivinen, sydämellinen.”
Niin ihanaa, että se positiivisuus on paistanut läpi blogissa ja somessa. Sydämeni on myös suuren suuri!

”Olet lämmin ja hyväsydäminen ihminen.”
Awws, mä en oikeasti kestä näitä teidän kommenttejanne. Se, että monessa kehutaan minua hyväsydämiseksi saa kyynelen silmäkulmaan. Olen otettu.

”Rikas.”
Riippuen miten rikkaus määritellään. Jos ei oteta huomioon materialistista rikkautta tunnen olevani miljonääri. Mitä rahaan ja omaisuuteen muuten tulee, niin täytyy sanoa, että kovasti olen tehnyt töitä, jotta olen saanut elintason tälle tolalle. Mutta se ei tarkoita silti sitä, ettenkö välillä viivyttäisi laskujen maksuja palkkapäivään.

”Olet huipputyyppi!”
Täytyy myöntää, että mä perisuomalaisena vaatimattomana ihmisenä punastelen välillä teidän kommenteille. Te olette huippytyyppejä! 🙂

”Vahva persoona. Pomolady.”
Täytyy sanoa, että musta on tullut vahva. Tiedän, että selviän mistä vain. Mutta harmi, että se vahvuus on tullut vain kivisen tien kautta. Eli menetyksistä ja kurjista asioista, joita on tapahtunut. Hih, pomolady omasta mielestäni (kotona), mutta kyllä se taitaa olla mies, joka meillä määrää kaapin paikan 😀 Töissä olen monien pomo, mutta totta puhuen en osaa käyttäytyä pomon tavalla. Työyhteisössä me ollaan kaikki samalla viivalla. Kunnes jonkun täytyy ottaa vastuu ja olla se pomo.

”Tyylikäs, ahkera, hyvä kokki.”
Oih, en pidä itseäni juuri tyylikkäänä (jos siis on kyse pukeutumisesta), sillä en seuraa trendejä. Luotan klassikkoihin, ehkä tyylikkyys tulee siitä 🙂 Ahkera olen. Tykkään saada asioita aikaan. Kokkikolmonen minussa rakastaa asua keittiössä lieden äärellä.

”Mun olettamus on, et olet työpaikallakin sellainen kaikki huomioonottava ja kiltti ihminen.”
Kuten tuossa ylläkin sanoin, niin vaikka se on kaikkia johtajuusteorioita vastaan, niin olen töissäkin lempeä ja hyväsydäminen. Luotan sympaattiseen johtotapaan enemmän kuin auktoritääriseen natsimeininkiin 😉

Hei kiitos kaunis vielä teille jokaiselle ♥♥♥ Jos joku haluaa vielä heittää olettamuksia, niin kommenttiboksi on sitä varten. Vastailen niihin sitten 🙂 Huomenna opitte tuntemaan minua vielä paremmin, sillä tuo paras kaverini on vastaillut kiperiin kysymyksiin minusta. 

Nyt vielä kolmas kuppi kahvia ja sitten autonnokka kohti Turkkusta. Tänään taidamme saada ensimmäisen kerran jouluruokaa. Namskis!

LEPPOISAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,


torstai 15. marraskuun 2018

Terveiset joulukorttitehtaalta!

6

HEIPSAN IHANAT!

Muistan lapsuudesta sen, että jossain vaiheessa joulukuuta postilaatikosta alkoi tipahtelemaan joulukortteja. Sellaisia, joiden kuvapuolta usein koristi joulupukin lisäksi talli, hevonen, tonttu, kauralyhde ja vielä jostain nurkasta kurkkasi hiiri tonttulakki päässä. Kortin toisella puolella oli hyvän joulun toivotus sekä käsinkirjoitettu nimiä, joista en saanut selvää. Yksi päivä joulukuusta oli varattu sille, että matkasimme Orivedelle mummulaan ja äiti kirjoitti mummun kortit. Tähän en tiedä syytä, mutta ehkä se oli se, että äidillä oli parempi käsiala kuin anopillaan. Tai sitten mummu ei vain jaksanut kirjoittaa reilua paria sataa korttia itse.

Mutta aina kun meille tuli mummulta ja papalta kortti, oli mummu itse harakanvarpaillaan sen kirjoittanut. Kotikadun nimeen oli luikahtanut aina ylimääräinen h-kirjain, joten katu viittasi ydinkokeisiin ja ohjuksiin 😀 Oma nimeni oli poikkeuksetta Marja eikä Maria. Kortin kultaisesta glitteristä jäi sormiin pitkäksi aikaa kultahippuja.

Monesti olen miettinyt, että kuinka ihana ele korttien lähettäminen tänä päivänä onkaan. Harmistellut, kun itseltäni kortit on jääneet muutamana vuonna askartelematta ja lähettämättä. Tuntenut piston sydämessäni, kun olemme silti saaneet joulukortteja ystäviltä ja sukulaisilta. Kyllähän iloisten joulutoivotusten toivottaminen tekstarillakin käy, mutta kyllä kortti on aina kortti. Henkilökohtaisempi. Ja vaikka se kortti olisikin ostettu, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että toinen on nähnyt vaivaa sen eteen.

Tänä vuonna päätin olla ajoissa liikenteessä. Mietin, että olisi kiva tehdä jotkut tosi siistit ja trendikkäät kortit. Kunnes huomasin itseni katsomassa valmiskortteja. Poissaolollaan loistivat ne vanhan ajan joulukortit, joissa oli niin paljon katseltavaa, että kuva oli kuin Mauri Kunnaksen kirjoista konsanaan. Tajusin, että mun jouluni saa olla värikäs. Siinä saa olla tonttuja ja punaista. Ei sen tarvitse olla mustavalkoista ja graafista. Trendivärejä ja -kuoseja.

Ostin taannoin maitokauppareissulla askartelumateriaalit joulukortteihin pitkän pähkäilyn jälkeen. Nyt ne on askarreltu. Yksinkertaiset ja näin jälkeenpäin harmittaa, että niistä ei löydy sitä väri-iloittelua, jota varsinkin tänä tulevana jouluna kaipaan. Vielä kun muistaisi kirjoittaa kirjekuorien päälle osoitteet ja postittaa kortit. Mielellään ennen sitä 21.12., mikä yleensä on ollut meikäläisten korttien postituspäivä 😉

Pikkutyttönä jouluaattoaamuna usein otin ison pinkan joulukortteja pianon päältä, joulutähden viereltä, istuin sohvalle ja yritin arvuutella, mitä korteissa lukee. Kuka oli lähettäjä. Kulutin näin aikaa, joka jouluaattona tuntui matelevan hitaasti. Silloin meidän äidillä oli tapana säästää osa joulukorteista. Ja tiedättekö, ne on vieläkin tuolla alakerran pahvilaatikoissa. Jossain niistä monesta, jotka kätkevät paljon muistoja sisäänsä. Joita ei ole pariin vuoteen avattu. Ehkä olisi aika avata laatikot, etsiä vanhat joulukortit ja nostaa ne tuohon pianon päälle ♥ Ja hei kenties askarrella osasta niistä ensi vuonna joulukortit! Ainakin saisin mieleiset. Mikälisikäli ensi vuonna kortteihin haluan värejä, hevosia, tonttuja ja kauralyhteitä. Glitteriä unohtamatta 🙂

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 14. marraskuun 2018

Valoisampi makuuhuone – tilaa unille & unelmille

6

*yksi postauksen tuote saatu Lifestä

MOIKKAMOI!

Yleensä sitä näin syksyllä (vai puhutaanko jo alkutalvesta?) tulee haikailtua tummien sävyjen perään. Reilu kuukausi sitten toin töistä farkunsinistä maalia, tarkoituksenani maalata makuuhuoneen seinät. Suunnitelmissa oli sellainen hämyinen ja pesämainen tila runsaine tekstiileineen, jonne käpertyä illan tullen. Mitä vielä! Viikonloppuna löysin itseni kaivamasta kaapin perukoilta vaaleita vuodetekstiilejä esiin. Tummansiniset helmalakanat vaihtuivat valkoisiin ja tummanharmaa päiväpeite samanmoiseen, mutta beigeen. Harmaat pellavavuodevaatteet saivat väistyä valkoisten tieltä. Mikä siinä muuten onkaan, että valkoiset lakanat tuovat heti sellaista ihanaa hotellifiilistä? Makuuhuone raikastui kertaheitolla. Onneksi en vielä ehtinyt maalata seiniä!

Yhtäkkiä vaaleus tuntui kovin ihanalle. Kun ulkona on pimeää, niin vastaavasti tuntuu, että makkarissa on nyt tilaa unille. Vaaleus toi mukanaan myös tietynlaista raikkautta, jota olen makuuhuoneeseen kaivannut. En vain tiennyt, että minä hämyisten talvisävyjen ystävänä nauttisin näin paljon vaaleudesta. Tuntuu, että makuuhuoneessa on tilaa unelmille. Unelmointi on muuten jälleen yksi marraskuun suoma lisäilo elämään. Koska muutoin sitä ehtisi unelmoimaan? Lötköttelemään päiväpeiton päällä ja antaa haaveiden lentää?

Meillä ei ole vieläkään makuuhuoneessa lämmityspatteria päällä. Usein illalla vielä tuuletankin huoneen. Mikä ihanampaa kuin käpertyä villasukat jalassa viileiden lakanoiden väliin. Suihkauttaa kielen alle Nuku hyvin -melatoniinisuihketta* ja antaa unen tulla. En ole varmastikaan ainoa, ketä väsyttää näin marraskuussa, mutta usein käy niin, että sitten nukkumaan mennessä ei väsytäkään. Vaikka varsinkin iltaruoan jälkeen on ihan valmista kauraa unille. Tuosta suihkeesta olen niinä iltoina tuntunut saavan apua, kun uniaika on mennyt ohi. Huomaan, että niinä päivinä kun käyn juoksemassa on myös oltava tarkka siitä, ettei käy liian myöhään juoksemassa. Kroppa käy ikäänkuin ylikierroksilla vielä nukkumaan mennessäkin, mikäli juoksulenkki ajoittuu liian myöhään.

Makuuhuone sai myös osansa erään jouluhullun kosketuksesta 🙂 Jouluvalot verhon syrjässä riittävät iltaisin valaistukseksi ja tuovat ihanaa tunnelmaa. Toinen huonekuusi pääsi olohuoneeseen, toinen makkariin. Vielä tekisi mieleni viritellä vähän isoja paperitähtiä sängyn päätyyn…

Mutta sitä ennen virittelemään perheelle iltaruokaa. Tyhjästä on vähän paha nyhtästä, mutta yritetään. Jotenkin sitä taas unohti kaartaa kotiin kaupan kautta ja jääkaapissa oli vastassa fetakuutioiden lisäksi vain valo!
Loppuviikko kuluukin kotitoimistolla muun muassa kuvauspuuhissa – toivotaan, että kirkkaat kelit jatkuvat 🙂

IHANAA KESKIVIIKKOILTAA TOIVOTELLEN,


maanantai 12. marraskuun 2018

Lasten kanssa ravintolassa

12

HEI HELLUREI IHANAT!

Toivottavasti siellä vietettiin rakkaudentäyteinen isänpäivä ♥ Kun on itse saanut isäkseen maailman parhaimman isin ja lapsilleen myös maailman parhaimman isin, niin ei voi muuta kuin olla sangen kiitollinen. Vaikkei sitä omaa isiä enää ole ollutkaan täällä seuranamme viimeiseen viiteen vuoteen, niin ne 38 vuotta, jotka sain maailman parhaimman, ankarimman, rakastavimman ja luotettavimman iskän kanssa viettää, kantavat kyllä loppuelämän. On mistä ammentaa vuosien varrella. Ja se, jos mikä on ihanaa!

Eilen kävimme syömässä ravintolassa oman perheen kesken ja laskun maksettuani ystävällinen tarjoilija halusi antaa vielä erityismaininnan hyvin käyttäytyneistä lapsista. Aluksi menin hämilleni. Ajattelin, että eiköhän nyt tuollaiset 11- ja 13-vuotiaat osaa ravintolassa (ja muutenkin!) käyttäytyä. Kunnes tajusin, että ei se välttämättä aina näin ole. Vaikka sitä on välillä aivan hurjan epävarma äitiydestä, niin sitten onneksi välillä tulee näitä äitiyden tähtihetkiä. Tietää tehneensä jotain oikein. Tietää, että se kukkahattu ei ole turhaan ollut päässä.

Meillä on lapset otettu ruokaravintolaan mukaan ihan pikkuvauvoista asti. Ravintolaillallisen ajaksi ei ole tarvinnut viedä lasta hoitoon. Ellei sitten ole ollut treffi-ilta 😉 Aina silloin tällöin sitä kuulee vanhempien suusta ”No ei sitä Pekkaa voi ravintolaan mukaan ottaa…viedään mieluummin hoitoon, niin on kaikilla mukavampaa!” Mutta mitäs jos se pikku-Pekka haluaisi mukaan sinne ravintolaan. Haluaisi oppimaan, että miten siellä käyttäydytään. Itse olen sitä mieltä, että kyllä maailmaan itkua ja kiukuttelevia lapsia mahtuu. Mutta pää punaisena lapselle ravintolassa huutavia vanhempia ei välttämättä mahdu. Joten se pikku-Pekka on ehkä syytäkin jättää kotiin, mutta ei sen takia, että pikku-Pekka ei osaisi käyttäytyä. Vaan sen takia, että vanhemmalla on kenties paha päivä, eikä pinna veny.

Silloin kun meillä nämä esiteinit olivat pikkuisia, ei ollut tabletteja tai älypuhelimia mitä antaa ravintolassa lapsen käteen viihtyvyyden takaamiseksi. Usein meillä oli mukana Muumien luukkukirjat. Ja niihin tyytyivät. Toki on varmasti niitäkin kokemuksia, että sitä on otettu lapsi syliin ruokailun ajaksi, mutta aika kultaa muistot. Kuten tapana on. Voi olla, että jälleen tässäkin asiassa kukkahattutätiyteni heittää vähän volttia, mutta ne on ne pöytätavat, jotka pätevät. Niin kotona kuin ravintolassakin. Ruoan kunnioittaminen. Jos kotona katsoo sormien läpi ruoan lattialle heittämistä, niin mistä se lapsi tietää, että sitä samaa ei saisi harjoittaa ravintolassa. Väsyneenä äitinä sitä helposti lipsuu tietyistä käytöstapojen vaalimisista kotioloissa. Vain huomatakseen, että sen edestään löytää.

Itse olen sitä mieltä, että lapset voi ottaa mukaan moneen juttuun. Ihan pieninäkin. Jopa sinne ravintolaan. Lapset eivät ole este mennä myöskään hienompiin ravintoloihin, mutta itse vanhempana olen käyttänyt tässä maalaisjärkeä. Lyhyeksi jääneet päikkärit, puhkeava kulmahammas ja fiini ravintola eivät ehkä ole toimiva yhtälö. Tärkeimpänä koen sen, että itse vanhempana hyväksyy sen, että toinen on vielä pieni ja opettelee asioita. Toisaalta koen, että rajat on tehtävä selväksi ja pidettävä johdonmukaisuus mukana. Annettava myös positiivista palautetta ja kehuttava. Kaikista ruoka-aineista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkia pitää ainakin kerran maistaa. Ja vaikkei tykkäisikään, niin senkin voi esittää nätisti ilman kakomisia ja yököttelyitä. Varsinkin siellä ravintolassa. Ugh. Kukkahattutäti on nyt puhunut 😀

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


« Vanhemmat
Uudemmat »